keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Kirjamessusaalis



Lyhyesti. Tuli käytyä kirjamessuilla viime perjantaina, ja mukaan lähti kaksi teosta. Ensin hankittu oli Saapasnahka-torni eli Aleksis Kiven elämänkertomus. Sain pyydettyä Teemu Keskisarjalta nimmarinkin esilehdelle. Erittäin elävää historiantutkimusta mitä nyt muutaman kymmenen sivua olen lukenut. Luulenpa, että tästä on minulle paljon iloa kuluvan ja tulevan vuoden aikana, kun kirjoitan päiväkirjaromaania samasta aihepiiristä. Toinen kirjamessuteos oli Jaakko Yli-Juonikkaan Yö on viisain, johon siihenkin sain nimmarin ja omistuksen. Olin lukenut kirjan jo etukäteen rivi riviltä, kun toimin kokoelman ateljeelukijana. Vahva suositus Jaakon novelleista ja seuraavan romaanin aloitusluvusta, joka löytyy samasta teoksesta, kunhan vähän maltatte käännellä. Paljon olisi ollut mielenkiintoisia teoksia myytävänä ja palaan niihin varmasti tuonnempana, mutta nyt näin. En suoraan sanoen viihdy messuilla, hallin väenpaljoudessa - väenpaljous kadulla on toinen asia. Se erittäin hyvä puoli messuissa on, että näkee nopeasti kattauksen siitä, mitä juuri nyt on tekeillä ja saa myös edulliseen hintaan luettavaa. Joka tapauksessa tänäkin vuonna oli mukava tavata muutamaa ihmistä, käydä lounaalla ja lähteä kotiin.



2 kommenttia:

  1. Mä olen käynyt kirjamessuilla vain yhden kerran, Knausgårdia "kumartamassa". No, ensin oli yleisötilaisuus, väkeä pullollaan tietty, sitten olisi kyllä tullut hyvä tilaisuus vetää K Ovea hihasta, kun se hiippaili yksin ympäriinsä, ja vaihtaa pari sanaa, mutta tilaisuus jäi käyttämättä.

    Tänäkin syksynä paljon mielenkiintoista kotimaista julkaistu, mutta voiko sanoa mitään siitä, mitä on tekeillä? Kirjoja julkaistaan niin paljon, että varmaan kaikkea mahdollista.

    VastaaPoista
  2. Jope, joo, kaikkea tapahtuu - en ole hirveän aktiivisesti ottanut selvää tänä vuonna. En olisi mennyt messuille ellei olisi ollut mahdollisuus nähdä kaveria. Mun käynnit messuilla on aina se 1-2 h. Knausgård! Olisit tempaissut hihasta. Tosin mulla oli kerran vastaava tilanne, jossa Derrida palloili yliopiston päärakennuksen 4 kerroksen juhlasalin aulassa ja jäädyin tai en oikein keksinyt mitään kysyttävää.

    VastaaPoista