Jos tamperelaisnuorten taidekaari-työn tehtävänantona on ollut esittää yhteiskunnallinen stereotypia, niin kuin on kaiken kohkaamisen jälkeen esitetty (en ole aivan varma pitääkö väite paikkansa), nuoret ovat onnistuneet loistavasti -- paremmin kuin luultavasti kukaan aikapäiviin.
Näille nuorille voisi antaa saman tien jonkun merkittävän palkinnon. Heidät voisi palkita paitsi ironian tajusta myös viiltävästä kyvystä yhteiskunnalliseen analyysiin. Mikä pelkistää aikamme yhteen stereotypiaan paremmin kuin heidän tekemänsä kollaasi!
Kaikkien aikuisten pitäisi katsoa tuota työtä ja miettiä, miten tuohon stereotypiaan on tultu. Nuoret näkevät asiat kyllin etäältä, ulkopuolelta.
Kuva pitäisi ripustaa kaikkialle julkisiin paikkoihin, ja jokaisen -- olipa mistä puolue- tai ajatustaustasta hyvänsä -- tulisi painaa päänsä ja hävetä sydämensä pohjasta, mikäli tietää syventäneensä kuvan esittämää polarisaatiota.
Stereotypia on kenties kriittisin ja paljastavin analyyttinen käsite, joka kuvaa aikaamme!
Onko varmasti totta? Aiheena ollut stereotypia? Huh. Se tosiaan muuttaa koko asian, jos niin vain on.
VastaaPoistaOvat kuvanneet juuri sen miten me aikuiset olemme yhteiskunnassa (en väitä että koulussa) opettaneet, kotona, mediassa jne. näkemään vaihtoehtoisen ajattelun, vaihtoehtoiset ajatuskehitelmät.
Jokainen joka t o d e l l a uskoo tuon kuvan esittämään dehumanisointiin on kahtiajaossa syvällä.
Onko tämä nyt se hetki, kun osuma aiheeseen on ollutkin täydellinen.
Miksi hemmetissä media ei ole tätä taustaa tutkinut? Tai Huhtis?
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Poistajope, luin tämän arvelun yhdestä paikasta, mutta en tätä johtopäätöstä, jonka esitin. sen keksin sentään itse - nuorten ja täydellisen kontekstoinnin valaisemana!
PoistaNo, jos aihe on ollut stereotypia niin sittenhän johtopäätös on tietenkin tuo. (Ja koko pitkä ketjumme käsitteli myös samaaa asiaa, samaa streotypiaa. Nuoret vain taitavasti ilmaisivat persu-stereotypian viidellä kuvaleikkeellä ja kolmella sanalla. )
PoistaAinakin yhdessä - en tiedä muista paikoista - asia ilmaistiin näin. Johtopäätökset olivat kyllä toisenlaiset, koska paha persu ja pahat pertsat (mediapertsat). He, he, hupaisaa on hyvyytemme ja pahuutemme nykyisin.
VastaaPoistaToinen mielenkiintoinen uustermi, jonkinlaiseen alistamiskäyttöön kehitelty on viha, vihaajat, vihakit.
PoistaNo, niitä on ihan varmasti, anarkistikommareista rasisteihin, mutta miten ihmeessä vaihtoehtoisia ajatuksia ( =demokratian perusperusjuttu) esittävät mediaanipersut olisivat jotenkin lähtökohtaisesti vihan motivoimia?? Aivan päätöntä, aivan aivotonta ja sydämetöntä ajattelua. Psykiatrialla puoskarointia. Jos joku ajattelee eri tavalla, se on vihaa...
Ja jos joku esittää esim. väestösiirtymien suunnittelua ja tarpeen mukaan rajoittamista, niin se on.... vihaa...?
Mie en ymmärrä.
Kun ajattelee niiden toisten nimenomaan vihaavan, niin ajatteleeko samalla tavalla mekaanisesti itse rakastavansa pelkästään sillä perusteella, että on sillä yleisemmällä "puolella."
Vesa, näitä miettiessä ja ihmetellessä lähtee taju:)
Onneksi on luonto, jossa kaikki on paikallaan.
Juuri tultiin meri- ja metsäkävelyltä.
Ihmisten yksinkertaisuus lyö minut kerta toisensa jälkeen ällikällä.
PoistaOvelasti dekonstruoit dikotomian viemällä sen metatasolle :0) Nyt se on kummankin puolen omaisuutta. Käykö tässä nyt niin, että kumpikaan ei enää saa siihen ehdotonta otetta?
PoistaJuha,
Poistatätä toivon juuri. Vaikka välillä provosoin, toivoisin ennen kaikkea hyvää dialogia ja yhteiskunnallista dialektiikkaa ja jaloja kompromisseja. Se olisi poliittinen unelmani.
Juha, j o s tehtävä (tai mikä muu tehtävä tai tahto tms. tahansa) oli konkreettisesti kuvaus strereotypiasta, niin silloinhan tässä ei oltu metasolla vaan ihan konkreettisella lähtöviivalla. Ja lopputulema on, että se käsitys mitä persut ajattelevat itsestään, se stereotypia mikä heitä juuri häiritsee, tuli kuvatuksi sillä tavalla kun hekin asiasta ajattelevat.
VastaaPoistaJa Huhtasaari erehtyi pahan kerran. Ja media myös.
Jalot kompromissit olisivatkin hieno asia.
Mutta niistä on sanouduttu irti blokkauspolitiikan kautta identiteettipolitiikan voimaannuttamina, kun ilmoitetaan keidän kanssa ei missään tapauksessa haluta tehdä yhteistyötä. Ja se onkin helppoa, kun ne joista irtisanoudutaan on niin pieni joukko sekä määrällisesti että valta-aseman suhteen olematon eikä mikään "populismin nousu." Suomessa näin ainakin.
Jope, tuo mahdollisuus noihin tulkintoihin on se metajuttu, joka tekee ehdottomuudet vaikeiksi, pakottaa reflektioon. Tuo vesan tulokulma on ärsyttää toisia, toisia innostaa....
PoistaJuha,
Poistaolen kai jotenkin järjen, Hegelin perinnön kannattaja, aika monessa asiassa... Minua ei haittaa jos joku ärsyyntyy siitä, että puhutaan järkeä ja katsotaan asioita vähän laajemmasta näkökulmasta.
Huom! Tarvitsemme enemmän kuin yhden hyvän joukon mielipiteen, jotta syntyy kokonaisuus. Se mitä hyvät nyt tekevät, on että he pakottavat omaa moraaliaan kaikille, he tahtovat alistaa kaikki toisinajattelijat jne. Tämä ei tule onnistumaan, niin kauan kuin ihmiset tuntevat itsensä ja ovat jokseenkin elossa.
Tässä pari linkkiä jotka liittyvät juuri tulokulmiin yleisen keskustelun romahtamisesta, joka mikrotasolla näkyy meidän tavallisten ihmistenkin ajattelublokeissa:
VastaaPoistahttp://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262055-vihapuheesta-on-tullut-usn-journalisitinen-normaali
ja
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005855730.html
Soundtrackiksi juttujen lukemiseen sopii hieno Lennonin God (vaikka Jumalaan uskonkin). Fiilikset, siis omat, tämän maan julkisen keskustelukulttuurin suhteen alkavat olla biisissä kuvatunlaiset.
jope, Juha,
Poistakeskustelu on solmussa juuri nyt. Ihmiset poteroituvat. Luulen, että keskustelun aika tulee vielä. Ehkä sitä auttaisi parhaiten, että demarit, vasemmisto ja vihreät pääsisivät hallitukseen tulevalle ja seuraavalle kaudelle. Sen jälkeen olisi hieman lisää pohjaa yhteisille neuvotteluille. Näin toivon. Hallitusvastuu ja unelmien osittainenkin toteuttaminen veisi Suomea kohti yleiseurooppalaista tilannetta. Silloin luultavasti eri suunnista tulevilla sanoilla olisi painoarvoa. Olen melko varma, että kun katsomme 10 vuoden päästä maamme tilannetta, voimme sanoa, että kaikki oli nähtävissä. Tietenkin maailmassa voi tapahtua mitä hyvänsä 10 vuodessa. Odotan mielenkiinnolla tulevia vuosia. Yhteiskunnallisesti ne voivat olla melkein mitä hyvänsä, mutta eipähän ainakaan jännitystä puutu. Katsotaan ja eletään. Hengitellään rauhassa eikä hötkyillä.