torstai 15. marraskuuta 2018

Anteeksiantamisesta ja anteeksisaamisesta



Tiedättekö: anteeksiantaminen ja anteeksisaaminen ovat parhaita asioita maailmassa - asioita luovien ja säilyttävien toimien ohella. Niistä seuraa vapautuminen häpeästä, pelosta ja jatkuvasta itsetarkkailusta. Ne voivat sattua ja pelottaa. Aina ei ole mahdollista antaa tai saada anteeksi. Molemmat siis vaativat ehkä enemmän kuin jollakin hetkellä on mahdollista. Ketään ei voi pakottaa. Silti yrittäminen ei ole kiellettyä tai sitä ei ole syytä karttaa.

Anteeksiantamisesta ja -saamisesta ei seuraa vastuuttomuus. Se joka on saanut anteeksi asian, jonka tuntee rikkoneen jotain olennaista - oli se sitten materiaalista, sosiaalista, henkistä tai hengellistä - ymmärtää, että anteeksisaaminen velvoittaa parempaan elämään, että anteeksisaaminen on lahja, joka annetaan ansiotta, ei sopimuksena, ei syyn poistamisena. Ja puolestaan se joka antaa anteeksi tai yrittää antaa anteeksi, saa asioita, joita ei tiennytkään olevan olemassa. On huomattava, että anteeksiantaminen tai -saaminen ei ole vippiautomaatti, jollaisiksi jotkut ne mustamaalaavat.

Jos tahdot katkeroitua ja syövyttää itsesi, älä anna koskaan anteeksi äläkä myöskään pyydä anteeksi. Parasta anteeksiantamisessa ja -saamisessa on maailmaa muuttavina voimina, että ne ylittävät poliittista valtaa asemoivan logiikan, joka perustuu ansaitun tai ansaitsemattoman edun tavoitteluun tai yhtä oikeutettuun tai oikeuttamattomaan katkeruuteen ja kostoon.

Edelliset huomioon ottaen asetan oikein ymmärretyn uskonnollisen vakaumuksen ja koetun käsityksen armosta - olipa se sitten "uskonnollinen" tai "pyhän maallinen" kokemus - politiikkaa merkittävimmiksi voimiksi, olkoonkin, että politiikkaa tarvitaan ja molemmat voivat sekoittua ja niiden olisi syytäkin sekoittua käytännön toiminnassa asioiden korjaamiseksi.

Ihminen tarvitsee anteeksiantamusta siitä yksinkertaisesta syystä, että se on palautusmekanismi, jota ilman olentomme ei pysy edes jokseenkin eheänä, ja siksi sen on oltava myös osa sitä, mitä ymmärrämme arvokkaaksi maailmassaolemiseksi ja suhtautumiseksi toisiin.

Totuuden nimessä on sanottava, että voin hyvin kuvitella asioita, joita minun olisi äärettömän vaikea antaa anteeksi ja joiden kohdalla valitsisin mieluummin koston. On varmasti myös asioita, joita minun olisi vaikea ellei mahdoton saada anteeksi. Eivät nämäkään kuvitelmat ole turhia, sillä ne auttavat minua suuntaamaan elämääni ja tekojani inakin siltä osin kuin voin niihin itse vaikuttaa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti