torstai 22. marraskuuta 2018

Aikamme ajattelijat



Miten se olikaan; olisiko parempi valita nihilismi vai totalitarismi, totalitarismi vai nihilismi? Ja sitten alkaa pähkäily. Jos valitsen nihilismin, ei jää mitään selityksen mahdollisuutta enkä kestäisi sitä. Siispä valitsen totalitarismin, olkoonkin että myös se on nihilismiä, mutta kuitenkin nihilismiä, joka oikeuttaa tekonsa korkeammalla yhteisellä hyvällä, olipa se kuinka valheellista tahansa ja niin pidän auki selityksen mahdollisuuden: vika ei ollut tässä totalitaristisessa ideologiassa, tahtoihan se pelkkää hyvää, vaan toteutuksessa, kovin inhimillisissä erehdyksissä.



8 kommenttia:

  1. Elin ne vuosikymmenet kun demokratiaa ylistettiin historian hienona lopullisuutena. Olimme perillä valmiissa systeemissä ja sitä systeemiä piti vaalia ja kunnioittaa.
    Mutta nyt kun demokratia onkin tuottanut monissa maissa yllätyksiä, ei-odotettua äänestyskäyttäytymistä, ja sen mukaisia vääriä valtaanpäässeitä, demokratiaa ei pidetäkään enää selvänä ja suorana tienä.
    Nyt ajatellaan, että ihmiset ovatkin niin hemmetin tyhmiä ja johdateltavia, että kun ne näkee jotain netissä, ne muuttavat käsityksensä sen mukaiseksi. Ihmisiä täytyy alkaa hallita eikä sokeasti luottaa demokratiaan. Täytyy alkaa merkitä halutut asiat vaikkapa jollakin nyt-olet-varmasti-oikealla-sivustolla-älä-koskaan-katso-mitään-muualta -merkillä. Lue jokapäiväinen hesarisi ja katso jokailtainen ylesi, älä mieti itse. Anna muiden tehdä se puolestasi.

    VastaaPoista
  2. Jope, olen valitettavasti eksynyt aika monien tekstien pariin, joiden kirjoittajat ovat monin verroin fiksumpia, todellisuudentajuisempia ja suorapuheisempia kuin valtamedian edustajat keskimäärin. Maailma on monimutkainen kokonaisuus, ja juuri siksi pitää sallia äänten paljous, vaikka se ei miellyttäisikään valtaapitäviä. Toisaalta, Suomi on yhä poliittisesti niin yhtenäinen ja yhteisesti sinisilmäinen, että kaikki haluttu hävitystyö tulee tehtyä soraäänistä huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekään en vaadi tai toivo, että sivuäänille pitää antaa tasaveroinen ykkösasema tai niiden syrjäyttää valtamedian tilaa, mutta niille tulee antaa äänivalta kuitenkin.

      Yksi tapa hiljentää ajattelua on puhua otsa kurtussa vihapuheesta, vihaamisesta jne. aina kun jollakin on hiemankin poikkeavaa ajattelua totutusta.
      Ne ovat kokonaan eri genrensä ja pysyttelen itse niistä kaukana, poliisi ja oikeuslaitos hoitakoot vihapuheen. En oikein edes tiedä missä sitä vihapuhetta on, kun siihen niin harvoin missään oikeasti törmää. Joskus toki osuu jonnekin, jossa sydämettömät ja ahasmieliset ihmiset puhuvat mönjää. Mutta sellaisia paikkoja oppii siten välttämään.

      Se on sitten erittäin harmillista, että yleisessä kielenkäytössä nuo kusipäät yhdistetään jo lievästikin vaihtoehtoiseen, korrektin kielen, varmistettujen tietojen kautta esitettyyn toisella tapaa ajatteluun. Kaikki muu kuin valtamedia on jotakin epäilyttävää. Ja vasemmiston äärisyys on tiettu aina ok, vaikka ajattelu olisi kuinka väkivaltaista.

      No, jos ihminen haluaa asentaa päähänsä ajattelua puristavan ja kahlitsevan vanteen ja ruuvata sitä entistä tiukemmalle luullen vielä näin tekevänsä hyveellisen teon, niin siitä vaan.

      Suomi on tosiaan yhtenäinen ja tämän maan marginaalit eivät horjuta oikeastaan mitään. Massaliikettä täällä ei saa aikaiseksi kuin tämänpäiväinen Black Friday, joka kuulostaa mun korvissa vasemmistoanarkistien (oikein!) terrorijärjestöltä.
      Ja tänään oli kuulemma myös se älä osta mitään -päiväkin.
      Koettakaa nyt päättää.

      Ennen vanhaan oli muuten 52 Älä osta mitään päivää.
      Mutta ne hylättiin uskonnollisesti jälkeenjääneinä ja ahdistavan ankeina.
      Koko Suomi iloitsi, myös cityvihreät tästä aina ostamisen vapaudesta.
      Noilla 52 päivällä oli nimikin. Sunnuntai.

      Poista
    2. jope, opiskelijana ja perheellisenä on tullut tutustuttua aika moneen älä osta päivään ja se on jäänyt minulle henkilökohtaisesti vähän päällekin. toki perheelle pitää ostaa ruokaa käytännöllisesti katsoen joka päivä, mutta muuten.

      Vihapuhetta en ole juuri nähnyt. Sen sijaan valtamediassa näen paljon täysin välinpitämätöntä puhetta, samoin puhetta jolla ei ole katetta ja oman hyvyyden varmistelupuhetta.

      Itse olen epäluuloinen kyyräilijä, kun haistan paskanhajun, ja sanon aivan rehellisesti, että enemmän olen haistanut sitä julkisilla paikoilla kuin joissakin pienemmissä piireissä missä ihmiset ihan vakavissaan ja järjissään ollen pohtivat maailman menoa.

      Olisinhan se toisaalta mukava olla aina hyvällä tuulella ja positiivinen, mutta multa sellainen versoo jo siitä, että pienen mittakaavan asiat järjestyvät ja päivittäinen elämä pyörii. Olen muutenkin enemmän huolten uloskirjoittaja kuin mikään elämän ylistäjä. Temperamenttikysymys.

      Poista
    3. Mutta huolia ei saisi oikein uloskirjoittaa - tai ajatella, jos ne kohdistuvat muutamiin tämän ajan toteemeihin.
      Jos haluaa ukoskirjoittaa on perustettava mieluummin twitter-tili, jossa saa jakaa jossakin jo aiemmin jaettuja kuvia ja sanoja, joissa nauretaan tyhmille ja rajoittuneille ihmisille ja heidän hassuille käsityksilleen. Ja epäilyttäville tiedonmuruilleen, jotka on noukittu jostakin pöydän alta. Ja persuille. Uskoville. Muutoshitaille. Ja muille kourallisille "populisteja".

      Hate speech. Yksittäiset ihmiset vihapuhuvat jossakin netin luolissa varmasti ja yksityisesti lähetetään vaikka mitä, mutta missä sitä todellista (rikollista, laitonta tai solvaavaa, törkeää ja alatyylistä) vihapuhetta sitten on luettavissa ? Vinkatkaa. Pitäisi käydä tsekkaamassa, kun siitä jatkuvasti pitää olla huolissaan?
      Itse luen laajasti vaikka mitä mutta en minäkään sellaiseen törmää kuin todella harvoin.
      On tietenkin mahdollista, että vihapuheen kriteeriksi on tullut jo teksti, josta lukijalle tulee paha mieli, kun se ei jaakaan omaa käsitystä maailmasta ja yhteishyvästä. Ja se harmitus onkin nyt vihaa, kun itse kokee vihaa. Oma tunne muuttuukin lähteen vihaksi. Klassinen projisointi.

      Jos tuo on kriteeri, niin olen mäkin sitten lukenut paljon "vihapuhetta". Valtamediasta. Mutta ei oo tullut paha mieli.
      Sana on vapaa.
      Paras argumentti ei muuten koskaan voita, koska todellisuus voittaa.

      Poista
  3. Joo, parasta olisi jupista itsekseen pehmustetussa huoneessa tai suomalaiskansalliseen tapaan nollata täysin perjantai-iltana - ja jos voi, tietenkin jalostaa itsensä sivistyneeksi - henkinen sivistyshän se auttaakin kaiken yli. Epäilyksen pirua ei saa päästää sisään, ei millään, parempi on vaikka vammautua jotenkin tai käyttää aikansa johonkin sellaiseen mikä ei vahingoita statusta. Normikansalaisen pitää ottaa kaikki täysin annettuna, mitä tuutista tulee, vaikka siinä ei olisi päätä eikä häntää. Niin, ja kapinoidakin voi, kunhan tekee sen turvallisesti ja ennalta määrättyä reittiä.

    En minä ole yleensä ahdistunut ja vihainen. Mutta tämä aikamme ilmapiiri on aivan perseestä, monin osin, ei onneksi kaikin, ja se saa vihaiseksi.

    Suomalaisia on iät ja ajat syytetty siitä, että ne eivät osaa puhua. No, sitten kun ne avaavat suunsa ja opettelevat sanomaan, miltä tuntuu, niin sanotaan, että puhut poika väärin, mitä vihaa suollatkaan sisältäsi.

    Olen toki lukenut paljon tarpeettoman suoraa puhetta, mutta sanoisin, että jos vihaa jossakin on, niin kyllä se kohdistuu ennen kaikkea suomalaisten (ja muunkin maalaisten) poliitikkojen ja kaiken maailman vastuuttomien hyvyyden lähettien typeryyttä kohtaan. Ainakin minulla menee näin.

    Valtamedia ei vihapuhu, se harrastaa sivistynyttä asennemuokkausta ja tekee itsestään usein myös pellen, ainakin käsitellessään asioita, joille se on luonut itse normit ja lait = vaikuttaa niin typerältä, kun ei voi harrastaa minkäänlaista uskottavaa analyysia, vaan aina tulee samasta tuutista samat vastaukset eikä homma etene ollenkaan.

    VastaaPoista
  4. Käsitteiden totalitarismi ja nihilismi väliinhän luulisi voivansa laittaa sanan contra, tai merkin <->. Kuitenkin kirjoittaessaan sitä huomaa päätyneensä kävelemään Eiran katuja: Ahonkaan patsaalta et voi kävellä suoraan kohti Punavuorta. Ympyrää pitää silti kävellä.

    Mutta totalitarismi, aristokraattinen totalitarismi – mitä olisikaan tuo? Voisiko sitä olla, pelata nyt postmodernia Lasihelmipeliä erilaisten arvojen ristiriidoissa. Entä taiteet? Mitä sanoikaan Platon (epäsuoraa lainausta ja ehkä pientä omaa lisäystäni): Mikäli runoilija saapuu Valtioon, on häntä kestittävä, ja osoitettava hänelle ystävällisyyttä. Kuitenkin runoilija tulee ohjata mahdollisimman pian ulos Valtiosta, jottei hän turmelisi Valtion arvokoheesiota.

    VastaaPoista
  5. GS,

    totalitarismista tulee nihilismiä aina jossakin määrin: mitä totalitarismi sitten voi olla, on aina historiaan sidottua. Platon, Nietzsche ja Heidegger - nämä mainiot filosofit - edustavat eri tavoin aristokraattista totalitarismia jossa on ripaus nihilismiä. Platon on sidottu ihanteelliseen kreikkalaiseen kaupunkivaltioon, Nietzsche vihaa demokratiaa ja "hyviä ihmisiä", Heidegger kirjoittaa osin Nietzschen pohjalta omaa filosofiaansa, jossa voi nähdä tukevia analogioita kansallissosialismiin ja jopa ajatuksia, jotka ovat yksi yhteen kansallissosialismin kanssa, jos toki viekkaana tyyppinä kirjoittaa niin, että muutoinkin voi nähdä. Marxilaisuus puhtaimmilleen vietynä on ollut ja on totalitarismia, vieläpä tappavaa sellaista. Se mitä nyt Euroopassa näemme on totalitaristisen ajattelun nousu, kyllä, sieltä oikealta, mutta minusta vielä enemmän vasemmalta. Merkit viittaavat eliitin aristokraattiseen mutta ajattelultaan surkeaan vallansiirtoon itselleen ja sitä myöten moniin toimiin, jotka ovat omiaan hajottamaan demokraattisia yhteiskuntia.

    Voiko esimerkiksi vauhditetuista kansainvaelluksista seurata jotain mitä nietzscheläinen nihilismi parhaassa tapauksessa juhlisi? En tiedä, en usko, ehkä pitkällä aikavälillä voi syntyä uusia yhdistelmiä, mutta luultavampaa on, että nykykapitalistisessa maailmassa siitä seuraa jotain kammottavasti keskusjohtoista ja kaksinaismoralistista kahden kerroksen elämää - ei siten kuin Neuvostoliitossa, mutta siten kuin jossakin sekavassa puolittaisessa Eurabiassa. Näin pahimmillaan. Toivotaan, että jotenkin lievemmässä muodossa.

    Runoilijan saattoi ohjata valtiosta ulos silloin kun oli kyse kaupunkivaltiosta. Globaalista maailmasta ei voi ohjata ketään ulos, paitsi tietenkin voi, omalla tavallaan. Vaikka runoilijalla ei ole juuri mitään valtaa, voi hän kuitenkin yhä sanoa sen mikä on tarpeellista.

    VastaaPoista