perjantai 12. lokakuuta 2018

Päivän sitaatit


Harvoin olen yhdestä paikasta - etenkään lehdestä - löytänyt näin hienoja sitaatteja ja vieläpä temaattisesti iskevänä ryppäänä. Sitaatit ajallistavat ainakin minun olemiseni.

Kirkon ja kaupungin sivulta 2 A kuitenkin löytyi (hyvä niin, sillä aika paljon on tullut haukuttua tuotakin kirkollis-poliittista julkaisua, vaikka siellä on ihan hyviäkin juttuja).


Eilen

"Se Jumala, joka antaa meidän elää maailmassa ilman Jumala-nimistä työhypoteesia, on se Jumala, jonka edessä me jatkuvasti seisomme. Jumalan edessä ja Jumalan kanssa me elämme ilman Jumalaa."
Dietrich Bonhoffer, natsien murhaama pappi ja teologi

(DB, yksi lempiajattelijoistani Kierkegaardin ja Nietzschen ohella: hänen ajattelunsa henkilökohtaisuus tekee siitä koskettavaa. Mies yritti salamurhata Hitlerin.)


Tänään

"Vain ateistit tietävät, mitä Jumala ja hänen olemassaolonsa tarkoittaa. Sikäli en ole ateisti."
Tuomas Nevanlinna, filosofi joka liittyi kirkkoon

(Luin Nevanlinnan ajatelman viimeisen lauseen ensin "Siksi en ole ateisti." Se sopisikin paremmin minun suuhuni eikä sisältäisi relativismia, mutta hyvä noinkin.)


Iankaikkisesti

"Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa."
Jeesus neuvoo oppilaitaan Matteuksen evankeliumissa

(Tätä syvällistä neuvoa toivoisin noudatettavan myös ei-uskonnollisissa yhteyksissä; Jeesuksen opetus riisuu ihmisen kaikesta omahyväisestä poseerauksesta.)

Jokaisesta ajatelmasta voisi kirjoittaa oman esseen.

12 kommenttia:

  1. Tuota Nevalinnan ajatusta en ymmärrä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskovat tietävät kyllä mitä jumala tarkoittaa. Se rarkoittaa heille uskoa.

      Poista
    2. Uskova vastaisi varmasti näin: itse usko ei ole Jumala, vaan Jumala on se joka synnyttää uskon. En tiedä mitä tämä usko on, mutta se ei ole minun itseni aikaansaannosta.

      Luultavasti ei-uskova voi helposti psykologisoida nämä väitteet ja sanoa: ajatus Jumalasta ylevöittää tavallisen elämän eli antaa sille merkityksen, jota siinä ei itsessään millään todennettavalla tavalla ole.

      Poista
  2. Juha,

    se on kai ironiaa sitä kohtaan, että Nevanlinnan mukaan on ihmisiä eli ateisteja, jotka kuvittelevat / ajattelevat tietävänsä kaiken olemassaolon perimmäisistä asioista / maailmasta ja siten tietävät esimerkiksi lopullisesti sen, että sellainen lause kuin "Jumala on" ei tarkoita mitään mielekästä meidän kielessämme, koska "Jumala" ei "ole" tai koko kysymys Jumalan olemassaolosta on kiellettävä mielettämänä.

    No, tavallaan kristittykin voi sanoa: "Jumala ei ole millään sellaisella tavalla, jonka voisi palauttaa kieleemme." Piispa Eero Huovinen sanoi asian esimerkiksi näin negaation avulla: "Jumala ei ole asia, arvo, aate eikä oppi."

    Luulen, että Nevanlinna tahtoo kirkkoon liittymisellään ja sanoillaan antaa mahdollisuuden jollekin sellaiselle kokemukselle, jossa voidaan sanoa "Jumala on" mutta ei kuitenkaan määritellä sitä olemassaolon ja ei-olemisen käsittein. Ehkä se juuri on pyhän kohtaamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nevalinna tekee uskonnottomasta nyt kyllä olkinukkea. Minulle lause "Jumala on" tarkoittaa uskovan eksistentiaalis-ontologista kokemusta. Se on mielekäs uskovan kokemuksena. Ja ajattelen kyllä, että uskova uskoo tietävänsä todeksi enemmän kujn myöntää. Tavallaan usko on perustelematonta tietämisen tunnetta. Mutta se on totta, että minulle lause Jahve tai jumala tai trassendentti agentti on' ei voi viitata mihinkään mielen ulkopuoliseen olioon sen enempää kuin vaikkapa lause 'Zeus on'. Ja jos jumala ei palaudu kielen piiriin vaan on mysteeri, silloinhan kysymys jumalan olemassaolosta on mieletön uskovilkekin. Sanalla jumala ei ole uskottua kohdetta. Eikö vain?

      Poista
    2. Juha,

      luulen että Nevanlinna viittaa juuri tuohon aitoon mysteerin mahdollisuuteen: on jotain mistä on kokemus, mutta sitä ei voi kunnolla sanallistaa - toki tietyt uskon sanat ja rituaaliset teot viittaavat kokemuksiin, joissa uskolla on inhimillisen ulkopuolinen "objekti" tai "kohde". Ymmärrän että ateistin kuvaus tuossa N-linnan lausumassa on olkinukke ateistin kannalta.

      Poista
    3. Usko on henkilökohtainen totuus, joka ei tarvitse / voi antaa tieteellisesti muodostettua perustetta tuekseen - siitä seuraa vain sekaannuksia. Tuo mitä sanot "Jumala on" -lausumasta, on tietenkin juuri noin.

      Pidän muuten enemmän uskonnottoman kuin ateistin käsitteestä. N-linnakin puhuu ateistista ja sitoo tällaisen ihmisen teismiin kiellon (a, ei) avulla. Uskonnoton ei tunnista koko uskon kielipeliä itselleen sopivaksi tai mielekkäästi kommunikoivaksi.

      Poista
  3. Pidän paljon siitä teologi Karl Barthin ajatuksesta että usko tulee ihmiseen luotisuoraan ylhäältä. Ihminen ei ole katsonut sinne aiemmin muuta kuin ehkä välillisesti, luodun maailman kautta ja siten kuin muutkin ihmiset. Tässä mielessä kaikki ovat samalla viivalla. Katsomme kaikki samaa, mutta Persoona on näköpiiristämme pois ellei ilmaise sitten itse olemassaoloaan.

    No, tämänkään jälkeen ei uskovalla ole täyttä varmuuta, niin ajattelen, mutta kokemus, että yläpuolella on jotakin persoonallista.
    Onko se sitten omaa haamuajattelua vai totta, se ei ratkea. Tärkeintä on että usko ei ole koskaan uskoa omaan uskoon.
    Luotisuoraa kohtaamista saa tietenkin pyytää, jos sitä ei ole saanut kokea. Itse asiassa minä pyydän sitä edeleen, vaikka kokemus on, tarvitsen sitä lisää sillä oma usko ei kanna muuhun kuin epäuskoon.
    Mielestäni vain ateismin voi valitsemalla valita. Se on omaa valintaa.
    Jos et olisi Juha Juha Saari, sanoisin sinulle vastoin kaikkia normaaleja tapojani, että kokeile pyytää vaikkapa kolme vuotta ja katso mitä tapahtuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa ajatuksessa valinnasta on se oletus, että jumala on ja siitä valitsee negaation. Pitäisikö sama prinsiippi asettaa esimerkiksi luonnonuskontojen henkimaailmalle? Olen varmaan niin luonnontieteellinen että occamin partaveitsi leikkaa transsendentit agentit pois tarpeettomana. Tottakai (kirjoitan tämän yhteen tietoisesti) usko tuo lohtua ja silloin occam ei toimi. Mutta se onkin jo eri juttu.

      Poista
    2. (Jope. Anteeksi jos olin loukkaava! Olin vakavissani luonnonuskonnon suhteen. Olen käyttänyt joskus uskovalle joka sanoo minulle etten voi todista ettei jumalaa ole, että en voi myöskään todistaa, ettei joulupukkia ole. Silloinkaan en halua loukata vaan konkretisoida tuon argumentin mielettömyyden uskon suhteen.)

      Poista
  4. "Luultavasti ei-uskova voi helposti psykologisoida nämä väitteet ja sanoa: ajatus Jumalasta ylevöittää tavallisen elämän eli antaa sille merkityksen, jota siinä ei itsessään millään todennettavalla tavalla ole." Joo. Noin vesa jotenkin...

    VastaaPoista
  5. Juha, ei Jumalaa todisteta eikä todistella. Kristillistä Jumalaa ainakaan. Eihän siihen pysty kukaan. Ei kannata yrittääkään. Kysymys ei mielestäni ole siitä onkos vai eikö ole. Jos on kohdannut Jumalan jotenkin, siitä on kokemus, mutta eihän sitä voi todistaa. Miten mä sitten olen kohdannut?
    Fyysisen kokemuksen, kosketuksen kautta (pari kertaa).
    Elämän tilanteissa konkreettisen toiseen suuntaan tönäisyn kautta.
    Ja mulle ehkä merkittävin se, että Raamattu joka oli sekavaa sanaa vailla tolkkua ja merkitystä tai edes kiinnostavuutta, alkoi toimia mun päässä ihan toisella tavalla. Raamattu muuttui monelta eri osiltaan aivan eri kirjaksi nopeasti.

    Tärkeää. Kaksi edellistä ovat tietysti mahdollisia valekokemuksia joita aivot voivat tuottaa, mutta intuition kautta voi tietää etteivät ehkä olekaan.
    Mulle ihmeellisin on kuitenkin tuo sanan muuttuminen toiseksi, persoonalliseksi.
    No, sekään ei toimi mitenkään aina tai mekaanisesti, mutta usein toimii. Hieman sama tunne kun todella samean kuvan tarkentuminen todella kirkkaaksi ja eläväksi.

    Todistaako tämä em. mitään sinulle. Ei tietenkään. Itse asiassa nuo eivät todista mitään edes mulle, mutta jonkinlainen läsnäolon kokemus pitää mukanaan.

    Elämän ylevöittämisestä mussa ei ainakaan ole mitään havaintoa. Sama paskapää täällä on, iso osa merkityksistä on edelleen kadoksissa, mutta kaipauksen kohde on totta toisella tai jollakin toisella tavalla. Omaan uskoon uskominen on yksi epäuskon muoto. Niin olen tullut itseäni viisaampien suunnasta opetetuksi.

    Loppukevennys: Jos olisi annettava prosentit siitä onko tähtien tuolla puolen meille raamatusta tuttu Jeesus ja Jumalan valtakunta niin sanoisin että 100 prosenttia. Mutta voin olla väärässäkin. Eli mun prosentti on tuo ja se sisältää myös epäuskoa enemmän kuin varmuutta, mutta prosentti on silti 100.

    VastaaPoista