maanantai 8. lokakuuta 2018
Synkkä ja toiveikas ajatelma
Mitä on nykykeskustelu, liian usein? Painostavaa yhteisen tilan ja mahdollisuuksien viemistä... Tietämisen kieltämistä... Poliittisen totuuden eli hokeman toistoa, ryhmätotuutta, identiteettitotuutta, joka sekoittaa itseensä tieteellistä ja henkilökohtaista olematta kumpaakaan. Täydellinen oppi maailmasta, jota ei ole... Sanalla sanoen: ajatteluna ja kommunikaationa aivan hirveä kuralätäkkö, jonka yli tai ohi ei pääse ryvettymättä, sama olipa kyse hyväntahtoisuudesta tai vallanhaluista, suomeksi sanoen hyvin usein melkoista paskanjauhamista, joka ei kestä lähempää tarkastelua... Kahakka yleisenä, kaikkia koskevana poliittisena toimintana...
Miten ihmiset, jotka eivät tule toimeen sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ovat eläneet koko elämänsä, joiden kanssa ovat asuneet samassa yhteiskunnassa, joiden työstä ovat hyötyneet suuresti tai ainakin jossain määrin, joiden kanssa yhteistyö on ollut hedelmällistä tai vähintäänkin sellaista, että toisista ei ole ollut sanottavaa haittaa, etua pikemminkin, puolin ja toisin, miten he voivat todella kuvitella maailman sellaisten ihmisten kanssa, joiden arvoja he eivät käytännössä jaa, joiden kulttuurit ja tapakoodit ovat heille täysin vieraat ja tästä vaikka kuinka kauas yksityiskohtiin? Tai vielä suoremmin: Miksi he haluavat kieltää kanssakansalaisensa ja sen yhteiskunnan, joka on antanut heistä tulla niitä joita he ovat ja olla mukamas kanssakansalaisiaan ja yhteiskuntaansa parempia jossakin kaoottisessa rajattomuudessa...
Niin, tällaisia voi kysyä. Mutta pääasia onkin, että kaikki on ideologista ja kaikki onnistuu helposti ideologian tasolla, nimittäin puheen tasolla eli omaan haaveelliseen ylemmyyteen perustuvan aatteen ja sen ilmentämisen tasolla - sillä samalla suvaitsevaisen ja kieltävän ideologian tasolla, jossa kanssakansalaiset eli ali-ihmiset tuomitaan siitä, että nämä uskaltavat ajatella joissakin yksityiskohdissa hieman toisin kuin nämä paremmat kansalaiset eli itsensä hieman paremmiksi tuntevat...
Esimerkiksi nämä alemmat kansalaiset uskaltavat ajatella sellaista, että olisi hyvä jos olisi turvallista ja että ihmiset ympäri maailman ottaisivat vastuun omista yhteiskunnistaan. Tai että esimerkiksi yhteiskuntien resurssit ovat kaiken järjen mukaan suhteellisen rajalliset. Tämä ei käy suvaitsevaisille, vaikka he harvoin suvaitsevat esittää, miten todella luodaan resursseja ja säilytetään toimivat rakenteet jotka tuottaisivat lisää resursseja k a i k k i e n tarpeisiin ja kenties yhä lisääntyviin tarpeisiin, koska romahtaneista yhteiskunnista riittää tulijoita yhteiseen pöytään. Sekään ei sovi heille, jos joku sanoo, että toisten auttamiseen käytetty raha voitaisiin käyttää monin verroin tehokkaammin siten, että autettaisiin ihmisiä siellä missä he ovat tai lähialueilla, missä on mahdollista auttaa.
Toki tässä ei pidä yleistää ja niputtaa suvaitsevaisia, koska jotkut heistä keksivät resursseja ja luovat niitä esimerkiksi luomalla työtä ja teknologioita tai tekemällä konkreettista auttamistyötä, eivät vain huuda kaikkien oikeuksista ja vapauksista ja yksien maksumiehinä olemisesta - s i i t ä, tästä jälkimmäisestä, he harvoin puhuvat mitään, kun eivät koko asiaa älyä, veroparatiisit vain pitäisi saada äkkiä suljettua ja "omistava" luokka matalaksi, ikään kuin paratiisit heidän vaatimuksistaan sulkeutuisivat, eivät ikinä, sillä kaikki eivät ole hyviä ja solidaarisia, tai ikään kuin "omistavan" luokan lättään laittamisessa olisi jotain järkeä, koska mistä sitten rahat näiden suvaitsevaisten tukemiseen ja elämään ylipäätään - paratiisit toki pitäisi voida purkaa yhteiseksi hyväksi...
*
Tosiasia voi olla, että joudumme unohtamaan useimmat tähänastiset rajat. Joudumme kaikki ponnistelemaan löytääksemme sopua. Silloin kysytään todellista sietämistä ja kestämistä ja kumppanuutta. Voi olla, että syntyy uusia rajoja ja uusia ajatuksia - ei vain meidän itsemme taholta vaan toisten pakottamana ja siksi, että vaikka ihmiskunta on yksi sivilisaatio, se ei ole yksi ideologisesti ja uskonnollisesti ja käytännöiltään.
Onko kaikki näin vääjäämättömän synkkää tai katkennutta?
Ei, mikäli menemme pragmatiikka ja yhteistyö edellä ja teemme pieniä laskutoimituksia ja optimoimme, hieman samaan tapaan kuin teemme kun olemme hankkimassa itsellemme jotain tärkeää. Emme kai silloinkaan toimi ideologia edellä, vaikka se jonkin verran saattaisi vaikuttaakin? Kuinka moni kollektiivinen vaatimusideologia on tuottanut hyvää tasaisesti? No, ammatillinen järjestäytyminen on tietenkin tuottanut ja vallankumoukset, se on selvää, mutta niissäkin on ollut kyse käytännöistä. Asia voitaisiin kääntää siihenkin, että moni yksityinen ja joukkovoimaa saanut teko on tuottanut hyvää.
Reilut teot ja vastuuttaminen. Menisimmepä sellaiset teot edellä ja yhteistä tilaa etsien ja aloittaisimme vaikkapa yrityksestä löytää yhteisyyttä omassa yhteiskunnassamme, edes jonkinlaista dialogia erilaisten valta-asemien vahvistamisen ja etsimisen sijaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mähän heitän usein ilman mitään ironiaa, että what´s so funny about peace, love and understanding.
VastaaPoistaEi mitään. Ei tietenkään.
Mutta tuon ajattelun omistamiseen ei millään yhdellä suuntauksella ole yksinoikeuttakaan. Uskon vakavasti, että melkein kaikki ihmiset haluvat rakastaa, elää ja puuhailla pikkujuttujaan rauhassa ja ymmärtää toisiaan ja elämää.
Sen suuren joukon ulkopuolelle ei voi nimetä ja heittää esim. erilaisten poliittisten tai tulevaisuuskäsitysten perusteella, jos ihminen vilpittömästi etsii ratkaisuja ongelmiin, joita kyllä riittää.
Tämä on käsittääkseni nyt vaikka viime aikoina esillä olleessa koululaitoksessa ihan perusjuttu: kaikki ovat siellä tekemässä työtä yhdessä ja jos se ei onnistu, se on vain pyrittävä oppimaan.
Kun tätä vaaditaan ja halutaan lapsilta ja nuorilta, ei aikuisten harrastama ihmisblokkaus kovin esimerkillistä ole. Viittaan tällä nyt juuri mm. poliitikkojen poissulkemisiin. Ja hyökkäävyyteen, bunkkeroitumiseen, josta on tullut lähes kaikkien tapa. Itse olen sortunut siihen myös. Pitää parantaa eikä jäädä syyttelemään.
Itsestään selvyyden kommentoin, mutta yksinkertainen kun olen....
jope, eipä mitään vikaa, ei!
VastaaPoistaaikuisten käytös ei sovi tällä hetkellä malliksi lapsille. ei taida sopia nuo minun ironiset runotkaan miksikään lopulliseksi puheenvuoroksi, mutta aikuisten kesken voi välillä vähän provosoida.
Ei taideta päästä tästä paljon pidemmälle, minullakin alkaa vain tulla tietynlaista jupinaa siitä, mikä kaikki oikein ärsyttää.
Jotenkin hieno hetki tässä blogissa: te ette enää pääse eteenpäin kahdestaan, kerrotte sen yhdessä.
VastaaPoistaJonimatti, taitaa olla momentumin hetki:)
VastaaPoistaMomentumista vielä se, että tänään tuli hyvin tärkeitä ilmastouutisia.
VastaaPoistaKuvittelin niitä kuunnellessani, että jospa samalla olisi kerrottu, että ainoa mahdollinen tavoite on enää myös väestönkasvun täydellinen pysäyttäminen vuoteen viimeistään vuoteen 2050 mennessä, mieluummin vuoteen 2030, nollakasvu tuolloin. Samat syntyvyysluvut koko maailman mitassa kuin Euroopassa jo nyt. Mikä tarkoittaisi siis väestön kääntymistä laskuun.
Hiilidioksidin nollapäästöisyys esitettiin aamulla välttämättömänä koko maapallon tulevaisuudelle, mutta koska väestönkasvu on ainakin toinen ilmastonmuutoksen pääsyy, miksi väestönkasvun pysäyttämistä ei asetettu välttämättömäksi tavoitteeksi? Olen varma, että se tavoite sieltä raportista löytyy, mutta miten ihmeessä media ja suuri julkisuus eivät osaa näitä kahta asiaa toisiinsa yhdistää?
Siinä on nimittäin silloin se vaara, että se unohtuu myös päätöksentekijöiltä.
Samaan tapaan kuin kaikkialla lasketaan 1,5 asteen tai 2,5 asteen lämpötilan nousun traagisia seurauksia, pitäisi kaikkialla ja koko ajan laskea tämän massiivisen ja edelleen kasvavan väestön seurauksia niin ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja yleisen turvallisuuden kannalta ja jne.
Olen tässäkin asiassa myös syvän hämmennyksen varassa. Ja toden totta, en pääse eteenpäin näissä asioissa lainkaan. En kuitenkaan laske sitä synniksi enkä epätoivoksi, en edes pessimismiksi mutta tuuliajolla maisemissa kyllä ollaan. Ikään kuin jossakin olisi kova debatti johon kaikki perustuu ja jossa minua ja rakkaitani koskevat päätökset tehdään, mutta se on kuin lasiseinän takana.
jope,
Poistaajattelin, että eletään ja katsellaan, sopeudutaan ja maksetaan, nauretaan ja itketään, kun siltä tuntuu ja kaikkea tätä kun tilanne vaatii ja varaa ja mahdollisuuksia on.
ilmastonpuutoksesta: ei kannata välttämättä odottaa mitään kovin kummoista globaalia ryhtiliikettä siten, että esimerkiksi suurimmat saastuttajat (Kiina, Intia, Yhdysvallatkin ehkä, liittovaltiotasolla voi toki tapahtua vaikka minkälaisia käänteitä) olisivat näistä ilmastoasioista kovin kiinnostuneita - iloista olisi jos olisivat.
väestöasia saa olla ja rehottaa, vaikka kai sillekin sitten joku lokero on näissä suunnitelmissa vai odotetaanko kaikkialla kädet ristissä, että joku luonto tms hoitaisi homman ja tuhoaisi populaatiota riittävästi. ehkä.
jotenkin juuri nyt ei jaksa näistä hirveästi paahtaa. se on kuin joku kuiskaus jossakin valtameren laidalla.
mulle alkavat yhteiskunnalliset kysymykset tällä intensiteetillä riittää. jos saisin ihan itse päättää, pakkaisin kamat ja lähtisin mökille nauttimaan luonnosta, kirjoittelisin jotain, menisin vaikka loppuelämäksi, ainakin muutamaksi vuodeksi. mutta kun olen velan orja ja vastuullinen... no, en oikeasti valita, tekisi vaan mieli irtautua koko paskasta (siinäpä vastuullinen suunnitelma!)
Ihan fine, jos palataan kulutuksessa 70-luvulle ja se jotain pelastaa, ei tunnu mulla missään, pärjään kyllä, koska minulle tärkein ulottuvuus on merkityksessä. mutta tuskin tällaienenkaan taantuminen paljon pelastaa, jos porukkaa on miljardeja ja miljardeja ja ilmastotalkoot ovat muutaman tiedostavan maan proggis ja niissäkin asiaa hoidetaan päästökaupoilla tms.
Luulen että se mitä voidaan "tehdä", on asioiden jättäminen silleen. Antaa asioiden tapahtua. Ei niin, että sittenpäs näette, vaan parasta toivoen. Sitä että vaikka täällä jutelluissa juuri me olemme täysin väärässä olleet. Sitähän tässä on koko ajan ennenkin toivottu. Ehkä kaikki meneekin hyvin...onkohan tämä nyt hyvä asenne muuten?
PoistaViikottaisia mediamyrskyjä ja tuomioistuimia tulee ja menee. Ne jotka ovat vallassa, ovat tavalla tai toisella vallassa jatkossakin. Minä katson tapahtumia jatkossakin kotikutoisen kristillisen työväenkonservatiivin näkökulmasta, mutta tuollaisen määreen lisäksi luulen olevani edelleen 90 prosenttisesti muuta, ihan tavallista tyyppiä, elämää, duunia, arkea, selviämistä, vastuunkantoa jota ei enää kokonaisuudessaan jaksaisi kantaa, nukkumista ja muuta olemista. Siitä tulikin mieleeni, että nuo päivitykset Matkalla ja Hautausmaalla olivat upeita ajattelukuvia. Ja koska vielä tosia, vielä parempia. Tuollaisissa asioissahan elämä tapahtuu.
Mutta totta puhuakseni kyllä kunnon poliittinen argumentointi piristää joskus sekin! Provojätkä minussa aina välillä herää ja ajattelee, että hei, älkääs nyt puhuko todellisuudesta pelkkää unelmaa ja paskaa. Älä ihan anttihyryksi ryhdy sinäkään, mutta toisaalta ei tämä maailma mihinkään katoa vaikka rakentaisit rantasaunaa ja muuraisit uunia pidempäänkin.
jope, Marjatta oli siinä oikeassa, ettei kannattaisi innostua kaikista uutisista ja tarttua niihin. Mitäpä me sille mahdamme, että joitakin ihmisiä saa Suomessa höykyttää vapaasti, joskus nämä ihmiset ovat typeriäkin, tai mitäpä teemme sille, että Eurooppa muuttuu, päitä putoaa, väkivaltaiset miehet jatkavat väkivaltaansa, hyvyyden voima voittaa, globalisaatio etenee jne. Niin, turha näistä on vouhkata.
PoistaSellainen narsistinen juttu tässä tietenkin on, että jos jotakin edes pienestä vastarinnasta johonkin tallentuu, vaikka vain tämä verbaalinen, niin ei tarvitse ihan hirveästi lasten edessä hävetä, kun he sitten aikanaan sanovat, että olittekos te kaikki tuollaisia pösilöitä, että katselitte vaan. Voipa sitten sanoa, että oltiinhan me melkoisia pösilöitä, mutta jotain tuli kuitenkin mietittyä.
(Meinasin jo aiemmin kirjoittaa, että kyllä M:n pointeissa oli asiaakin. Varsinkin sillä tavalla, että verbaalinen vastarinta noille some-media -viikkoilmiöille on enemmän tai vähemmän turhaa. Ei jalan polkeminen esim. ole täällä mikään ratkaisu. Korkeintaaan kysymys on itsekunnioituksesta että sanoo ääneen. Siis se minkä toit toisessa kappaleessa äsken esiin.
PoistaJa jo tuolla aiemmin: uskon että toivot sinäkin Vesa että olemme pääväitteissämme väärässä. Kunpa niin olisi.
Marjatta, jos luet tämän, hyvää paranemista niistä terveysjutuista. Voi hyvin. )
jope, en usko, että olemme pääväitteissämme väärässä mitä tulee esimerkiksi tähän väestönkasvuun, koska sehän on oikeastaan pelkkää havainnointia ja tosiasioiden ääneen lausumista. Samoin se, mitä Euroopalle käy, jos edetään kovin takki auki.
PoistaToinen asia on se, että voi tulla ratkaisuja, joita emme hahmota vielä. Niitä toivon, ja toivon, että asiat ratkeavat. Ja sitten pahimmat skenaariot eivät toteudu.
"Uusien vaatimusten mukaan hiilijalanjälkeni saisi olla alle tuhat kiloa. Lapsettoman ja autottoman vegaanin Oras Tynkkysen jälki oli jossain Hesarin kyselyssä muutama vuosi sitten noin 4000 kiloa.
VastaaPoistaEttä sillai."
Tämä on viimeisin postaukseni. Jotakin meille nyt kyllä jätetään kertomatta. Käsittääkseni se, että ihan lopuksi meidän on vain sopeuduttava muuttuvaan ilmastoon ja maksettava sen langettama hinta. Ja hyvästeltävä jääkarhut.
Ilmastomääräysten tulisi olla globaaleja, ja kaikkien tai ainakin mahdollisimman monien tulisi sitoutua niihin. Ihmiskunta ei tule pitämään kiinni noista sopimuksista, Suomessa tehdään varmasti paljon, vaikka suoraan sanoen eli realistisesti meidän maapallolle kokonaisuutena aiheuttama kuormitus on todella vähäinen, vaikka olemmekin maantieteellisen sijaintimme ja inframme ja etäisyyksiemme vuoksi todellisia kuormittajia. Ihan mielelläni lähden kyllä talkoisiin.
VastaaPoistaMinun ei tarvitse välttämättä lentää kertaakaan enää elämäni aikana, eipä tarvitse syödä juuri lihaakaan ainakaan siinä määrin että siitä olisi haittaa. Kulutusta ei hirveästi tule, toki auto on sellainen, mutta hyvin pieni jos miettii, mitä lentäminen merkitsee (en ehdi ikinä autoilla parin kaukomatkan hiilijalanjäljen edestä). Talojani en kyllä mieluusti tukkisi pulloiksi, koska home ja kosteus. Mieluummin perinteinen hirsitalo.
Ilmasto muuttuu, se on selvää. Ihmisen toimien ja myös luonnon omien syklien mukaan. Minusta tämä ilmastojuttu menee vähän vouhotuksen puolelle, jos ihan totta puhun mitä sydämessäni tunnen, varsinkin kun väestön annetaan kasvaa. Toki jos ilmastonmuutoksella ymmärretään ympäristön muu tuhoaminen ja likaaminen, niin ymmärrän paremmin.
Ihmiskunnalle fataalimpia on juuri tämä valtava väestönkasvu ja kulutuskulttuuri, jossa ei ole mitään järkeä.
Taloudellisesti Suomi on jo puolirampa. Ei hyvä heilu, ellei ala syntyä uutta teollisuutta, toki sen pitäisi olla uutta clean techiä ja sellaista. Teollisuus paikalliseksi, niin ei rahdata tavaraa maailman ääristä - se kuormittaa ympäristöä valtavasti.
Jo se, että elää niukasti (lähinnä maksaa asuntolainojaan pois), säästää lämmitysenergiaa eli pitää lämmöt käytännössä pois talosta toukokuusta lokakuulle, kerää paljon syötävää luonnosta ja suosii lähellä tuotettua ruokaa, pitää samoja vaatteita vuosikaudet ja pysyttelee kotimaassa, on sellainen ilmastoteko, että ihminen joka lentää vuodessa 3-4 kertaa ulkomaille, saa elää kuin täysi fakiiri, jos tahtoo kuluttaa ympäristöä yhtä vähän. No, tämä kaikki on tietenkin vain pelkkää poseerausta ja hyvyyden toitottamista.
PoistaItse tosin ajattelen, että ihmisen ydin on jossain muualla, mutta joskus on pieni kiusaus poseerata hiukan, kun oikein hyvyydellään mälläilevät ihmiset esiintyvät. Toki myönnän langenneisuuteni, koska meillä on kolme lasta. Se on paljon se, ja tässä kohtaa ympäriinsä lentelevä vegaanifakiiri saattaa kiilata oli hyvyyden valtatiellä:)
Se mikä tässä ajassa ja ihmisissä on ehkä kierointa on juuri tämä kilpailu: kuka meistä on suurin, kuka hyveellisin. Siihen kun yhdistetään toisten tolkuton mätkiminen, jossa ei ole edes tarpeen kuunnella toista, niin on menty niin pahasti pieleen, etten edes tiedä, mistä sekaannusta alkaisi selvittää. Ja samaan aikaan maailmassa... Niinpä niin.
Poista"oli" pitäisi olla "ohi"... tuolla ylempänä.
PoistaOlen vältellyt päivän analyysejä tästä ilmastoraportista jostakin syystä. Ehkä välttyäkseni väestöturhaumalta. Ehkä välttyäkseni siitä traagisuuden tunteesta, joka näihin liittyy. Ja henkilökohtaisista parannuslupauksista. Voin olla tässäkin ihan hemmetin väärässä, mutta mulla on samalla näiden hyvin todellisten ja varmasti luotettavien ilmastoprognoosien suhteen tunne, että jotakin tässä samalla unohtuu.
VastaaPoistaOn myös selvää, että päästöjen puolittaminen ei tuolla aikataululla onnistu. Ydinvoiman hyvin voimakkaalla lisäämisellä ehkä päästään sinne päin ja se vähä, mitä päivän haastatteluista olen kuullut, niin siihen suuntaan monet asiantuntijat kääntävät myös katseensa. Ei ole varaa leikkiä enää. Kaikki tuulivoimat ja muut vastaavat tarvitaan, mutta niiden voluumi on ihan riittämätön.
Itse en harrasta enkä osta oikein mitään (ylimääräistä), viihdyn kotona oleillen. Auto on ja syön lihaa, niitä voisi vähentää, mutta omalla kohdallani en muuta keksi. Pitäisikö palella koko talvi kotona, sekö olisi yksi? Olen varma, että rikkaat ja resurssoidut eivät kuitenkaan palele asuinnoissaan. Voi olla että ilmastoteot jakavat ihmisiä vielä nekin. Ne jotka eivät valitse itse ovat ilmastopolitiikan työväenluokka. Esim. kunnallisissa vuokrataloissa ei voi kunnolla edes valita lämpötilaa huoneissaan. Se on mikä annetaan ja mitä kunta päättää. Ekoihmiset jotka valitsevat itse kaikessa niukkuuden ovat sitten erikseen
Hiilijalanjälki-ajattelu. Hyvä väline.
Valtioille olisi kehitettävä pikimmiten myös väestönkasvujalanjalki -mittaristo. Koko ajan esillä oleva luku, mikä on ko. valtion väestö vuonna 2050 ja 2100 ja mikä on sen suhde mm. ilmastonmuutokseen.
Se kansainvälisesti kaiken aikaa esillä ja suora vaikutus vaikkapa investointeihin.
En oikein osaa enää ottaa täysin tosissani ilmastopuhetta ja -huolta, jos siihen ei kiinnity hyvin vahvasti väestöpuhe- ja huoli/suunniittelu. Euroopan maathan ovat väestöasioissa vahvoilla. Jos hiilidioksidipäästöt romahtaisivat samassa suhteessa kuin meidän eurooppalainen syntyvyytemme, merenpinta pysyisi kyllä kurissa.
Mutta jospa sitä kokeilisi nyt optimismin elämää. Vaikka oli tämä musta maanantai ilmastoraportteineen.
Lukekaa hyvin tarkkaan professori Vakkilaisen luvut.
VastaaPoistaTässä taas luvut, tässäkin asiassa, kertovat maailmasta
enemmän ja tarkemmin kuin höpinä, muu studiokeskustelu ja angst.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/fa049a6e-927f-42a4-b127-7a5433e74160_pi.shtml
Jope, asiaapa mies turisi, mitäpä muuta. En hirveästi hetkahda tästä vouhotuksesta, kun asiaa tarkastellaan niin kapeasta ja vääristyneestä perspektiivistä. Olen varma, että Suomi ja me suomalaiset teemme - lainkuuliaisia kun olemme - jatkossa paljon ilmaston eteen. Ja melko helposti voimme tehdä. Globaalit sitoumukset ratkaisevat asian, ja toki meidän on oltava kärkijoukossa.
VastaaPoistaLeevi & the leavings on kappaleessaan Rakkauden planeetta jo aikoinaan tiivistänyt hyvin asiasta oleellisen: https://www.youtube.com/watch?v=G4vMBkeOabE . Tuo on hieno laulu, jotenkin hymnimäinen, ja mitä tarkemmin sitä kuuntelee sitä vakavammaksi ja ahdistuneemmaksi se vetää.
VastaaPoistaOlen miettinyt paljon periaatteita ja hyvyyden yhteyttä niihin, tai yleensä ihmisyyden tai hyvyyteen pyrkiväisen ihmisyyden, jos tuo hyvyys on vähän liian ylevähkö termi, ja olen aina ollut samaa mieltä (jos käsitin oikein) ideologioista, että ne ovat olemassa lähinnä pönkittääkseen ihmisten egoja ja jo lukiossa tunsin harmitusta, kun silloin oli muotia vihata Jenkkejä kuten aina ja oli niin selvää, että suurin osa tyypeistä hoki tätä sanomaa oman identiteettinsä rakentamiseksi, vasemmistolaisuus oli meillä päin pop ja se oli egon jatke enemmän kuin oikeaa ajattelua, ja nämä rastatyypit saivat opettajien hehkutuksen koska olivat kuulemma "oikeasti ajattelevia". Toisaalta, tässä ei ole mitään väärää, niin sen kuuluukin nuorena mennä tottakai.
Mutta periaatteet, ne ovat sinänsä hyvä asia mutta niihin kai liittyy samaa ongelmaa kuin ideologisuuteen, eli se että ne ovat olemassa itsensä pönkittämistä varten, mitä asiaa kyllä tarvitaan myös. Olin ennen hyvinkin periaatteellinen ihminen. Mutta onko olemassa hyvyyttä ilman periaatteita tai arvoja? On, pakko olla, koska hyvyyttä esiintyy kuitenkin mm. juoppojen ynnä muiden laitapuolenihmisten kesken, silloin tällöin, luulen, ja kuitenkin suurin osa päähänpotkituista tai itseään päähänsä potkineista ihmisistä on riisuttu periaatteista, niin tapahtuu kun ihminen sairastuu vaikkapa alkoholismiin, että ihminen joutuu luopumaan näistä itsen osatekijöistä ja siksipä niin moni alkkis onkin aika hauras ihminen. En puhu kokemuksesta, minä en ole alkkis tai hyvin sellaisia tunnekaan.
Mutta sympatiseeraan jokaista puliveivaria tai muuta alkkista, jonka kohtaan, olen jo pitkään eli vuosia intuitiivisesti tuntenut ja kokenut että nuorissa (miksei vanhemmissakin) anorektikkonaisissa on jotakin oleellisesti samaa kuin vanhoissa (miksei nuoremmissakin) alkoholistimiehissä, (niin samaa että nuo kaksi erilaista sairautta voivat jopa olla osin, lähtökohdiltaan, sukupuolisidonnaisia) mitä, en osaa sitä sanoittaa, mutta se tunne on vahva ja voimistaa sitä että ymmärrän että sen täytyy tuntua pahalta ihmisestä jolla on omatunto, että minuus ja kyky esim. periaatteellisuuteen tai sitä ilmentäviin tekoihin on menetetty. Siis jos oletetaan, että ihmisellä on omatunto; jokaisella alkkiksella, niin kuin muullakaan ihmisellä, ei tietenkään ole. Hmm, miksihän eksyin kirjoittamaan tästä, kun et mitenkään tätä juuri käsitellytkään? Eksyin sivuraiteille, mutta ei se mielestäni ole niin epäoleellistä, että miettii, että mikä on kunkin ihmisen hetkellisen toimintakyvyn suhde periaatteellisuuteen, itsensä pönkittämiseen, ja hyvyyteen sekä toisaalta näihin kaikkiin liittyviin velvoitteisiin. On selvää, että maailma ei selviä jos ei kaikki ihmiset yritä olla hyviä; siis kukaan ei voi luistaa vastuusta, ei edes sairaat. Ja koska minua risoo se, että tuolla kaduilla hyväosaiset ihmiset joskus kulkee niin laput silmillä jeesustellen mielessään itseään hyväksi vaikka kyse on oikeasti vain oman egohännän nostamisesta, ja luulevat olevansa hyveellisyys-aspektilla ylempänä kuin kadunkulman juopot, mikä ei kuitenkaan välttämättä pidä paikkaansa. Enkä romantisoi mitään juoppoja tässä, aika karua porukkaa niistäkin löytyy ja pahuutta niin kuin muualta.
MM,
VastaaPoistaRakkauden planeetta on kokonaisuudessaan minusta paras L & L -levy, siellä on todella hienoja biisejä. Luonnollinen valinta on mahtava ekologinen biisi.
"olen aina ollut samaa mieltä (jos käsitin oikein) ideologioista, että ne ovat olemassa lähinnä pönkittääkseen ihmisten egoja" - luulenpa, että käsitit oikein, koska minäkin olen tuntenut näin. Luultavasti joku on tuntenut minunkin seurassani näin, joten ymmärrän oikein hyvin. Ideologia on vaarallinen, kun sen rasterista ei näy enää läpi ja kun ihminen voi havainnoida todellisuutta vain ideologian termein ja varjalla sanoja. Näin on meillä käynyt, valitettavasti. Tiedän, että on esimerkiksi hyviä ja vilpittömiä ja syvällisiä vasemmistolaisia tyyppejä, mutta ne vasemmiston selitykset kiertävät usein vähän samaa rataa: "kapitalismi" joka kohtaan, ja sitten vähän feministisemmin "patriarkaatti" jne. - osin totta, hyvinkin, osin ei, tällaiset käsitteet ovat kauhean karkeita, mutta kenelläpä ei olisi, jollakin muulla sitten omat karkeutensa (me - ne, välittävänä mekanismina jonkinlainen fobia, usein osin oikeaan osuva, mutta silti riittämätön).
On varmasti hyvyyttä ilman periaatteita. Joskus periaatteet tosin auttavat hyvyyttä tulemaan esiin, kunhan eivät ole liian jäykkiä. Joillakin yhteiskunnan kelkasta pudonneilla voi esiintyä auttamishalua ja solidaarisuutta, jota ei yhteiskunnan tärkeillä ole ollenkaan - vaikka he samalla vähät välittäisivät säännöistä; harvoin kai kädestä suuhun elämässä välitetään. Voin kuvitella, että alkkisten joukoissa on tällaisia. Alkoholismi on kuitenkin myös sairaus, ja usein - esimerkiksi perheessä - se sairastuttaa koko perheen ja aiheuttaa sanomatonta kärsimystä. Olen tällaista seurannut. Sitten on esimerkiksi alkoholistin poika, joka sairastuu samaan sairauteen kuin isänsä eikä hanki perhettä, vaan putoaa omaan yksinäisyyteensä ja rikkinäisyyteensä. Tällaisessa ihmisessä on varmasti paljon hyvyyttä, jota hän ei voi koskaan todentaa siellä missä tahtoisi, koska mahdollisuudet on niin pitkälle viety. Tällaisissa ihmisissä on elävänä epätoivo mahdollisuuksien menettämisestä, masennus on usein taustalla, mutta ei sekään vie kokonaan hyvyyttä, vaikka alkoholin tarve usein rikkoo lopulta myös persoonallisuuden ja saa ajattelemaan vain tarpeen tyydytystä... No, nyt minä alan mennä jo sivuteille.
Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että tarpeeksi kauan kadulla eläneissä ihmisissä on paljon sellaista mitä symppaan. Sitten on tähän myös hirvittäviä poikkeuksia, ja niitä näkee esim. Helsingissä. Sekaisin olevat huumeidenkäyttäjät ovat vähän eri luku - he ovat useimmiten niin aggressiivisia ja arvaamatomia, että herättävät lähinnä pelkoa.
Mutta se on tietenkin hyvä muistaa, että kenelläkään ei ole kovin pitkä matka kadulle.
Melkein kaikissa ihmisissä on hyvyyttä, se on selvä. Minua henkilökohtaisesti ärsyttää se, että jotkut ihmiset kauppaavat hyvyyttään toisille ja tuomitsevat toiset oman oletetun ja myös performoidun hyvyytensä nojalla. Se on sellaista pakotettua kyttäämistä ja toisten jahtaamista, jossa ei ole hyvästä tietoakaan tai hyvä, joka ihmisissä on, hautautuu ideologian alle. En tykkää, ja olen sen kai vähän liiankin usein sanonut. En myöskään koe itseäni erityisen hyväksi ihmiseksi, vaan tiedän puutteeni. Niistä on minulle haittaa silloin tällöin...