maanantai 1. lokakuuta 2018

Ajattelun joustavuudesta



Tiedättekö mitä? Minäpä olen ottanut asioista selvää ja tiedän, että esimerkiksi  Naomi Klein, Slavoj Zizek, Jussi Halla-aho ja Jordan Peterson ovat kaikki hyvin oikeassa joissakin asioissa ja taas joissakin asioissa vähän heikommilla, kapeakatseisia, elleivät suorastaan väärässä. Vähän niin kuin Marx soveltuu joidenkin asioiden analyysiin, Nietzsche joidenkin ja Jeesus joidenkin. Todellisuus on monitasoinen, eivätkä kaikki selitykset päde elämän joka alueella. Aikuinen ihminen on sellainen, ettei sen tarvitse päättää, että uskoo vain yhtä heppua ja nielee koko paketin karvoineen paskoineen.

Kun luen netistä ihmisten juttuja, olen yhä varmempi, että monet ovat täysin aivopestyjä ja toisten perässäkulkijoita niin kuin ovat olleet aina ennenkin, hengaavat parhaimmiston mukana ymmärtämättä itsekään mitä ajattelevat. Tämä on tietenkin normaalia toimintaa. Se, mikä taas ei ole, on se, että heillä on kaikenlaisia ajatuksia "vihollisistaan", vaikka he eivät ole selvästikään lukeneet tai kuunnelleet, mitä heidän olettamansa "vastustajat" sanovat. Tämä on oikeasti todella säälittävää, koska tällä metodilla kukaan ei opi mitään. Joskus ei ollut hyvä juttu lukea Nietzscheä, joskus taas oli, joskus Halla-aho oli pannassa, ja se näkyi heti kun tyhmät toimittajat alkoivat keskustella hänen kanssaan ja munasivat itsensä täysin, tänään ehkä ei voi kuunnella mitä Jordan Peterson sanoo, koska se on niin vasemmistovastainen ja on vaikea keksiä hyviä argumentteja niissä kohden, joissa Petersonin kritiikki osuu ytimeen.

Olen itsekin ristiriitainen ja siinä mielessä aikamme tuote. Minulle on täysin selvää, että ajatteluni koostuu väistämättä ekletistisesti mutta koostuu kuitenkin. Se kiinnittyy siihen inhimilliseen peruskokemukseen, että elämä on laajempi ja monitasoisempi juttu kuin jokin poliittinen teoria tai uskomus voi esittää. On varmasti hauskaa olla joukon mukana ja voimaantua, mutta se ei ole minun juttuni. Minusta elämässä on niin monia erityisalueita ja olosuhteet ovat niin monimutkaisia, että marxilaispohjainen kapitalismikritiikki ei riitä avaamaan jokaista solmua ja selittämään jokaista yhteiskuntaelämän liikahdusta - eikä varsinkaan yksilötasolla, psykologisesti ja merkityksen tasolla (sellaiseen kyllä uskon, tämä on ihmiskuvani seuraus), aivan samoin kuin joillakin uskonnollisilla uskonkappaleilla ei voi selittää uskottavasti aikamme poliittisia ja yhteiskunnallisia ilmiöitä, koska uskonnon kieli ei puhu sellaisista asioista kovinkaan välittyvästi.

Pidän vastakohdista, ja siksi voin lukea hyvin niin Kansan Uutisia ja Voimaa kuin kuunnella mitä Jordan Petersonilla, Pentti Linkolalla tai Jussi Halla-aholla on sanottavanaan, kunhan luen ja kuuntelen kriittisesti. Kaikilla on puolensa. Vasemmistolaiset - etenkin Zizekin tapaan - ovat joissakin asioissa ytimessä, joissakin vähemmän ytimessä. Sama pätee Petersoniin, joka on välillä terävä, välillä turhan kaukana omalta osaamisalueeltaan ja muistuttaa silloin jokapaikanselfhelphelppoheikkiä.

Jutun idea on tässä: Aikamme vaatii dialogia, vastaväitteitä, antautumista vapaaseen keskusteluun, uskallusta synteeseihin, jotka eivät pysy vain jo olemassaolevilla käsitteellisellä mukavuusalueilla, ja rohkeutta ennen näkemättömien käytännöllisten mahdollisuuksien ja käsitteiden syntyyn. Mikään ajattelu ei selitä kaikkea, ei edes kohtuullisesti. Mikään nykyinen ideologia ei ole ajan tasalla. Ylipäätään uskon, että käytännön ratkaisut ja keksinnöt tulevat pelastamaan ihmiskunnan, jos asian näin muotoilee. Ne kykenevät tarjoamaan ratkaisuja, joita ei synny ideologioita pyörittelemällä ja vastustajien kanssa varjonyrkkeilemällä. Tämän todella asioita muuttavan todellisuuden tulisi ulottua myös ideologis-poliittiselle tasolle ja muovata sitä.

Selvää on, että nykypoliittisella polarisaatioilla kaikki vain sementoituu entisestään ja muuttuu yhä naurettavammaksi maailman haasteiden edessä, koska tällaisen asetelman ylläpitäminen merkitsee maailman kieltämistä sellaisenaan kuin se näyttäytyy joka päivä erilaisine ristiriitoineen, mahdollisuuksineen ja vaikeuksineen. Tämä laput silmillä -ideologisuus on asia, jota aivan aidosti suren.

Itse pidän ajattelusta ja kirjallisuudesta, joka kykenee sisällyttämään itseensä jonkin aidon ristiriidan kokemuksen tai työntää meitä päin sen kohtaamista ja jonkinlaista muuta ratkaisua kuin voimatonta ideologista jumittamista. En tarkoita nyt ajattelua, joka on jo lähtökohtaisesti epäkoherenttia.
















2 kommenttia:

  1. (Moi. Mun edellinen tili tukkeutui jostakin häiriöstä. Tämä on uusi. Ja sitä kautta pitäisi saada yhteys minuun, jos joku haluaa. Myös vanha työposti toimii.)

    Multa taas turha kommentti: asia on juuri noin.
    Mikään yksittäinen suuntaus, ajattelutapa, ihminen, ei ole kokonaan tapahtumieen ja varmojen faktojen kartalla niin kuin mekään emme ole emmekä tule olemaan.
    Siksi kaivautuminen vastustamaan tai puolustamaan vain omaan lempikuvioon sopivia faktoja ja ajattelumalleja ei ole järkevää.

    Maailmassa on tarjolla paljon viisautta ja tyhmyyttä.
    Ne tulevat ulos useimmiten samoista ihmisistä. Kuten meistäkin täällä.
    Joskus on toki tehtävä valintoja eikä ole valittava helpointa ja halvinta nakkia: muka "puolueettoman" tarkkailijan roolia.
    Niin esim. vaaleissa.
    Mutta sieltäkään ei voi poimia suuntausta tai ihmistä, joka olisi kaikessa oikeassa ja itselle jokaiseen asiakohtaan sopiva.

    Itse tulen antamaan ääneni sinne, missä globaali väestötilanne tunnustetaan suorimmin kaikkine vaikutuksineen. Myös sosiaalisineen. Sen perusteella äänestämiseni olisi juuri nyt helppoa, mutta tilanne voi muuttuakin.

    Olen myös sitä mieltä että valikoivuutemme vaikuttavat monet henkilökohtaiset kehystekijät. Jos minulla olisi vahva tunne ja voiman ja resurssien tuoma varmuus siitä, että kykenen turvaamaan ne ihmiset joita rakastan edessä olevissa maailman myrskyissä, voisi olla että ajattelisin ihan toisin.
    Ossi Nymanina ja poikamieheneä, siis hänen elämäntilanteessaan, jota hän on kuvannut, olisin ehkä aika täydellisen välinpitämätön melkein kaikista niistä aiheista joista olen täälläkin kommentoinut.
    Tätä mietin siis tänään. Se tuli mieleen kun töissä havainnoin, että samat aiheet kiinnostavat perheellisiä, siis sellaisia joilla on penskat alle viisitoista tai vähän yli. Lapsettomat ajattelevat muita juttuja. No, ilmastonmuutosta hekin, mutta tulevaisuus on heille eri tavalla mitallinen kuin vaikka mulle, niin koen, vaikka mulla ei ole kuin yksi ihminen joka tulee jälkeeni.

    Hyvät tyypit Vesa sulla tuossa esillä. Ainoa mulle vaikea pala on tietty Marx, jonka teorian parhaatkin (?) osat torjun seurauslogiikan perusteella, on siellä sitten vaikka kuinka hyvää tavaraa teoriassa tai ei. Ajattelen lapsellisesti tässä, että hedelmistään puu tunnetaan.

    jope

    VastaaPoista
  2. Jope,

    on totta että ajattelun priorisointeja on niin monenlaisia, ja taustat ja tilanne vaikuttavat siihen paljon. Jos olisin sinkku tai en suunnittelisi perhettä, ei varmasti tämä väestöräjähdys ihan hirveästi kiinnostaisi - ehkä. Silloin olisi helpompi keskittyä ihan muihin juttuihin.

    Äänestäminen on jonkinlainen velvollisuus, varsinkin eduskuntavaaleissa ja eurovaaleissa, vaikka sitten kaikki lopulta palautuukin poliittiseen peliin. Niitä käytännön tekoja voi tehdä itsekin vaikka kuinka ohi poliittisen kentän - tosin monet järjestötkin ovat politisoituneet kiitettävästi tai ikävästi, ihan miten vaan.

    Minä en ole vielä miettinyt kenelle ääneni annan mutta muuten suunta on melko selvä. Olen ilokseni huomannut - jos asiaa katsoo kotimaisen politiikan kentän ulkopuolelle - että eri puolilla poliittisia puolueita tapahtuu heräämistä. Silti iso valtauoma on kuitenkin globaalin kapitalismin ja sen pyrkimysten voimistamista, joko tietoisesti tai joka tapauksessa loppupeleissä - suunta siihen syntyy niin vasemmalta kuin oikealta.

    En tiedä tuosta Marxista niin, mutta onhan se aika ohittamaton, vaikka en suoraan sanoen usko, että ihmisyydessä ja asioiden hoitamisessa on merkityksellisimmällä tasolla kyse siitä mistä Marx ja hänen tulkitsijansa ovat puhuneet (konkreettisista yrityksistä puhumattakaan), mutta tietyt yhteiskunnalliset lainalaisuudet Marx kuvaa hienosti (tosin väkisinkin aikaansa sidottuna).

    VastaaPoista