sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Matkalla



Eilenaamuinen ajo Vantaalla viritteli tämänpäiväistä matkaani Keuruulle. Olin vienyt vaimoni töihin ja ajoin Tikkurilasta Ristipuroon päin, kun suuri peura ryntäsi puiden lomasta ja jäi poukkoilemaan pellolle, kunnes kääntyi takaisin. Eläin oli aivan samannäkäinen kuin se, johon pari viikkoa sitten törmäsin matkalla uimahalliin, mutta ehkä kolme kertaa kookkaampi. Onneksi en kohdannut tätä kaunista eläintä silloin, muutoin huominen peltiremontti olisi huomattavasti suurempi - aivan varmasti konepelti ja tuulilasi ja moottorikin olisi ollut vaarassa, enkä olisi tiennyt, miten katsoa loukkaantunutta, kärsivää eläintä silmiin tai millä lopettaa sen kärsimys - tästedes pidän autossa jotain, jolla auttaa loukkaantunut eläin nopeasti rajan yli. No, tämän eilisen peuran olisin kyllä väistänyt helposti, sillä se ilmestyi hyvissä ajoin näköpiiriini. Aamulla moottoritien laidalta lähtevällä pellolla seisoi kolme lisää.

Matka meni onneksi hyvin, vaikka jouduin ajamaan takaisin hämärässä ja osin pimeässä ja koko ajan silmät etsivät teiden reunoilta tuttuja hahmoja. Ajaessani halki syksyisten maisemien en voinut olla ajattelematta Kiven Anjanpeltoa ja sen hienoja säkeitä: ihanasti vaalea ja tyyni taivas päälläin kaarteli, / kellastunut, äänetön kuin hauta oli Tapiolan kaupunki. Joutsenet ja kurjet olivat kokoontuneet Hämeen ja Keski-Suomen sänkipelloille. Illalla värit olivat yhtä useat, monet, upeat, ja lähestyvä pimeä loi käsittämättömiä kontrasteja. Ajomatka oli minulle terapiaa, kuten aina. Autossa saan olla yksin.

Usein kuuntelen Yle Puhetta mennen tullen, niin tänäänkin. Kanavalla on paljon asiaa aiheesta kuin aiheesta ja muutamassa tunnissa piirtyy hieno leikkaus maamme ihmisistä ja ajatuksista. Välillä kuuntelen Yle Mondoa. Tänään saaliiksi tuli unitutkimusta, parin asiantuntijan ajatuksia Foucault'n valta-analyysillä terästetystä yrittäjyyskasvatuksesta, Jussi Parviaisen pohdintoja ihmisestä, peloista ja kohtalosta sekä Jari Sarasvuon poukkoileva esitys vasemmiston tilasta sekä Pontus Purokurun esseekokoelmasta Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi (kosmos). Sarasvuo ei päässyt varsinaiseen aiheeseensa saakka, siitä kuulee ilmeisesti lisää Areenassa.

Sarasvuota on samalla kiehtova ja rasittava seurata, koska hän on puheissaan niin epätaloudellinen: joutuu sivuteille ja argumentti katkeilee iskulauseiksi, joiden välillä seilataan siellä ja täällä. Mutta aihe kiinnosti. Sarasvuo kertoi saaneensa Purokurusta jonkinlaisen vasemmistolaisen (oikeastaan "kommunistisen") ystävän tai yhteyden. Tässä ei ollut hänelle mitään ihmeellistä, sillä hänellä kuten meillä monilla muillakin on paljon ystäviä myös vasemmalta (tosin minulla ei taida olla yhtään ystävää oikealta, en ainakaan tiedä tai keksi ketään, joka identifioituisi oikeistolaiseksi, enkä itseänikään sellaiseksi tunne, vaikka joku varmasti niin luulee). Erityisen asiasta teki se, että Sarasvuo on ollut vasemmiston blokkauslistalla, johon kuuluu yhden, hänen käsiinsä saaman tiedon mukaan noin 1700 nimeä - siis epävirallinen henkilörekisterilista henkilöistä, joita kunnon vasemmistolainen ei voi seurata twitterissä tai muutoin eli siis "käydä keskustelua" heidän kanssaan, jos tahtoo pysyä piireissä (olen luullut, että tällaisia on vain Jehovan todistajilla). Purokuru oli kuitenkin sanonut, että Sarasvuota voi seurata, sillä hän on enigmaattinen. Yhtä kaikki Sarasvuo on voiman väärällä puolella, koska on menestynyt taloudellisesti ja on omistavaa luokkaa. Vaikka Sarasvuo edustaa väärää porukkaa, hänen ajatuksissaan on ilmeisesti aineksia, joissa on liikkumavaraa. Siksi hän on "hyvä kyttä".

Sarasvuo kertoili - melkoisesti poukkoillen - kolmesta totuudesta - tieteellisestä, henkilökohtaisesta ja poliittisesta - ja paljon muusta, mutta myös keskusteluyhteydestään Li Anderssoniin ja kumppaneihin. En mene niihin sen enempää, mutta Sarasvuon mukaan vasemmiston kädenojennusta ei ole kuulunut, vaikka hän itse on tehnyt monia avauksia yksityisesti ja julkisesti vasemmalle auttaakseen näitä toimenpideohjelmassa, joka koskee yksityisyrittäjiä - Sarasvuon mukaan hän kun tuntee heitä paljon enemmän kuin kaikki vasemmistolaiset poliitikot ja näiden vanhemmat yhteensä. Miksi Vasemmistoliitto ei ole ottanut yhteyttä? Anderssonin mukaan, tämän hän oli sanonut puhelimitse, Sarasvuolla on liikkumavaraa ja mahdollisuutta avauksiin, joita vasemmistolla ei ole. AY-liikkeen kavereiden kanssa Sarasvuo on pärjännyt hienosti. Sarasvuon mukaan nykyvasemmisto häviää, koska keskittyy moralismiin politiikan tekemisen sijaan. Sarasvuo kyllä myös symppasi vasemmistoa ja sen saavutuksia.

Oli miten oli, sekavan poukkoilun jälkeen hän päätyi jonkinlaiseen yhteiskunta-analyysiin ja kaavailuun perustulon vähittäisestä realisoitumisesta ajassa, jossa yhä useampi on pienyrittäjä. Samoin globaali rajojen aukeaminen häämötti Sarasvuon mielessä tulevaisuudessa, sitten kun sen aika on.

Sarasvuo johdatteli kahden utopian mallillaan kohti täysin automatisoitua avaruushomoluksuskommunismia, joka saattaa tosin olla myös täysin automatisoitua homoavaruusluksuskommunismia tai luksuskommunismihomoavaruutta, kuka tietää, koska voi syntyä erilaisia versioita. Pitänee kuunnella Areenasta, miten juttu jatkuu, ja lukea jossain vaiheessa myös tuo Purokurun mielenkiintoiselta kuulostava teos.

Peurahavaintojen, pari viikkoa sitten tapahtuneen kolarin ja tämänpäiväisen muun aineksen joukkoon tunkeutui äkkiä kuva Mäkelänrinteessä sattuneesta onnettomuudesta. Hyppyaltaassa nuori mies oli mätkähtänyt kymmenvuotiaan tytön päälle viidestä metristä. Vesi oli hieman vaimentanut iskua, mutta tytöltä oli haljennut kieli. Kolari-iskun odotus, haljennut kieli ja muut törmäyilyt ovat hyviä kuvia ajalle ja arjellekin, jota kaikki tavalla tai toisella elämme. Toivotaan, etteivät kielemme halkea.


*


Kuuntelen nyt tätä Sarasvuon juttua Areenassa. Kannattaa klikata, ihan hauskaa ja viihdyttävää läppää, välillä myös uskomattoman rankkaa ja aivan sekopäisiä anekdootteja ihmisistä, jotka ovat täysin pihalla - nämä hulluudet ovat tulossa Yhdysvalloista meillekin... Okei, skippaan nuo, ja hajanaisen esitystavan, mutta yksi Sarasvuon ajatus on kannatettava: Uskalla "altistua ajatuksille, jotka eivät ole kaikissa tilanteissa ikään kuin sinun mielestäni hyväksyttäviä..."



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti