torstai 15. marraskuuta 2018

Henkilökohtaisesta poliittiseen?



Yksityiselämässä: Olen kyllästynyt siivoamaan sotkuja, joita hyväntahtoinen toiminta aiheuttaa ja vieläpä siten, ettei se auta autettavaa, pikemminkin päinvastoin, mutta maksaa mansikoita, myös marraskuussa. Myös omiani, kiusaantunut.

Voisiko tästä tunteesta laajentaa periaatteen elämälle, jonkin joka ehkäisee kaaoksen haitan, ja voisiko se laajeta yhteiseen elämään ja päätöksiin, vakavana ehdotuksena? Tällainen tunne, ja miten se estetään, ainakin turhaan toistumasta.

Uskallan sanoa yksilöimättä: Tulevat polvet eivät ole vain kyllästyneitä siivoamaan aikamme päätöksiä, he tulevat elämään niiden kanssa, koko sotkun kanssa, sotkussa, sillä monta hyväntahtoista tekoa tehdään, ja monta asiaa tehdään vain siksi, että oma hyväntahtoisuus halusi tulla tyydytetyksi.

Huomataan, ettei se auttanut ketään, eikä juuri mitään.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti