lauantai 13. lokakuuta 2018

Huru-ukot höpisee



Katselin tässä illan päätteeksi Douglas Murrayn ja Jordan Petersonin keskustelun. Katsokaapa tekin tämä keskustelu. Minua kiinnostaisi tietää, missä merkityksessä he ovat jonkun mielestä naurettavia ääliöitä. Sen käsityksen nimittäin saa, jos seuraa suomalaisten tiedostavien ihmisten kuittailuja. Minun on vaikea pitää esimerkiksi tätä keskustelua naiivina tai sellaisena, ettei sellaisia pidä lainkaan seurata - asenne, joka välittyy monien ihmisten näsäviisaista kommenteista. En tarkoita, että pitäisi olla fanikaan, ei tietenkään, mutta aivan perustasolla: mikä menee tässä keskustelussa niin pahasti pieleen, ettei sitä kannata lainkaan noteerata. Onko se keskustelun liian yleinen taso vai se, että puolta ei valita niin selvästi vai se, että puoli on sittenkin valittu liian oikealta?





10 kommenttia:

  1. Ei suoranaisesti liittyen näiden herrojen keskusteluun, mutta tsekkaapa romaanin Pandemian jälkeen kritiikki nimellä Pimeyden sydän Kajaanissa TH:n kirjoittamana. Puhe vanhasta impotentista maailmasta on sattumalta myös mun yksi kuluneimpia ja ehkä tyhmimpiä kielikuvia, mutta toimii tuossa yhteydessä. (Niin, ja ei, en toivo mitään tuollaista, mutta Reunalla me monessa mielessä jo nyt elämme ilmastonmuutoksen, varsinkin väestönkasvun ja muiden muutoksien vuoksi).

    Se mitä taas toivon olisi esim. juuri näiden herrojen Peterson ja Murray ja vastaavien satojen muiden älykkäiden mutta "väärästä" suunnasta tulevien argumenttien kuuntelemista ja ottamista mukaan keskusteluun.
    Jos kyseenalaistavat äänet blokataan valtaideologioiden voitonmarssia häiritsemästä, menetetään vain resursseja arvioida toimintaa yhteiskunnassa.
    Jos nuo herrat edustavaisitkin neokonservatiiveja kuten syytös käy, niin mitä sitten!
    Hyväksytäänhän uusi vasemmistokin mukaan yhteiskuntaan blokkaamatta. Ja uudenlaiset ympäristöliikkeet. Miksei sitten hyväksyttäisi traditionalistisia äänenpainoja samalla lailla. En ymmärrä mikä niissä on sen epäinhimillisempää, varsinkaan koska ovat olleet vahva osa ihmiskunnan evoluutiota. Tai oikeammin ajattelen, että se vahvin kulttuurinen suuntaus on ollut niinkin simpppeli asia kuin realismi. Ideologiat ovat merkinneet vähiten. On katsottu mikä on tilanne, tehty ratkaisut sen mukaan, ja haluttu turvata teoilla ja paremmilla toimintamalleilla elinmahdollisuudet ja turvallisuus. Toimintakyky.
    Murray ja Petersonhan väittävät, että terve järki on hukassa ja ollaan menettämässä toimivat kulttuuriset mallit täysin päättömien valintojen, valintojen itsensä, vuoksi. On ihastuttu ikään kuin vauhtiin/olohuoneensohva-vallankumouksellisuuteen ja kulttuurien ja yhteiskuntien aikuisuus on heikkoa.
    Asioilla ja elämällä saa ja pitääkin leikkiä, se taitaa olla elämän yksi idea, mutta toimivia yhteiskuntia ei pidä mielestäni leikkiä rikki.
    Kukaan ei voi kai kasvaa aikuiseksi toisen puolesta. Se koskee myös yhteiskuntia. Eurooppaa nykytilassa en kovin aikuisena pidä, se on kuin lasten vallankumouksen käsissä vaikka kasvot ovatkin Junckerin.

    VastaaPoista
  2. Jope, jos kuuntelee tuon vielä melko yleistasolla pysyvän ja lähinnä maltillisen deskriptiivisen keskustelun avoimin mielin ja sitten väittää, että jäbät on jotain lobsterikummajaisia, niin onhan vika kuulijassa eikä puhujissa.

    Haluaisin kyllä kuulla herroilla kunnon analyysin kapitalismin logiikasta, koska siihen he eivät juuri pureudu. Se olisi hyvä vasemmistoyhteyden säilymisen kannalta.

    VastaaPoista
  3. Todella tärkeä haastattelu, kannattaa katsoa.
    Professori Markku Jokisipilä sannikkaukkola, jakso 6.
    Ja huom! Siinä ei ole kysymys siitä onko metoo-oikealla vai väärällä asialla.
    Oikealla tietenkin!
    ja senkin Jokisipilä sanoo, mutta asia ei tunnu pysyvän aina ihmisten käsissä, valta, useimmiten valta netissä ja mediassa sokaisee.

    Jokisipilän pointit, ihan niin kuin hän itsekin toi esiin, ovat unohtuneet tässä nettitribunaalien ajassa. Koskee haastattelun pääasiaa ja muitakin asioita, joista tulisi voida keskustella asiallisesti mielipidevapaudessa.
    Miten hemmetissä tässä on näin käynyt? Ja kuinka usein juuri ne jotka puhuvat oikeus-ja sivistysvaltion periaatteiden psta, unohtavat itse helposti mitä ovat (teoriassa) kannattamassa. Tässä on tsemppaamista jokaisella aktiivilla.

    Rikosta selvittää poliisi, syyttäjä tutkii onko aihetta oikeuskäsittelyyn, oikeus päättää onko rikosta tapahtunut ja langettaa tuomion.
    Koskee rasismia, häirintää, solvauksia, laitonta vihakirjoittelua, laitonta poliittista toimintaa jne.
    Jos ei ole kysymys rikoksesta, sitten voi sanoa että en hyväksy, ei käy mulle, ja mieluummin perustelut siihen, mutta ihmisten ilmiantaminen ja osoittelu rikoksista joita he eivät ole tehneet, on kavahduttavaa. Onneksi siitä voi nostaa syytteen, mutta pelkäänpä etteivät nettiteloitus-huumassa murskatut aina jaksa. Kaikkihan eivät ole jakseneet elääkään enää.

    VastaaPoista
  4. jope, olen ihmeissäni seurannut, miten ihmiset reagoivat ja nimenomaan reagoivat aivan järkevästi argumentoituihin juttuihin ja ovat näyttämässä niille keskaria vain siksi että ne poikkeavat omasta näkökannasta tai oikeammin aatteesta. Ja sitten ovat nämä lynkkausjoukot, jotka tuhoavat, sulkevat ulos, nolaavat ihmisiä mitä erilaisimmista syistä, usein ilmeisesti kuvitellen olevansa hyvän asialla. Elämme aivan ala-arvoista aikaa, ja luulenpa tietäväni miksi: ihmiset kuvittelevat kaikki suhteet valtasuhteiksi ja jokaisen ei-meihin-kuuluvan joko vastustajaksi tai muuten jollakin tapaa käsiteltäväksi kohteeksi. No, onneksi kaikki ei ole tällaista, mutta valitettavasti tämä tendenssi näyttää vahvistuvan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiettyä pakko-oireisuutta ja maanisuutta on havaittavissa tavassa, millä ihmisiä pyritään jaottelemaan. Minulta tovi sitten yritettiin hieman kysellä, että mitkä herätysliikkeet ovat hyviä ja mitkä taas niitä toisia. Sinne toiseuteen toki menee automaattisesti vanhoillis-lestadiolaisuus, mutta jotenkin sympaattisen fasistisesti yritetään löytää "hyvää" muista herätysliikkeistä. Se on kai sitä suvaitsevaisuutta.

      Poista
  5. Sami, elämme maailmassa, jollaisessa en tiennyt vielä jokin vuosi sitten elävämme. Ehkä sitä ei ollut tai ehkä olin vain typerä tai puuhailin omiani niin etten nähnyt. Maanisuus ja pakko-oireisuus ovat lisääntyneet ja alkaneet löytää vaikutuskanavia.

    Ehkä pitää vain ihmetellä, elää ja kirjoittaa siitä mitä näkee, ei tässä oikein muuta osaa tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei lisäämistä:

      "Ehkä pitää vain ihmetellä, elää ja kirjoittaa siitä mitä näkee, ei tässä oikein muuta osaa tehdä."

      Poista
  6. Sami, näin tehdään.

    jope, hyvä oli tämä Jokisipilän haastattelu ja jälkipuintikin. Tosin yksi keskustelijoista salli melkoisen virhemarginaalin noihin metoo-syyttelyihin: jos nyt joku 8 prossaa syyttömiä on joukossa, niin mitäs siitä - valitettava sivutuote hyvässä prosessissa. Aika uskomaton näkökulma, vaikka henkilön mielipide / näkökulma oli muutoin ihan perusteltavissa.

    Tapa- ja kunnioituskasvatusta ja normaalia elämää tarvitaan, se tässä on ollut vuosikymmenet kadoksissa.

    VastaaPoista
  7. Itse olen miettinyt Vesa ja Sami houkutusta ajatella että paras olla vain jonkinlainen "puolueeton " sivustatarkkailija. Mutta siinäpä se, luulen että juuri se sopii niille jotka kokevat nyt voivansa ilman kritiikkiä määritellä mikä on totta ja mikä ei.

    Ottamatta kantaa Ruotsin akatemian tapaukseen, tämä Horace Engdahlin lausuma hesarissa kyllä tuo esiin ilmapiiriä monissa eri asioissa, vaikka koskeekin Me too:ta:

    "Haastattelussa Engdahl lisäksi kritisoi Arnault’n saamaa tuomiota ja vertasi Ruotsissa vallitsevaa ilmapiiriä Ranskan suuren vallankumouksen aikaiseen ilmapiiriin.

    ”Olen yllättynyt, että mies voidaan lähettää vankilaan ilman, että ainuttakaan tosiallista todistetta hänen syyllisyydestään olisi esitetty oikeudenkäynnin aikana”, Engdahl sanoo. Elämme aikaa, joka on Ruotsissa #metoo-liikkeen ja sen luoman ilmapiirin määrittämä.”


    Eli jos 8 prossaa (en ota kantaa onko tuo kulttuurinilkk...anteeksi mannenin syyllinen vai ei) menee oheistappioiden piikkiin ja se on hyväksyttävää, niin ihmiskuva on kyllä muuttunut pysyvästi aggressiiviseen suuntaan.

    Muista edelleen sen Unelmatorin, oliko se kesällä 2015, ja taisin kommentoidakin silloin, että nuo ihmiset eivät unelmoi, nuohan ihan selvästi vihaavat. Se tuli telkustakin läpi. Politiikko kyykyssä lavalla huutamassa nollatoleransiii....!! Ja joukot edessä hurraamassa.

    Kunpa poliisi, syyttäjä ja oikeuslaitos olisivat aina ensimmäisiä toimijoita rikostapauksissa. Itse olin parista studiokommenttoijan heitoista aika tyrmistynyt. Kyllä poliisi Suomessa tutkii vakavaa rikosta aina, jos sellainen on tapahtunut. Ja siitä tekee ilmoituksen. Ahdistelusta. Raiskauksesta. Rasismista. Tai aiheettomasta rasismisyytöksistä. Jne.

    Ihmisten kunnioitus on kadoksissa. Eikä kai voi aloittaa muusta kuin yrittää itse näyttää esimerkkiä. Ja sekin vain itselle.

    VastaaPoista
  8. Minä näen myös näissä prosesseissa paljon vihaa ja sellaista kostomeininkiä, jossa maksetaan vuosikymmenten alisteisessa / syrjityssä asemassa olemisesta. Minusta kaksi kolmesta kommentaattorista puhui ihan järkeviä, se yksi oli liikkeellä niin tunnepohjalta että kyllä pelottaisi joutua kohteeksi.

    8 prossaa oheistappioita jutuissa, joissa ihmistä syytetään yhdestä törkeimmistä rikoksista: toisen seksuaalisesta ahdistelusta / hyväksikäytöstä / raiskauksesta... Huh huh... Onko se paljon vai vähän... Ei ollut kaikki tuolla haastateltavalla balanssissa tämän asian suhteen. Ei kai mikään asia oikeuta tällaisia sivutappioita. Kuulostaa entisajan unelmalta, jossa jo seuraavan tuhannen ruumiin jälkeen saattaa ihanneyhteiskunta olla totta... Eli oikeutetaan nämä yksittäistapaukset. Juuri tuollaista on jälki kun mennään tunne (joukossa haaveita, unelmia, vihaa ja rakkautta) edellä politiikassa.

    VastaaPoista