Unelmia

Minä en unelmoi uudesta identiteetistä tai janoa jotain toista olemista, joka korjaisi kaiken lujaksi ja autenttiseksi. En kaipaa ryhtiliikettä tai uusia taitoja tai sitä, että täyttäisin jonkun ryhmän odotukset. Unelmoin siitä, että saisin loppuelämäni aikana (kirjoitettua) itsestäni ulos kaiken sen, mitä minussa jo on, tapahtumina, kohtaamisina, persoonallisuutena; tiedän, että minussa on työkalu, työväline omaan itseeni ja aikoihin joita elämme ja sitä tahtoisin käyttää. Onko tämä itsekkyyttä? Jos onkin, se riittäisi tähän elämään. En tahtoisi epäonnistua tässä enkä tarkoita epäonnistumisella mitään ulkoista, vaikka paljon on siitäkin kiinni.