keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Ilmastonmuutoksen torjuja nro 1



Yksi kaikkein tehokkaimmista ilmastonmuutoksen torjujista olisi globalisaation haittavaikutusten hillitseminen kansainvälisin sopimuksin. Sopimuksen nimi olisi paikallisuuden vahvistaminen. Se pakottaisi ihmiset tulemaan toimeen mahdollisimman pitkälle omilla seuduillaan ja rakentamaan rauhanomaisia ja toimivia yhteiskuntia. Nämä yhteiskunnat voisivat luonnollisesti olla tekemisissä toistensa kanssa, hoitaa yhteistä planeettaa sopimuksin ja hyvällä yhteistyöllä ja toisiaan tukien. Matkustaakin voisi, mutta se olisi nykyistä paljon rajatumpaa. Välttämättömästä tavaraliikenteestä ja kaupasta huolehdittaisiin, mutta nekin vastuullisesti ja ympäristöä ajatellen. Länsimaat ajaisivat ajas tyhjän kulutusjuhlansa. Kukin maa antaisi populaationsa kasvaa sellaiseksi, että voisi sen itse ruokkia ja työllistää. Tällaisessa mallissa niin vasemmistolla kuin oikeistolla olisi juureva rooli.

Onko tällaisesta rikollista haaveilla? Ehkä ei, jos kyse on yhdestä mitättömästä yksilöstä, mutta ajatukset näyttävät olevan vastoin kaikkea sitä, mitä maailman suurimmat ja voimakkaimmat järjestöt ja toimijat suunnittelevat. Yksikään puolue saati valtio ei voi haaveilla tällaisesta olematta suuri rikollinen ja painostuksen ja vainon kohde. Esimerkiksi maailman federalistit, YK, globalistikommunistit ja rikkaimmat kapitalistit toimivat täysin päinvastaiseen suuntaan - ja samalla puhutaan ilmastonmuutoksen kauhusta! Eihän tälle touhulle voi kuin nauraa.






13 kommenttia:

  1. Kuinkas sitten sattuikaan, että puoluejohtajista eräs J ehdotti jo avoimen globalimin ja siihen liittyvän tavararuletin laittamista ilmastoverolle varsinkin niiden maiden kohdalla, jotka ovat pahimpia hiilidioksidin syytäjiä. Eli globalismin suhteuttamista ilmastotilanteeseen. Tavoitehan voisi olla vaikka 50 prosenttia vähemmin globalismia vuoteen 2030 mennessä:)

    Koko anarkistisen vapaan sekä ideologisen että markkinalähtöisen globaalimaailman rajoittelu tekisi kyllä hyvää ilmastotavoitteillekin.
    Kun tavarakapaleet ja ihmismassat kiertävät planeetan pintaa, on maailma kyllä palloistunuut, mutta ruohonjuurta ei ole enää oikein missään. Muiden maiden kanssa hyvässä ja hallitussa vuorovaikutussuhteessa olevat kansallisvaltiot ovat aivan varmasti parempia ilmastoyksiköitä kuin liittovaltioistuvat mantereet - vaikka nyt vaikka Eurooppa.
    Kun tavara tulee läheltä aina kun mahdollista eikä avointen rajojen läpi miten tahansa, olisi jo eräs tavoite saavutettu. Mutta iso ristiriita luomushopata biodynaamisia pottuja, mutta kannattaa samalla täysin avoimia rajoja ja, eli, täysin rajoittamatonta maailman kauppaa. Maailmankauppa. Maailman kauppa. Sanojen lisämerkitykset ovatkin kuvaavia.
    Maailmahan tässä on juuri kaupan. Sekä cityliberaalien että vasemmiston tuella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko jatkaa itsestäänselvyys. Kauppaa ja taloutta tarvitaan tietenkin. Ne ovat hyvinvoinnin ja hyvinvointivaltion perusta. Täytyy tulla todellista verotuottoa, jotta yhteiskunta ja kaupunki (polis) pysyy hyvänä paikkana asukkailleen.
      Mutta ajattelen vaikka oman maamme kauppaa ja taloutta 1950-luvuilla ja 1960-luvulla, kun uusilla kunnollisilla nettoverotuotoilla alettiin perustaa hyvinvointivaltiota.
      Kyllä suurin osa siinä ajassa myydyistä hyödykkeistä oli kotimaista tuotantoa. Lähikauppaa, lähiruokaa jne.

      Poista
  2. jope, hyviä keloja - ja lisäys: totuuden nimissä meidän länsimaiden on muutettava elintapojamme ja saatava kulutuskulttuuri nurin. Kulutuskulttuuri kertoo myös miten planeetalle käy: se kuluu. Aivan absurdin tunnelman saa kun menee johonkin tavarataloon ja vertaa sitä 70-luvun vastaavaan: mihin tarvitsemme kaikkia näitä tuotteita? Suurin osa valtavista valikoimista on aivan turhia. Sama tuotteiden elinkaaressa: ne voitaisiin tehdä kestämään. Tämäkin vähentäisi luonnon kuormitusta. Niukkuuden opettelu ja puhtaampien teknologioiden käyttöönotto on tie, joka on edessä. Ja varmasti turvallisen ydinvoiman rakentaminen. Ei pidä luulotella, että me olemme tehneet jo parhaamme. USA, Kiina, Intia, kaikki isot läntiset ja teollisuuttaan kehittävät maat pitää saada mukaan. Väestönkasvu on sitten toinen asia, mutta emme voi olettaa, että nykyinen länsimainen elämäntapa olisi standardi tai ihanne edes meille itsellemme. Merkityksiä tavaran sijaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku voisi laskea jonkun suhdeluvun globaalisoituneen maailman ja tavarataloissa olevien absurdien valikoimamäärien välillä. Perstuntumalla näyttää olevan niin, että kun kamalat kansallisvaltiot olivat vielä voimisssaan, oli tavaraakin vähän. Huomattavasti vähemmän.
      Avointen rajojen ja rakenteiden ideaali lisää kulutusta takuuvarmasti.
      Pistetään takaisin rajapuomit ja tullit, mutta valitaan rajalle
      inhimilliset rajamiehet. Sana protektionismihan on ensikuulemalta... hyvä. Jotakin suojellaan. Omaa ruohonjuurta. Ja sitä ettei kauppa ja talous ole kaikki.
      (Vai onko tämä nyt se kuuluisa olkinukke ? Mulle ei edes tuon sanan koko merkitys ole koskaan avautunut. Se on sen verran tyhmä ja/tai mä tyhmä. Vastaavia some/media-uustermejä on vaikka kuinka paljon. Parempi olisi että kyllä tarkoittaisi kyllä ja ei tarkoittaisi ei. Ja että väite on joko väärä tai oikea tai siltä väliltä. Onneksi en muualla somessa - en edes osaisi käyttää noita uustermejä oikein.)

      Poista
    2. (Heh, kai mun nopeat sormet keksii vielä yhden tavan taivuttaa ja kirjoittaa sana globalismi väärin.)

      Poista
  3. jope, ei tarvitsisi mennä varmaan minnekään itäblokin tasolle, mutta huomattavasti vähemmällä tavaralla pärjäisimme.

    minusta tuntuu, että kaikella tällä tavaralla vain kasvatetaan nälkää ja estetään näkemästä, ettei siellä tavaran takana ole mitään: on vain yhä enenevä oma ja kollektiivinen halu enempään... eikä sitten muuta. miten tällainen romahdus saataisiin aikaan?

    no, varmasti avaamalla rajat täysin: syntyisi kaaos, jossa ehkä kaikki jaettaisiin ennemmin tai myöhemmin uudelleen, koska tilanne pakottaisi siihen. olisiko tällainen vallankumous hyvä? kestäisikö luonto sen, jos yhteiskunnat luhistuisivat?

    em. olisi ainakin nopea keino - en tiedä yritetäänkö sitä ihan näin, luulen että ei, pikemminkin orjalaumojen synnyttämistä varten - koska jos markkinat hallitsevat, loppuu ennemmin planeetta kuin tavarantuotanto, ellei sitten keksitä jotain uutta eettisyyttä kauppatavaraksi.

    hmmm. hankalia kysymyksiä. olen kuitenkin varma, että omana elinaikanamme näemme vielä melkoisia mullistuksia, jos vain saamme elää sanotaanko 20-30 vuotta, mikä on nyt ihan kohtuullinen odotus.

    VastaaPoista
  4. Pari asiaa ilmastoraporttiviikosta kanssanne jaettavaksi.

    1. Pelko. Kun olen kuunnellut tämän viikon ajan päivittäin aamulla Yle puheen ohjelmia on usein siellä tullut esiin, että nyt pitäisi alkaa pelätä, jotta toimittaisiin, ja todettu ettei aiemmin ole pelätty riittävästi. Toimittajat soimasivat itseään etteivät ole onnistuneet tuomaan uhkakuvia riittävästi aiemmin esiin. Ja lupailivat nyt muutosta asiaan raportin voimaannuttamina. Minä en kykene tuntemaan tämänkään raportin jälkeen pelkoa ilmastonmuutosen suhteen. Kaikkea muuta kyllä, mutta en pelkoa. Ihmiskunta tekee minkä voi, ilmeisesti aika paljon. Se leikkaa sitä osaa lämpenemisestä pois minkä ihminen tuottaa ja sille osalle mikä on alkavan lämpökauden mukana tulossa joka tapauksessa, ei voi tietenkään mitään. Entä jos suhtautuisikin ilmastomuutokseen samalla tavalla kuin valtaosa väestömuutokseen: kyllä asiat hoituvat, nyt on tulossa korjausliikkeitä, projektit ovat menossa ja on jo paljon positiivisia esimerkkejä päästöjen vähentämisestä? Miksi tuo nyt sitten kalskahtaakin väärältä, kun väestömuutoksien suhteen ei?
    2. Nälkä. Olen kuullut asiaa käsitelleiden puheissa…jonkinlaista onnea. Siis siitä, että NYT on mustaa valkoisella, nyt on ilmastonmuutoksesta kirjoitettu ”RAAMATTU”, jota ei voi ohittaa. (Raamattu sanaa todella käytettiin). Tänäänkin aamulla oli äänessä siitä huolestunut miestoimittaja että jos päästöt saadaan kuin saadaankin pudotettua sille +1,5 astetta tasolle, EI sekään SAA riittää. Pitää tehdä enemmän, pitää pyrkiä tekemään kaikki ja vielä enemmän. Ei saa ajatella, että olisi olemassa jokin turvallinen taso. Minulle tulee mieleen, että nyt nuo puhujat ovat saaneet kuin aseen käteensä, voiman joka oikeuttaa tästä eteenpäin mitä tahansa.
    3. Minun kunnalliseen työsähköpostiin (!) tuli jo muistutus, että ilmastoraportin vuoksi ”kannattaa jo nyt alkaa ajatella omaa äänestyskäyttäytymistä kevään vaaleissa.” Tämä tuli siis eräältä luonnossuojelutoimijalta.
    4. En todellakaan halua vähätellä mitään, mutta en pidä tämän viikon ilmastovoimaantumisen sivuvaikutuksista. En lainkaan. Mitään uutta ei ole tullut esiin, mutta nyt tämä…raamattu…ja porukat ovat kuin sotaan lähdössä. Minut vieraannuttaa ainakin. Kaipaan luonnontieteilijöitä keskusteluun toimittajien ja päättäjien sijasta.

    (laitoin tämän myös juhalle, ja kuvittelen kommentin niin tärkeäksi, että laitan se myös tänne, sorry)

    VastaaPoista
  5. Jope, minä sanon niin kuin suurin osa väestönkasvun ja muiden ongelmien vähättelijöistä: ei vouhkata, ei hötkyillä, älkäähän nyt hyvät ihmiset, Suomi kuittaa oman osuutensa hiilinielua kasvattamalla. Kyllä tämä tästä, tiede ratkaisee ongelmat, turha kieriskellä ongelmissa ja lietsoa ilmastopelkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuota tarkoitin. Vielä siihen kysymys, mitä tässä nyt on teillä pelättävää?

      Poista
  6. Kyllä! Teillähän on ihan niin kuin koko keskiluokkaisella Suomella asiat hyvin. Pelkoa on turha lietsoa, ja turhaa on reagoida jokaiseen mahdolliseen pikku-uutiseen. Ilmastonmuutos voi olla ihan positiivinen juttu, tulee uutta ilmettä tähän meidän ankeaan ilmastoon.

    VastaaPoista
  7. Ja jos oikeasti pelottaa, niin halataan pikku ilmastopipi pois, kyllä se siitä.

    VastaaPoista
  8. Että me tästä selvitään, vaaditaan globaaleja sopimuksia. Munkin tuskailu liian vähstä osallisudestani on pelkkään huvittavaa ripittäytymistä.

    VastaaPoista
  9. Juha, nimenomaan noin: globaalisti mukaan, ja kukin omalta osaltaan.

    VastaaPoista