keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Muutamia tapoja lähestyä historiaa





Toiset ottavat tehtäväkseen Suomen kolonialistisen historian paljastamisen - siis nämä historioitsijat ilman rajoja -tyyppiset heränneet, joiden logiikassa on kokonaiskuvassa hieman, hmmm. tarkentamista. Vähemmistönäkökulma - tarkoitan esimerkiksi suomalaisten ja Suomen suhtautumista saamelaisiin - heillä on hyvä ja toki se, että jokainen paikka maailmassa on tavalla tai toisella kytköksissä muihin paikkoihin eri mekanismein. Sitten ovat Teemu Keskisarjan tyyppiset tekijät, jotka ovat oman tiensä kulkijoita ja joita myös - kiinnostavaa kyllä - huolettaa työnsä ohessa Suomi ja suomen kielen tulevaisuus; heillä on siihen historiallinen näkökulma. Kummankin suuntauksen kohdalla kannattaa kysyä: Mitä näiden ihmisten henkilöimä historiankirjoitus edustaa ja edistää?

Minusta kaikenlaista tutkimusta tarvitaan. Tutkimus, varsinkaan historiantutkimus, ei voi olla pelkästään kansallista, koska maailma on jatkuvassa liikkeessä ja vuorovaikutuksessa. Sen sijaan tendenssimäiset lähtökohdat arvelluttavat - varsinkin, jos niitä ei ole pedattu riittävän historiallisesti tai jos unohdetaan keskeiset historialliset faktat. Mieleen hiipii epäilyksen piru: Etteivät ne itsekin olisi kolonialisoimassa typistävillä ja "ylirajaisilla" ajatuksillaan näkökulmaa ja lopputulosta ja tekemässä pikemminkin jonkinlaista politiikkaa, vieläpä haitallista politiikkaa kuin varsinaista historian kuvausta.

Historian mahdollisimman totuudenmukainen kirjoittaminen, ideoiden, kokemusten ja tapahtumien kulkua selittävä tutkimus on kaiken lähtökohta. Historian kirjoittaminen poliittisista lähtökohdista - no, se on vain väistämätöntä. Mutta joskus näitä painopisteitä kuitenkin miettii. Kuten aiemmin totesin, suomalaisten osuus maailman väestöstä on se 0,75 promillea. Olemme kansana melkoisen pieni, voisi sanoa jopa "vähemmistö" ja olemme olleet historiassamme niin Ruotsin kuin Venäjän ja nyt laajemmin Euroopan ja globalismin vaikutus- ja jännitepiirissä, joskin olemme päässeet asemaan, jonka voisi sanoa olevan etuoikeutettujen partikkeleiden asema maailman verenkierrossa.

Sanoisin, että olemme olleet osa maailmaa, myös sen kolonialistisia juonteita, mutta yhtä lailla historiamme on ollut suurempien voimakentissä selviytymistä ja luovimista. Miten muuten voisikaan olla, koska olemme pieni kansa.

Voi olla aivan realistista kysyä Keskisarjan tapaan, että mitenköhän on esimerkiksi 300 vuoden päästä - tutkitaanko jossakin yliopistossa suomea ja suomalais-ugrilaisia kieliä ja kulttuureita ja millaisista näkökulmista ja millä kielillä? Onko meidät esimerkiksi uuskolonialisoitu ja millaisin asetuksin?

Millaisia siirtokuntia Suomeen syntyy ja millaisista emämaista? Millaista taloudellista ja etnistä kolonisaatiota, millaista kielellistä - nämä esimerkiksi EU:n ohjaamina ja velvoittamina?

Ja vastavuoroisesti: miten me toteutamme tätä niin kutsuttua kolonisaatiota - onko meitä siinä määrin olemassa, että näin tapahtuu tulevaisuudessakin?

Nythän globalisaation ja vapaiden markkinoiden kiihdyttäessä vauhtiaan ja näyttäessä mahtiaan me olemme kolonialististen mekanismien hyödyntäjiä esimerkiksi kuluttajina kuin myös me tulemme erilaisten asioiden, aatteiden ja toimijoiden kolonialisoimiksi.

Voidaan tietenkin kysyä, miten joustava käsite kolonialismi on ja kuinka laajasti sitä on mielekästä käyttää, jotta se vielä tarkoittaa jotain.






50 kommenttia:

  1. Suomen kielestä on jo tehty lyömäase. Tosissaan puhutaan siitä, ettei kielivaatimusta voi enää oikein perustella. On oltava valmis antamaan kieliuhri, mikä käytännössä tarkoittaa englannin (hyvän ja huonon sellaisen) valtaa oman minikielemme ylitse. Helsingissä on jo monissa paikoissa aika yleistä englanninkielinen asiakastervehdys ja kysymys how can I help you. Sano siihen sitten, että voidaanko jatkaa suomeksi.

    Mitä tuohon kolonialismiin tulee niin, sehän nyt taisikin olla viimeinen "paljastus" mitä länsimaailman syntilistaan tulee. Pitäähän sitä olla meilläkin. Edes vähän. Että voidaan painaa pää ja itkeä historiaa, jolloin meitä ei ollut olemassakaan, mutta jonka jäljiltä on edelleen (epä)pyhä Rakenne.

    Historiaa muuten eräs, muistaakseni venäläinen, nimitti runouden muodoksi ja historioitsijoita runoilijoiksi. Se ei liittynyt kliseisiin voittajien historia tms. vaan toisenlaisten maailmojen näkemiseen ja ilmaisemiseen. Marxissa esimerkiksi taisi yhdistyä sekä "historiarunoilija" että ideologisti. Hänen runokoelmansa seuraukset muuttuivatkin kammottavaksi tositeeveeksi 1900-luvun alusta alkaen.

    Historiasta olisi toki hyvä perustiedot hallita. Voi olla että mulla on tiedoissa puutosta, mutta Suomesta ei saa nyt väännettyä oikeaa eurooppalaista kolonialistista valtiota, historiatulkintaa oikein millään. Keskisarja lienee, ellei kurssinmuutosta pian tule, seuraava naulattava tyyppi, jolla on väärä tietoisuus. Vaikkei niin paha. Tai sitten se saa anteeksi niinku Linkola (kaikki häiritsevät puheet), kun senkin tukka vetoaa oikeisiin ihmisiin (meinasin kirjoittaa matriarkaattiin, mutten uskaltanut).

    VastaaPoista
  2. jope, monissa Helsingin ravintoloissa (jopa oman vähäisen käyntikokemukseni perusteella) mennään tosiaan englannilla. Ei se minua sinänsä haittaa, jos ihmiset siten voivat ansaita toimeentulonsa, mutta isommassa mittakaavassa asia on tietenkin omituinen. Esimerkiksi yliopistojen - joissa virallisina kielinä ovat yleensä suomi ja ruotsi - hallinnon kielipolitiikassa englanti on yhä useammin kieli, jolla toimitaan - näin on silloin, kun paikalla on yksikin englannin puhuja. No, meneehän sekin, mikäs siinä.

    Tuo kolonialismihörhöily - ellei mukaan oteta saamelaisten kohtelua - on lähinnä huvittavaa. Tokihan maailmankaupan ja raaka-aineiden myötä miltei maa kuin maa on kytkettävissä kolonialismiin. Enemmän me kuitenkin olemme tuolla logiikalla kolonialisteja kuin historian suomalaiset. Taisi kuitenkin olla niin, että tämä postkolonialistinen historiankirjoitus on jonkinlainen lisuke suomalaiseen historiantutkimukseen ja sitä vahvistetaan... Aika lyhyt sepustukset maamme kolonialismista kuitenkin saa sillä periaatteella, että me olemme olleet niitä kolonialisteja.

    Siinä HS:n jutun perässä oli liuta hyviä kommmentteja. No, eipä kuitenkaan aleta tästäkään vouhottamaan, jos suomi menee niin suomi on mennäkseen, sama Suomen kohdalla, mitäpä pienistä, pääasia on, että olemme hyviä ihmisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä duunissa, siis kaukana toimistohommissa on suomalainen asiantuntija joka kirjoittaa suomenkielisille ihmiselle työnantajan laskuun suomen kielellä tapahtuvasta toiminnasta - englanniksi. Kukaan ei tiettävästi ko. blogia lue, mutta tämäkin hulluus kertoo ajan, kielen ja mielen muuttumisesta universaalin yleiskielen suuntaan sana sanalta.

      Olen alkanut telkusta seurata (tai oikeastaan kuunnella) saksankielisiä dekkareita tuosta syystä. Ihan sama mikä on juoni tai sarjan taso, mutta on vain kiva kuunnella jotakin muuta eurooppalaista kieltä kuin englantia. En oikeastaan osaa lainkaan saksaa, mutta foneettisesti nautin. Sama mm. italian, puolan ja venäjän kielten suhteen. Pelkästään se ettei kieli telkussa ole aina ja taas englanti, riittää.

      Poista
    2. (Ja joo, ei muakaan haittaa jos ulkomailta tullut ihminen puhuu töissä englantia mulle vaikka kahvilassa, mutta kun suomalainen aloittaa suomalaiselle englannilla, ollaan jo vitsin puolella paitsi että ne tekee sen parodian itse ja tosissaan....Ei maailman suurin ongelma, jos ongelma lainkaan, mutta mutta ne pienet signaalit jne. Ne on isoja muutoksia hetken päästä.)

      Poista
    3. jope, juuri tämä että jonkun kansainvälisyyden protokollan vuoksi suomalaiset kommunikoivat keskenään englanniksi on naurettavuuden huippu. meillä töissä on monikielisyys lähtökohta: yleensä niin että kukin voi puhua äidinkieltään - onnistuu hyvin kun puhutaan suomea ja ruotsia ja joidenkin kohdalla englantikin menee (koska englkielinen ymmärtää riittävästi suomea tai ruotsia), koska kaikki ymmärtävät toisiaan. erittäin sujuvaa näin.

      sitten on ollut tilanteita, joissa 98,9 prossaa on ollut suomenkielisiä ja on pitänyt vetää jutut englanniksi, koska mukana on 2-3 englanninkielistä - no, jotkut hallintojutut on aika vaikeita hoitaa englanniksi siten että siinä aidosti kuullaan ihmisiä asioissa.

      Poista
    4. Helsingin Sanomien jutun päätteeksi näkyi heti loistava kommentti:

      "'Weissin mukaan tehtaan raakasokeri viljeltiin Karibianmerellä orjaplantaaseilla, jonne orjat vietiin Länsi-Afrikasta.'

      "Ei pidä unohtaa myöskään sitä että nuo orjalaivat olivat puisia eli tarvitsivat tervaa. Ja mikäs se olikaan maailman johtavia tervan tuottajia? Orjalaivatervan! Suomessa viljeltiin myös hamppua, josta kudottiin köysiä."

      On meillä toivoa, suurin osa ihmisistä ei lähde mukaan tuohon humpuukiin, koska se yksinkertaisesti ei hyödytä heitä mitenkään. Yliopistoihmisillä siihen saattaa olla pakko.

      PS: Holger Weisshan kuuluu Suomen kolonisoijiin, muistaakseni hän on ns. suomenruotsalainen. Tätä ironian määrää, kun ruvetaan oikein tonkimaan.

      Poista
    5. Sami,

      tuossa tutkimusasetelmassa on niin paljon ironiaa, että ei tosikaan. Mitenköhän kävisi, jos tutkijat oikein perusteellisesti alkaisivat tarkastella omaa "positiotaan"... En ymmärrä, miksi jotkut eivät tahdo lukea kommenttiketjua, koska varsinkin tämän HS-artikkelin kohdalla se oli paljon osuvampi ja historiatietoisempi monin osin kuin se tutkimuksellinen asetelma mitä itse artikkeli kuvasi.

      Poista
    6. Usein kysytään missä on maamme älymystö? Ja miksi se on hiljaa. Jne.
      Joidenkin, vaikka hesarin ketjuja kun lukee, on selvää, missä se on. Siellä ketjuissa, joissa käytetään oikeasti järkeä, tiedetään enemmän ja ajatellaan eteenpäin niin pitkälle kuin mahdollista.
      Typeristä typerin on älyvapaa meemi, että nämä ketjut ovat "täynnä vihaa" ja "valheinformaatiota." Sitäkin siellä on, sitä on kaikkialla, sielläkin missä väitetään "taisteltavan" sitä vastaan, mutta on myös kirjoituksia jotka päihittävät mennen tullen vaikkapa jonkun kommentoidun artikkelin oman substanssin.

      Poista
    7. jope, hyvin usein noita kommenttiketjuja lukiessani olen samaa mieltä tuosta mitä sanot - en aina, mutta hyvin usein kyllä.

      niin, miksi esimerkiksi HS:n jutut ovat monesti kovin epä-älyllisiä / dogmaattisia tai kuten tässä tapauksessa noiden tutkijoiden lähtökohdat epäkoherentteja ja monin paikoin epätarkoituksenmukaisia verrattuna parhaimpiin kommentteihin ketjuissa? onko tässä taas se, että Suomessa keskeiseen mediaan sopii yksi totuus / tendenssi kerrallaan? Ei oikein muutakaan voi päätellä. Jos sokeus johtuu tietyntyyppisestä ideologiasta, voi sanoa, että toimittajille / yliopistotoimijoille on ideologiasta tullut taakka: he eivät saa enää kiinni todellisuudesta, he ovat lakanneet ajattelemasta. Aika paha juttu, jos tekee toimittajan tai tutkijan työtä. Kun ajattelun korvaa asioiden tarkastelu oletetusta poliittisesti suosiollisesta näkökulmasta, on hävitty jo paljon.

      Poista
  3. On vaarallista olettaa, että nyt eletään jotain kolonisaation jälkeistä aikaa. Ja on tyhmää olettaa, että vaikkapa me suomalaiset olisimme jossakin yhdessä ainoassa, selkeässä roolissa mitä kolonisaatioon tulee. Vesan huomio, että nykyisin olemme enemmän kolonisoijia kuin mitä 1800-luvulla, on mielestäni aivan pätevä. Saamelaistenkin osalta kolonisaatio jatkuu, Jäämeren radan suunnittelun ynnä muun osalta. Kielellisesti ainakin inarinsaame lienee suht turvattu ainakin hetkellisesti. Mutta myös suomalaisten/Suomen kolonisaatio jatkuu: kansainväliset kaivosyhtiöt ovat merkinneet laajoja alueita Suomea malminetsintäänsä. Tämä on keskeinen kolonisaation muoto: maa-alueen raaka-aineiden riisto luonnon ja paikallisen väestön kustannuksella.

    Puhe jostain suomalaisesta kolonisaatiosta aiemmilla vuosisadoilla on tulkinnanvaraista. Varmasti maailmankaupan ketjujen kautta voi löytää monenlaista suomalaista kolonisaatiota, eri mittakaavoilta. Vaikkapa Kainuu, jossa tervaa paljon tuotettiin, sen kolonisoivat oululaiset, jotka käärivät voitot. Venäjän Tampereella teollistumisen aloitti skotlantilainen Finlayson.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonimatti, voidaan myös ajatella, että tiivistymistä etsivä federaatio, EU, kolonisoi meitä. Toki iso osa siitä on itse valittua, että vertailu ei ihan toimi.
      Kolonialismi voi olla myös kytköksissä "yhteisiin" arvoihin. En mainitse nyt nimeltä Euroopan maita, joiden vapaata valintaa määritellään ja riistetään, siihen ainakin pyritäään. Tietenkään asia ei ole noin yksinkertainen, mutta ajattelen kuitenkin, että jos lähdetään tuota käsitettä käyttämään, saatetaan joutua alueille, missä keskustelu sitten päättyykin, kun vertailu ei olekaan enää kivaa ja osuu aikalaisen omaan nilkkaan.

      Kaivannaisteollisuudesta rohkenen olla ystävyydellä hieman eri mieltä. Jostakin yhteiskunta nettotulonsa tarvitsee, jos esim. kaikki tulevan hallituksen unelmat halutaan rahoittaa. Olisi paras jos omassa maassamme kaivostoimintaa harrastaisi vastuullinen kotimainen toimija. Vaikkapa osittain valtiollinen. Ja mahdollinen tuotto jäisi kotimaahan. Pohjoiseksi reservaatiksi, jossa mikään toiminta ei liiku, me ei voida ryhtyä. Tai voidaan, mutta se tarkoittaisi nyky-yhteiskunnan alasajoa. En itse kuulu siinäkään asiassa idealisteihin, eli koska Taikaseinää joka rahoittaa kaikki ihmisten subjektiiviset oikeudet, pyyeet ja toiveet, nykyiset ja vielä keksimättömät, ei ole, on maan elätettävä itse itsensä oman maansa tuotolla, jotenkin. Tietenkin luontoa kunnioittaen, vaikka koko maata ei voi luonnonpuistoksi julistaa koskaan. Eikä se sellainen ole koskaan ollutkaan. Usein paikallisen väestön valtaosa toivoo näitä kaivoksia, kun toimeentulo on muissa yhteyksissä loppu.

      Poista
  4. (lisäys kommenttikeskusteluun yllä...)

    Luin eräästä sometuttumme blogista,että joku janne kuusinen oli kirjoittanut näin:"janne kuusinen: miksi maksumuureja? maksaisin kommenttimuureista!"

    Ymmärrän hyvin pointin, tolta multakin joskus tuntuu muissa yhteýksissä, mutta ,iksi ihmeessä Jannen sormi sitten klikkaa ne kommentit esiin? Miksi ne pitäisi hiljentää, jos Jannen ei ole pakko niitä lukea? Siksikö etteivät muutkaan lukisi? Mitä vaarallista lisätietoa niissä on? Ei savua ilman tulta?
    Hyvä mediakommentoijat. Teidän näkökulmanne häiritsee siis joitakin. Janne lukenee jatkossakin juuri siksi kommenttejanne, joita hän ei halua lukea eikö haluaisi muidenkaan haluavan lukea.
    (Itse en kommentoi hesarissa mitään enkä lainkaan. Miksi? Koska olen moniin kommentoijiin verrattuna tietämätön stupido.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niissä kommenteissa on usein se vastaääni, nimittäin järjen ääni, toki myös kökköä seassa, jota ei saisi kukaan kuulla. Miksi? Koska konsensusryhmätotuus ei kestä tarkastelua tai vastaääntä. Hyvä, että HS ei ole sentään sensuroinut järkeä ja pistänyt kommenttilootaa heijastamaan kirjoituksia 1:1:een - se lienee ollut mahdotonta, koska monet lukijoista tuntuvat ajattelevan hyvinkin vastakarvaan artikkeleihin nähden. En usko, että kyse on joistakin "persuaktiiveista" tms.

      No, näitä ihmisiä, jotka esittävät vaatimuksia sen suhteen mistä voi keskustella, olen alkanut sietämään. Enää ei värähdä läheskään niin pahasti kuin joskus aiemmin. Ymmärrän: kyse on ryhmäytymisen säännöistä. Olen oltava samanlainen, torjuttava toisenlaiset äänet, erotettava joukosta ne jotka ajattelevat liian rehellisesti jne. Tämähän on ihan tavallinen mekanismi ihmisyhteisöissä: eroavuus omasta itsestä aiheuttaa epävarmuutta ja uhkaa. Minä taas pidän siitä, että tulee erilaisia kommentteja. Toki keskustelu voi olla vaikeaa, jos yhteistä pintaa koetaan olevan vain se 10-20 tai 20-30 prosenttia. Näinhän kävi sometuttumme tapauksessa - välit katkesivat erilaisuuteen. Sekin kuuluu aivan oletusarvoisen käytöksen raameihin. Politiikasta ja uskonnosta ei pitäisi alkaa keskustella tai seuraa suurimmassa osassa tapauksia ongelmia. Ihmisillä on näissä niin tunteet ja oma identiteetti pelissä.

      Poista
    2. Siis sitä järkevää vastaääntä ei saisi kukaan kuulla, koska sitä pelätään koska se poikkeaa omasta, ryhmän silotellusta äänestä. Paskaa ei tarvitse kenenkään ottaa vastaan.

      Ideologia estää ajattelun. Se tappaa ajattelun alkuunsa. Tämä on valitettava asiantila nyky-Suomessa ja taitaa olla muuallakin. Ihmisten on vaikea päästä irti ajattelutavoistaan. Tärkeämpää kuin rehellinen puhe on hyvä olo jossakin seurassa. Toki niinkin voi ajatella ja se on ihan perusteltu sosiaalinen argumentti: Haluan olla rauhassa, en tahdo tunteitteni kuohuvan, siksi filtteröin kaiken tiedon niin ettei mikään saastuta idealistista näkökulmaani.

      Poista
  5. jope, ymmärrän melko hyvin mitä Jonimatti tarkoitti tuolla sitä, miten "kansainväliset kaivosyhtiöt ovat merkinneet laajoja alueita Suomea malminetsintäänsä. Tämä on keskeinen kolonisaation muoto: maa-alueen raaka-aineiden riisto luonnon ja paikallisen väestön kustannuksella."

    no, Suomihan on antanut jo ja on antamassa yhä uusille ylikansallisille / kansainvälisille kaivosyhtiöille louhintaoikeudet Suomen maaperällä. Toki työllistämisvaikutuksia on, mutta liikevoitot ja verotkin menevät usein jonnekin muualle kuin Suomeen. Ja sotkut siivoavat paikalliset ja viime kädessä suomalaiset veronmaksajat.

    Terrafamella tuntuu menevän juuri nyt hyvin. Kovin hyvin ei mene kainuulaisilla järvillä ja joilla. Monet ihmiset ovat menettäneet kaivonsa ja lomanviettopaikkansa.

    Kun joku firma saadaan toimintakuntoon, valtio myy omistuksensa jollekin ulkomaiselle suuryhtiölle ja näin pikku hiljaa "kansallisomaisuutta" siirretään ulos.

    En tiedä, nyt vaikka se Heinäveden kaivoshanke. En lähtisi mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja esimerkiksi Talvivaaran vaikutus luontoon ja maisemaan yleensä on oma lukunsa. Ymmärrän myös taloudelliset realiteetit, mutta Pekka Perä ja kumppanit olivat ennen kaikkea ahneita - eivät välittäneet paskaakaan luonnosta, jota menivät sotkemaan.

      Poista
    2. Noin juuri kuten kuvaat asioita ei pidä hoitaa, se on selvä.
      Mutta koska maata ei pian saa viljellä (päästöt ja muualta saa tullivapaata halvempaa), metsiä hakata (hiilinielut) eikä maasta nostaa esim. jalometalleja, niin jostakin se massi kuitenkin täytyy tehdä. Nykyään todellakin ne pienetkin tuotot päästetään karkaamaan ulkomaille.
      Mulle sopisi vaikka koko maan kokoinen kansallispuisto, jos yhteiskunnan perusjutut toimisivat jotenkin muuten.
      Aina naurattaa kun joku politiikko heittää, että peliteollisuuden kautta saadaan jotakin. No, nuo koodipajat työllistävät marginaalisen osan ihmisistä ja muutenkin taitaa olla aika kaukaa haettu juttu.
      Ehkä kaikista tulee toinen toistensa palvelijoita palvelualoille ja oliko se Adam Smithin näkymätön käsi joka tuottaa ruokaa ja vaatteita ja lämpöä kaikille kuin hengestä?

      En tiedä. Musta olisi hienoa jos maata viljeltäisiin enemmän.
      Kotaan käpertyminen ja itsensä poistaminen kierrosta jonkinlaisen nollaolemisen kautta on, tai eikö ole, eräänlaista ihmisinhoa? Ihmisestä jää maailmaan jälki. Se on selvä. Se on väistämätöntä. Ihmisen on pakko olla. Luonnon välinpitämätön tuhoaminen on toinen juttu.

      Poista
    3. Se on totta, että jos Suomi muutetaan luontoreservaatiksi, siihen pitäisi saada isoa rahoitusta esimerkiksi ulkomailta.

      Tässäpä idea: Eikö Suomi voisi kaupata itseään muille maailman merkittävimpänä hiilinieluna tai hiilinielusuurvaltana samaan tapaan kuin Ruotsi markkinoi itseään humanitaarisena suurvaltana?

      Rahaa sataisi, ja kaikki saisivat valtiorahoitteiset Teslat alleen, sikäli kuin niitä tarvittaisiin, joka tapauksessa viimeisintä ja puhtainta teknologiaa. Asuttaisiin 15 neliön kerrostalokopeissa pääkaupunkiseudulla koko poppoo. Muu maa kasvaa rehottaisi... No, tästä skanaarioista voisi lähteä loiventamaan.

      Minusta Suomessa voidaan viljellä maata, ja tuossa em. skenaariossakin. Siinä olisi vielä paljon opittavaa ja tehostettavaa, siis sillä puhtaammalla tavalla. Ruoka omasta maasta - mä muuten hyödynnän niin S-marketin Kotimaista-tuotteita usein.

      Poista
  6. Jope,

    Valtiollinen ja vastuullinen kaivostoiminta nykyisellään valitettavasti näyttää myös paljolti taikaseinältä. Eri kysymys on, olisiko syytäkin ajaa yhteiskuntaa alas, ja jos niin miten. EU on mulle suoraan sanoen liian haastava alue sanoa mitään järkevää lyhyesti. Sikäli kuin maamme kolonisointi on eurooppalaistamisprojektin rinnakkainen ilmiö, täytyy EUnkin jossain mielessä olla kolonisoiva taho. Miten lie.

    VastaaPoista
  7. Jonimatti, esimerkiksi Talvivaara on minulle kaamea esimerkki siitä, miten luonto pilataan. Se ehkä luo akkuvaroja uudelle puhtaammalle teknologialle, mutta enpä sitten tiedä mitä siitäkin seuraa - tämä akkuautoilu tuntuu naurettavalta. Itse muuttaisin polttomoottoriautomme kaasuautoiksi ja järkevöittäisin liikkumista - tällä keinoin puhdistuisi paljon.

    Kaverini oli töissä Talvivaarassa sen rakentamisen aikoihin. Siellä oli sellaisia paikkoja, että jonkun altaan reunalle jäänyt rautalapio ruostui yön aikana. Sen verran oli vahvat liemet.

    Tämän samaisen kaverin kanssa vietimme aikaa Jormasjärvellä. Se pilattiin niin kuin moni muukin järvi. Uskomattoman kauniit vaaramaisemat käyttökelvottomina.

    No joo, vaikea kysymys kaiken kaikkiaan. Kaivostoiminta luo työtä mutta millainen teknologia pitäisi olla, että luonto ei kärsisi kuin sillä kohtaa missä louhitaan ja kaivetaan ja erotellaan hyödynnettävää metallia. Aika pahoja ympäristöongelmia on kaivosteollisuudessa onnistuttu luomaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja siis käyttökelvottomina myös paikalliselle ei-inhimilliselle eliöstölle ja eloton luonto pilalla.

      Poista
  8. Vesa, niinpä. Käsittääkseni Talvivaara ei myöskään ole tuotattanut juuri mitään.

    VastaaPoista
  9. Siis tuottanut. Rahaa/metalleja. Tilanne on voinut ns. kehittyä äskettäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä oli tämmöinen juttu juuri

      https://www.iltalehti.fi/talous/85134d8a-d99d-45e3-a4fe-b7b81ed40070_ta.shtml

      ilmeisesti tuotanto on nyt taas uusin idiksin käynnissä ja ties montako kvartaalia on tahkottu rahaa.

      niin, olen hieman epäileväinen tämän sähköautohomman suhteen, koska sekin kuluttaa aivan mielettömästi luonnonvaroja ja eivät ne akkuautot aivan puhtaasti synny vaikka suhteellisen päästöttömiä olisivatkin sitten käytössä - sähkön tuottaminen ja lataamiseen tarvittava infra on sekin laskettava mukaan.

      Poista
  10. Ohi aiheen:

    on vielä järki-ihmisiäkin, vaikkeivät he kuulu. Se on lohdullista. En olisi tahtonut tätä fasismia, sillä mitä muuta tämä on kuin fasismia (fasismi ymmärrettynä siten, että eriävän mielipiteen esittäjä ja muuten eriävä ihminen joutuu vaikeuksiin), mutta eletään tämä aika läpi ja ihmetellään sitten, että miten tässä taas näin kävi. Tämän ajan historian kirjoittaminen tulee olemaan mielenkiintoista puuhaa. Selkärangattomien ja historiattomien aika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sami,

      onhan niitä ja sitten on tätä nilviäisjoukkoa. Todellakin: tästä ajasta kirjoittaminen viidenkymmenen vuoden päästä - voi pojat!

      Poista
  11. Jonimatti, tosipointteja.

    Sami, itsekin olen miettinyt historiankirjoitusta sanokaamme 30 vuotta tästä eteenpäin. Ja keille pyöritetään epäuskoisesti päätä silloin? Kuka on noussut odottamattomaan arvoonsa, keitä vedätettiin eniten?

    On kuitenkin mahdollista, että silloin vieläkin, ja ehkä vielä voimakkaammin aikatilaa pitävät hallussaan ne, jotka nyt jo hyviksi ihmiseksi joilla on oikea asenne luetaan. Tälläkin hetkellä siellä on iso ylivoima ainakin määrän suhteen. Ja resurssit takana sekä rahan, virkamieseliitin että median puolelta.

    Sinun kaltaisesi hurjalikko, Sami, on hoidettu sairaalassa tiedottomaksi jo ajat sitten, minun kaltaiseni kiltti konservatiivi mumisee yksin ja kalastaa Hakaniemen sillalta silakoita. Meret ovatkin puhdistuneet, Suomi on hiilinielu, ilmasto kylmenee, kansat ovat sekoittuneet, kaikkialla puhutaan englantia nicely ja ensimmäistäkään vihakirjoitusta eikä viha viha-ajatusta ole luettavissa digitelepaattisesti edes röyhkeimpien opportunistien mielistä. Puhdistus, puhdistautuminen ja alistuminen on saatettu loppuun. Otsassa on kaikilla siru. Sen avulla, ja vain sen avulla ostetaan asioita ja tunnistaudutaan maailman hyviksi jäseniksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jope, jos pessimistisesti ajatellaan, niin nyt ja lähiaikoina tehtävät emämunaukset ovat mittakaavaltaan ja tuloksiltaan sellaisia, että voidaan tosiaan vaatia mielten yhä jatkuvaa puhdistamista. mutta toisinkin voi olla. onko se sitten hyvä, mitä se tarkoittaa, millaista konfliktia ja kontrollia - vai onko nykyinen taistelu siirtynyt silloin todelliseksi tekojen taisteluksi. saa nähdä kun elää, meikä on silloin 77-vuotias äijänkäppänä.

      Poista
    2. Muuten, olen huomannut, että minua ignoroidaan, jos voidaan sanoa, avoimesti. Saatan sanoa jotain, eikä sitä edes noteerata ja ne, jotka ovat tulossa sisälle piireihin, pitävät minuun melkoista hajurakoa. Olisi kiva tietää, paljonko tästä on kuvittelua, veikkaan että aika vähän. Ymmärrän aivan liian hyvin jotain Matti Tiisalaa, josta kirjoitinkin pienesti Markku Eskelisen ja Leevi Lehdon toimittamaan kaksiniteiseen Diversiteetti-kirjaan, ja kas kummaa, siellä on myös toinen Tiisala-kirjoitus. Nämähän tekevät ihmisiä hulluiksi tuosta vaan, yhteyksiä alkaa epäillä, pahoja aikeita, kun kukaan ei sano mitään. Jotenkin tuntee, että on elossa, kun täällä mainitaan. Toivon, että viime päivien ingoroinnit ovat sattumaa, ettei tilanne ole näin kammottava, mutta ehkä se on. Näitä on vain kertynyt nyt.

      Poista
    3. En tiedä tietenkään kirjallisista piireistänne mitään, tai en enempää mitä eri lähteistä saan luetuksi, mutta tuohan on sillä ainoalla oikealla tavalla suvaitsevien ihmisten itsekin ääneen lausuma "taktiikka".
      -Älä lue niitä - Älä vastaa niille -Älä keskustele niiden kanssa -Älä anna niille tilaa -Älä jätä ohittamatta niiden ajatuksia, tietoja ja tekoja aina kun voit.
      Jante-lain eräs versio siis vain tällä ylipolitisoituneella 2000-luvulla.

      Poista
    4. Sami, tuohon ignooraukseen on kyllä vaikea vastata, kun en ole mitenkään sisällä piireissä ja asioista keskustellut. Yleensä muutama hyvä kaveri riittää, ainakin minulle, mutta tokihan on mukava, että tulee toimeen ihmisten kanssa eikä koe itseään hyljeksityksi.

      En pidä siitä, että ihmisistä muodostetaan voimakkaita ennakkokäsityksiä, mutta minkä teet: niin tapahtuu joka tapauksessa, ja nykyisin monien ihmisten luontainen ominaisuus eli ryhmäihmisyys ja ryhmäidentiteetti korostuu.

      Varmasti olet vahvasti ja kaunistelematta vääntänyt joidenkin kirjallisuusskenen ihmisten kanssa (ainakin mitä muistan blogistasi lukeneeni), joten siellä saattaa olla taustaa, mutta tämä on pelkkää arvailua.

      Poista
    5. Sain juuri kuulla, että olin taas kännissä käyttäytynyt huonosti vuosia sitten, joten näin niitä käsityksiä, ymmärrettäviä käsityksiä, syntyy. Olin eilen kyllä paranoidissa tilassa. Myönnän että olen kuoppani kaivanut.

      Poista
    6. Sami, kännissä tulee harvoin esiinnyttyä edukseen - ja pahempi juttu jos muut eivät ole olleet yhtä lailla kännissä ja vieläpä muistavat lohkaisut ja sohaisut. Känni totuusseerumina... ei hyvä juttu.

      Kova leikki on tämä elämä ja maailma, kuten Aleksis Kivi sanoi.

      Poista
    7. Olin vain onnellinen, että asia tuli ilmi ja saatiin asia selvitetyksi. Vituttaa että näitä juttuja on taatusti enemmänkin. Olen tyypillinen känniääliö.

      Keksin äsken itselleni nimityksen: "Arto Paasilinna nollalla käännöksellä". Viittaan vastikään edesmenneen (ja arvostamani) kirjailijan päihteidekäyttöön ja siihen, että häntä on käännetty paljon. Eräs varhaisista lukuelämyksistäni oli Paratiisisaaren vangit, jossa eräässä kohdassa kerrottiin ulkomuistista jotenkin näin: "Kävelin X:n (naisen nimi, kertoja on mies) kanssa rannalla ja kävelyn ohella harrastimme vähän muutakin liikuntaa." Se vetosi varhaisnuoreen huumorintajuuni lujasti.

      Poista
  12. ( Tämän olen monta kertaa sanonut, Vesa ainakin muistaa, sillä tavalla että siinä on mukana ripaus suolaakin. Te kirjailijat tarvitsette myös ja varsinkin ihan oikeita lukijoita teksteillenne, ettekä vain toisia kirjailijoita ja kirjallisuuspiirien jäseniä. No, ei sekään kai helppoa taida olla. Tänään telkun ruotsinkieliseltä puolelta tuli pitkiä klippejä Kirjamessuilta. Voi hellanlettas. Siinä meni messusaalis sylissään Lukija samettitakissaan ja punaisessa huivissaan. Ja se ei ollut pirkkapekka. En arvostele ulkonäköä, ei ole varaa, mutta sitä viini, kirjat, hyvä ruoka- elämyspuistoilua ehkä hieman ja ymmärrän jos ei kunnianhimoinen kirjoittaja koe tuollaista lukijaparaatia paratiisin portiksi vaan parasiitin. )

    VastaaPoista
  13. jope, olen mielestäni saanut ihan riittävästi lukijoita, mutta sitä en osaa sanoa, kuinka moni on kässännyt mitä sanon, ehkä kuitenkin riittävän moni. proosassa tämä toimii ainakin jotenkin myös määrällisesti, runoudessa vähempikin on kylliksi. yritän tavoitella kirjallista menestystä seuraavalla romaanillani:) siihen asti tyydyn murusiin. no, huumorilla tämä menestysjahtaus. olennaisinta on, että oppii kirjoittamaan ja pystyy tekemään joka kerta vähän uuden jutun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sä oletkin saanut, mutta tarkoitinkin vaikka juuri hyvin monia todella vähälevikkisiä juttuja, jotka tuntevat oikeastaan vain (teidän) piirinne. Ntamon juttuja esim. jonkin verran lukeneena tuollainen tulee mieleen.

      Runouden esillä olosta sellainen, että on joitakin kirjastoja joissa runot ovat hyvin esillä ja tarjolla esittelypöydillä, toisissa ne on ihan sivussa. Esseillä ja muilla välimaaston teksteillä on sama juttu. Romaanit jylläävät, niitä ihmisten kuvitellaan haluavan jo kirjastoissakin, ja vain niitä.

      Poista
    2. ntamosta sen verran, että ntamon uusi pomomies Jarkko S. Tuusvuori on jo nyt tehnyt kovasti töitä tuodakseen kustantamoa esille. Näyttää siltä, että Leevi Lehto on saanut arvoisensa työnjatkajan. ntamo on oikeastaan aivan erilainen kuin silloin alussa kymmenisen vuotta sitten, se muuttui jo Leevin aikana ja nyt Jarkko jatkaa samalla tiellä. Nimikkeitä on vähemmän ja niiden eteen tehdään töitä. Julkaisuanarkia oli silloin joskus mahtava juttu.

      Poista
    3. Hieno juttu tuo ntamon vaihe 2!

      Poista
    4. Kysymys: Kuvitelkaa tilanne, että joukossanne on älyllisesti pätevä keskustelija, joka paljastuu huonosti tai jopa ei ollenkaan englantia osaavaksi. Mikä on reaktionne? Paljastuuko teissä ihminen, joka alitajuisesti jo on sisäistänyt englannin osaamisen yhdeksi uskottavuuden kriteeriksi?

      Eli: Onko nykyisin vaarallisin kaapistatulo se, että paljastuu ummikoksi englannin suhteen väärässä seurassa?

      Poista
  14. Juha, minusta siinä ei olisi mitään ongelmaa. Tuo joku voi osata saksaa, ranskaa, venäjää, ruotsia, kiinaa tai suomea. Kaikilla noilla kielillä ja muilla voi ajatella. Minä osaan ilmaista ja ajatella ennen kaikkea suomeksi. Muu on paljon ohuempaa vaikka sinänsä sujuisi hyvinkin.

    VastaaPoista
  15. Tässä alla artikkeli kuin tilauksesta.
    (Kun puhuu suomen kielen puolesta kaikkialla suomenkielistenkin vuorovaikutukseen leviävää angloa vastaan, niin on helppo kuvitella jonkun jo ajattelevan, että hemmetin nationalistinen persu impivaaralainen ugrinatsi. Siis jos vähän liioittelee....

    Mutta onneksi on vastuullisiakin.

    https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005877448.html


    Juhan kysymykseen totean, että juuri noin se voi olla meillä Suomessa ainakin. Eurooppalaisten todellisten kulttuurikielten (saksa, venäjä, italia, ranska) osaaminen nostaa arvoa liian automaattisesti mulla ainakin. Eli älykköstatus tulee sieltä vaikka ajatuksien tulisi vain ratkaista.

    Se vähä mitä olen matkustellut myöhemmällä iällä on tuottanut kokemuksen joissakin maassa, että hemmetin hienoa että täällä ei osata sitä "hyvää englantia." Saksassahan oli vielä jonkin aikaa sitten niin ja siihen vielä se, että siellä jengi maksoi käteisellä (hotelleissakin monissa pääsääntö) eikä kortilla- Se oli musta hienoa, Eurooppaa.

    Mun englannin suhteen on sama kuin ruotsin. Jonkun kirjan luen helposti tuntien että tajuan kaiken, toisinaan tulee taas vastaan kirja joka on mulle ihan ummikko, en tajua, en ymmärrä. Sama ihmisten kanssa jutellessa. Joidenkin kanssa juttu luistaa angloksi kuin vettä vaan, joidenkin kanssa dialogista tulee koomisen heikkoa.
    Englannin hienous on tietenkin sen laaja ja valtava sanasto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On muuten mukava olla paikoissa, joissa ei osata tai haluta puhua englantia. Kyllä se dialogi silti sujuu. Suomalainen loistava peruskoulu, kiitos kuuluu teille. Minä osaan huonosti ranskaa, saksaa ja todella huonosti italiaa, mutta paikoissa, joissa näitä kieliä puhutaan, pärjään ellen erinomaisesti niin kiitettävästi mitä tulee ihmisten kanssa asioimiseen. Hurrit unohtuivat, niiden kanssa pärjää aina. Venäjää osaan ihan riittävästi, eli todella huonosti, mutta Venäjällä en ole käynyt.

      Poista
    2. Minä valitsen aina mieluummin suomeksi sujuvan käännöksen kuin että yritän englannillani rämpiä. Jos se että rytmi kärsii kun sanoja pitää tarkistaa, tuhoaa minulta taide-elämyksen. Rytmi on erottamaton osa kieltä kuten tiedämme. Esim. asiaesseen voi ehkä hidastella kyllä, mutta sekin kärsii. Ja miksi luottaisin omaan ymmärrykseeni enemmän kuin hyvän suomentajan? Minusta alkukielellä lukemisen hehkuttamisessa piilee ansa, siis jos on vähänkin tankero, samanlainen kuin ajatuksessa, että kirja on elokuvaa parempi koska saan itse mielikuvitella sen. Syntyy ikään kuin "narsistinen" arvottamisharha. Merkin suhde kohteeseen ehkä tulee jotenkin selväksi, mutta lauseen klangi jää minun taidoillani puuttumaan. Tunnen alemmuutta kielitaitoni vuoksi esim. aina kun joku kertoo käännöksen olevan hyvä, koska itse en oikeastaan voi noin sanoa. Silloin tuetenkin pitäisi verrata alkuperäiseen. Pitää vain luottaa kainiiseen suomennokseen.

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    4. Katoin ensin tuon edelläni okevan kommentin jopen kommentiksi mutta samihan se...

      Et kyllä kovin huonosti osaa kun juttu kuitenkin luistaa noin monella kielellä. Ja se kompensoi sitä, vaikka ei osaisi englantia niin hyvin, jota siis sinä luultavasti osaat noista kielistä parhaiten, Aitona tankerona minua tuskastuttavat ihmiset, jotka vähättelevät kielitaitojaan ja sitten puhuvat edes suhteellisen sujuvasti. Kyse tässä mun pähkäilyssä on tietenkin kielellisestä identiteetistä ja itsetunnossa tässä kansainvälistyvässä todellisuudessa. Ehkä siksi perusteeton itsensä vähättely herättää minussa tunteita. (Kirjoitan tästä postausta, niin inspiroivaa tämä on.)

      Poista
    5. Juha, tunnen tuon mitä kuvaat kun kuuntelee ihmisiä vieressä, joille se englanti ja sillä kielellä toimiminen on arkipäivää.
      Ja ihan sama "alkukielellä" lukemisen suhteen. En voisi kuvitella arvottavani mitään kirjaa englannin kielisen lukemisen perusteella, koska tajuan vain pintatason, ja kuten jo sanoin, aina en sitäkään.

      Tapasin jokin aikaa sitten puistossa koiransa kanssa itäeurooppalaisperäisen nuoren naisen, täällä asuvan. Aloimme jutella. Ja kun kysymys oli EU-maasta, johon suhtautuminen on ongelmallista, päätyi keskustelu luontevasti politiikkaan.
      Nuori ihminen slaavikielensä kanssa muuttui englantia hienosti käyttäväksi älyköksi, mikä hän varmaan olikin, minä kasvoin pituutta alaspäin, kun en löytänyt sanoja ja alkeellinenkin dialogi meni metsään ja olin varsinainen perämetsän juntti.
      Silti on hemmetin sääli jos yheyiseksi kieleksi valikoituu vain englanti. Se on sama kuin kaikki metsä olisi talousmetsää. Sama kulttuuristen sulautumisten suhteen. Kieli taitaa, siis englanti, olla yksi globalismin merkittävimmistä troijan hevosista.

      Poista
    6. Ei se juttu luista mutta saa asian selvitetyksi useitakin kieliä käyttämällä, mukaan lukien elekieli. Olen ollut laiska kielen oppija, mutta myös huono, sen voin myöntää.

      Poista
  16. Kieliasia on monimutkainen. Olisi tärkeää että paikallisesti voitaisiin kehittää kulttuuria ja elämää omalla äidinkielellä. Sitten kansainvälisissä kontakteissa tarvitaan jokin yhteinen kieli. Mulle se on englanti, mutta voisi hyvin olla joku muukin. Ajattelen, että opiskelen vielä jonkun kielen kunhan ehdin. Toisaalta voisi olla fiksua panostaa lisää niihin kieliin, joita jo osaa. Minun identiteetti ja intohimot ovat kuitenkin suomessa, muut ovat käyttökieliä.

    VastaaPoista