torstai 15. marraskuuta 2018

Miete aamukävelyltä



Me elämme tässä uudessa loisteliaassa raunioituvassa Roomassa, emme vielä sen luhistumispisteessä, mutta lähellä sitä, tässä kohta tulevassa horjuvassa Neuvostoliitossa, ehkä vuosikymmen, ja jotain murtuu, ja historia toistaa itseään --

yksikään toisto ei ole täsmälleen sama, sen tulos ei ole, mutta toiston mekanismi on, ja tällä kertaa me tunnemme sen, me sivistyneet, liian hienoissa verkoissa uinuneet, maailman ihmeessä kelluneet, ihmeen maailmasta mitään tietämättä eläneet, itseemme hajonneet, maailmasta irronneet eurooppalaiset: maailma tulee kylään, jäädäkseen, emmekä voi ostaa siltä mitään.






2 kommenttia:

  1. Niin. Ja noin ajattelen itsekin.

    Koska en ajattele ettemme ole kahtia jakautunut kansa, muuttaisin erästä riviä hieman huumorilla mutta myös havainnointiin perustuen.

    ..."me tunnemme sen, me sivistyneet, liian hienoissa VERKKAREISSA uinuneet, maailman ihmeessä kelluneet, ihmeen maailmasta mitään tietämättä eläneet, itseemme hajonneet..."

    VastaaPoista
  2. Verkkarit ja farkut, kummatkin käy:)

    VastaaPoista