lauantai 8. syyskuuta 2018

Vielä keskeisistä ajatuksistani



Sanonpa vielä kerran: minulla ei ole mitään ylirajaista kirjallisuutta, kielten sekoittumista ja uusia kulttuurisia yhdistelmiä vastaan, ei taiteellisesti eikä yhteiskunnallisesti, koska tätä tapahtuu jatkuvasti, on aina tapahtunut ja sellainen on ollut oman kirjallisen toimintani ydin niin kauan kuin olen kirjoittanut. Näiden luonnollisten prosessien keskellä on olennaista, että ihmisellä on kasvualusta: kulttuuri ja kieli, johon hän on syntynyt tai muutoin kiinnittynyt. Minulle se on suomen kieli, jota rakastan ja jota opettelen joka päivä tehdäkseni siitä oman välineeni. Tämä ei sulje pois sitä, että jollekin toiselle suomalaiselle identiteetti on alkuperäisessä monikielisyydessä ja -kulttuurisuudessa; itsekin luen ja kirjoitan muilla kielillä jatkuvasti, mutta suhteeni niihin ei ole yhtä intiimi.

Kirjallisuuden ja yhteiskuntien suhteen päätee kuitenkin sääntö: aina kun on kyse jonkin tärkeän ja aikaa kestävän luomisesta, on samalla kyse hallituista, rajatuista ja tietoisista prosesseista, olkoonkin, ettei lopputulosta voida ennustaa. Kirjallisten yhdistelmien luominen ja yhteiskuntien luominen ja ylläpitäminen vaatii suunnittelua. Kirjailija voi olla oman tuotantonsa diktaattori, demokratioissa on neuvoteltava yhdessä - tässä on tietenkin suuri ero.

Rakastan aitoa monikulttuurisuutta, joka perustuu siihen, että kaikki tuovat panoksensa yhteiseen elämään. Amerikkalaiset, eurooppalaiset, aasialaiset ja afrikkalaiset ovat tervetulleita Suomeen rikastuttamaan maatamme omilla perinteillään, persoonallisuuksillaan, kertomuksillaan ja piirteillään, omalla työllään.

Sen sijaan ihmisarvoa alistavat väkivaltaiset kulttuuriset ja uskonnolliset käytännöt eivät kuulu suomalaiseen yhteiskuntaan eivätkä ole tervetulleita. Ne pitää kitkeä määrätietoisesti, vaikka ihmiset olisivat tulleet maahan turvapaikanhakijoina. Hädänalaisuus ei oikeuta laittomia ja ihmisarvoa, esimerkiksi naisten arvoa, polkevia käytösmalleja. Halpatyövoimamarkkinoiden luominen, mitä elinkeinoelämä odottaa vesi kielellä, ei ole tervettä. Se ei auta yksilöitä ja kuormittaa yhteiskuntaa ja rampauttaa sen. Toki tarvitsisimme yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi työtä, jota vähän koulutetut ihmiset voisivat tehdä. Taloudellinen kantokyky on sekin yksi hyvinvointiyhteiskunnan ehdoista, samoin kuin ekologia ja väestön räjähdysmäinen kasvu luovat omat ehtonsa. Sosioekonomisesti ja kulttuurisesti eriytyneet ongelmalähiöt, joiden ihmisten elättämiseen tuhlataan (se todellakin on tuhlaamista) valtavasti verorahoja ja resursseja, ei ole kansainvälisyyttä ja monikulttuurisuutta, ei ainakaan sellaista, joka palvelisi ihmisiä ja yhteiskuntaa, se ei myöskään ole eettisesti kestävää.

Toistan itseäni, mutta kaikkein parasta olisi, jos maailmassa olisi toimivia, hyvinvointiyhteiskunnan malliin rakennettuja ja sitä kohti pyrkiviä valtioita, joissa olisi nykyistä paljon pienempi määrä ihmisiä - oman alueensa rakentamiseen sitoutuneita ihmisiä. Kansainvälisten yhteisten pelisääntöjen pitäisi pyrkiä kohti tällaista mallia eikä kohti valtavia väestönsiirtymiä ja niiden kiihdyttämistä tai tulppaamista. Ajatukseni on kenties utopiaa, koska se ei ole globaalin kapitalismin agendalla eikä myöskään sosialistisen utopian agendalla, mutta yhtä kaikki se on utopia, jota kohti luonnon ja ihmiskunnan hyvinvoinnin meitä pitäisi ohjata. Ei ole muuta kestävää suuntaa.





25 kommenttia:

  1. (Sama tosiaan näyttää olevan ajatusketju kuin tuossa edellisessä ketjussa oli. Kohtuullinen, maltillinen, järkevä ja suvaitseva ajatusmaailma, jota ei voi nähdä äärimmäisenä tai radikaalina muuten kuin ajatuksenlaiskuuttaan. jope)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näin se menee. En keksi oikein muuta. On jännä nähdä, milloin tällaista maltillisuutta lakataan kutsumasta populismiksi.

      Poista
    2. Mielenkiintoista on myös analysoida, keiden mielestä kyseinen kanta on populismia.

      Poista
  2. Sami, sanopa muuta: Kenenköhän suosion saan näillä jutuillani? Luultavasti en ainakaan kenenkään itseään kunnioittavan ihmisen, joka on lähinnä omaa viiteryhmääni.

    VastaaPoista
  3. Teillä kulttuurin kanssa monin eri tavoin tekemisissä olevilla on varmaan vaikeampaa.
    Kulttuuriporukoista on tullut jotenkin nössöjä, toisten oikeaa asennetta vahtivia ainakin. Kieli on jotenkin vääntynyt epäilemään kaikissa taivutusmuodoissaan jotakin fataalia.
    Ne on sillä tavalla radikalisoituneita että ne näkee radikaalia ympärillään koko ajan, oli siellä sitä tai ei.
    Ja sitten loukkaanutaan ja siitä someen tekemään pesäeroa.
    Olikohan niin haavikoiden, tikkasten, pulkkisten, kihlmanien aikana? Miten mulla on käsitys että niissä oli enemmän sitä kuuluisaa munaa?
    Eikä ne olleet niin ironisen rikkomia kuin nykyään yritetään olla ja sitä kautta kertoa, että kuulun kyllä joukkoon, mutta jotenkin fiksun naureskelevana.
    Musta se ei aina ole fiksua aina lainkaan. No, pari kulttuuritwitteröijää kyllä pelaa avoimen (mustavalkoisin) kortein, pari postmodernaa saman asian leikin varjolla.


    Mun tuttavien, putkimiehistä suorittavan tason maistereihin, joukossa on helpompaa. Niillä on suurimalla osalla nämä ajatukset eikä niistä kukaan järkyty. Ja on taju että klassisen länsimaisen yhteiskunnan säilyttämishalussa ei ole mitään ismiä, paljon järkeä kylläkin. Jopa sitä humanismia sen alkuperäisessä muodossaan.
    On kyllä kiukkuisia vihreitäkin (toivottavasti nyt kukaan ei loukkaannu), mutta niidenkin kanssa voi yleensä hymyssä suin asioista jutella.

    VastaaPoista
  4. jope, en koe olevani mitenkään erityisen rohkea näine ajatuksineni, koska nämähän ovat aivan arkipäiväisiä ja -järkisiä ja hyvin sellaisia, että niihin päätyy melko nopeasti sen pohjalta, mitä tiedämme ihmisistä ja yhteiskunnista todistetusti ja historiaa seuraamalla. luulen, että tietyt viiteryhmät ovat aina vahtineet korrektiutta tai oikeaa ajattelua. koska en ole varsinaisesti sosiaalisessa mediassa, en tiedä haukutaanko ja parjataanko minua. kukaan ei ole tullut suoraan haukkumaan, jotkut ovat sanoneet ettei kannata puhua tietyistä asioista.

    voisi ehkä sanoa, että kulttuuripiireissä on monesti tapana erottautua juuri tuollaisista omassa kulttuurissa arkisesti toimivista asioista, ihmisistä ja päättelystä mutta sitten ei ole (luonnon- eli kulttuurivalinnan vuoksi:)) järkevää esiintyä liian poikkeavana omasta viiteryhmästä vaan pikemminkin toimia hyvin samanlaisena ja ryhmäytyvänä ja oletusarvoisena - toki voi kirjoittaa toisella tavalla, mutta lopputulos pitää olla kelpoinen ja hyvin arvattava ja yleisiä oman viiteryhmän arvoja vastaava. on myös niin, että rahoittajat saattavat olla samasta viiteryhmästä tai ainakin asioita ja edistymistä arvioivat ihmiset. en tiedä, onko tämäkään näin yksinkertaista, tuskinpa. samankaltaiset vain vetävät puoleensa samankaltaisia, ja sillä selvä, jopa siinä määrin, että hyvän tekeminen ja pienen ihmisen puolella oleminen on aina aikaansa ja sen määräävään ideologiaan tiukasti sidottua.

    yksinäinen kulttuurintekijä on, niin, yksinäinen. onko tämä kulttuurialan yksinomainen luonne, en tiedä - en usko.

    kirjailijoissakin on monenlaisia ihmisiä, mutta helpointa on olla samanmielinen tai pitää suunsa kiinni asioista, jotka ovat yhteiskunnallisesti jostakin syystä tabuja tai epämukavia. kuten esimerkiksi joku Jari Tervon tapaus osoittaa, kulttuuri-ihmisellä on täysi mandaatti ryöpyttää tavallista kanssakansalaista. joskus siihen on aihetta, toisinaan ei.

    itse en ole koskaan pitänyt tendenssikirjallisuudesta vaan kirjoittanut sen mukaan kuin tunnen. luulen, että Jari Tervo ajattelee aivan samalla tavalla. vain näkökulmat vaihtelevat, ja tämän jos jonkun luulisi olevan rikkautta, ei uhka kenellekään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, asioiden toteaminen sen pohjalta miten asiat ovat, ei pitäisi olla millään tavalla rohkeaa, eikä olekaan. Eikä uusien ratkaisujen avoin etsiminen.
      Siinä olen sen verran kansalainen että yhteiskunnan asioista on hyvä olla tietoinen ja jos jaksaa, myös keskustella niistä. Tilaa ei pidä jättää vain politiikkojen ja toimittajien väliseksi ja sitä keskustelua vain sivusta seurata passiivisena.

      Taiteilijana ei kenekään velvollisuus ole seurata aikaansa, olla aktiivinen passiivinen minkään puolesta mitään vastaan, se on ihan selvää. Joskus voi taiteenkin kautta sanomisen paikka tulla, mutta se ei mielestäni saa olla mikään velvoite ja sen ratkaisee vain tekijä.
      Paljon meillä on kuitenkin somessa aktiivisia taiteilijoita ja osa myös jutuissaan. Kovin isoa huojuntaa siellä ei vaikuta olevan, sama lähtöasetus aika monella.
      Otan esimerkin.
      Maamme kuuluu historiallisen laajaan ja voimakkaaseen systeemiin ja alueelliseen valtamekanismiin nimeltä EU.
      Ei oikein löydy ensimmäistäkään soraääntä kultturin puolelta edes miettimään sen mielekkyyttä.
      Riittää kun on kiva passi ja voi ajatella olevansa european.

      Niin voi toki ajatella, mutta ettei se häiritse juuri ketään, on se outus jos sitä vertaa vastaaviin reagointeihin historiassa. Jopa YYA:lla oli arvostelijansa aikoinaan myös kulttuurin puolelta.
      En ole EU:n psta enkä vastaan sataprosenttisesti henkilökohtaisesti, mutta hiljaisuus/sataprosenttinen kannatus kulttuurin puolelta EU-"projektille", laajentumiselle, liittovaltiokehitykselle, yhteiselle armeijalle jne. on vähintäänkin hassua, jos ihminen ajattelee jotakin.

      Poista
    2. Näin on, se on todella hassua. Ja hyvin hassuja ovat ajatukset, jotka liitetään kansainvälisyyteen ja ei-kansainvälisyyteen.

      Myönnän aivan reilusti, etten ole tavannut aikoihin tietystä piiristä ns. älykköä, siis ihmistä, jolla on jokin omaperäinen, poikkeava ajatus. Sen sijaan olen tavannut monia taitavia taiteilijoita.

      Luultavasti en tunne tarpeeksi kulttuuriskeneä, mutta näin asia minulle ilmenee. Ei ole vastarannankiiskiä, kaikki ovat kovasti mukana samassa veneessä ilman että esitetään oikeastaan ajatustakaan edes veneessä olemisen ylivertaisuudesta.

      No, eipä ole minun murheeni, mutta hieman ihmettelen.

      Asia on toisaalta niin, että jos minä ajattelen hyvin suuren joukon kirjallisuudesta ja kulttuurikeskustelusta edustavan melko lailla ennalta-arvattavaa ja sellaisenaan tendenssimäistä ja banaaliakin ajattelua - varsinkin retorisiin taitoihin nähden (jotka voivat olla sinällään kovinkin korkeatasoisia), niin joku toinen ajattelee esimerkiksi minusta samaan tapaan: kuinka banaalia, yksinkertaista, kansanomaista.

      Poista
    3. Tarkoitan älyköllä ihmistä, joka olisi kehittänyt jonkin maailmaa laajasti valaisevan käsitteen tai asetelman, joka myös pitäisi pintansa monenlaisessa tarkastelussa ja olisi hyödyllinen muutoinkin kuin ideologisesti tai ylittäisi ideologiaan palautumisen. Siis yksinkertaisesti: tosi, mutta omaperäinen ajatus. Tällaisia ei ole hirveästi edes aikamme filosofeilla.

      Poista
    4. Huom! Joidenkin kirjailijoiden tuotokset luovat tällaisia ajattelun arvoisia asetelmia, ja niitä pidän suunnattomina onnistumisina. Tällöin kirjailija on päässyt pitkälle.

      Poista
    5. Mua ahdistaa toi kulttuuriväen samanmielisyys ja pelkuruus (lopussa rasistien retoriikkaa, jonka huomaa ehkä vain kulttuuri-ihminen, joka yllättävän syvällisesti tuntee A. Hitlerin elämän). Pirkko Saisiokin sai sisäisen masokistinsa kuriin ja kävi hyväksyttämässä tekstinsä Tehtaankadulla. Ohhoh, freudilainen lipsahdus, piti sanomani että vähemmistöllä. Siinä on kanssa läpittevittumainen vähemmistö, korskeaa sakkia. Eräs, joka oli ehkä vähän "irtautunut, rehvasteli kovasti joskus somessa ja tulivat Teboilin renkaanpotkijat mieleen. Hänelle kukaan ei oikein voinut sanoa mitään, kun hän siinä itseään kehui ja kertoi että paskassa asemassa silti ollaan. Hänelle sitten valiteltiin, että voi meitä valtaväestöä. Todellinen kusipää. Asenneongelma. Itsehankittu.

      Poista
  5. Sami,

    minä ihmettelen tässä maailmassa lähinnä sitä, millainen käsitys ihmisestä vallitsee, kun melkein kaikki ympäristöstä (ja luultavasti ihmisten itsensäkin sisältä) tulevat signaalit sanovat, että jotain on pielessä. Ei välttämättä joka kohdassa, mutta hyvin monessa kylläkin. Luulen, että sellainen asia kuin paha omassa itsessä tai ainakin pahan mahdollisuus on unohtunut. Ja se on rehellisesti myöntämättä, että ihminen toimii hyvin ristiriitaisesti omiin uskomuksiinsa nähden. On kuin riittäisi, että uskoo tiettyihin ilmiöihin ja ideaaleihin, mutta sitten ei käytöksen tasolla uskokaan. Tämä on jotenkin peri-inhimillistä. Siis tämä valtava itsepetos, josta voin puhua vain lännen osalta.

    VastaaPoista
  6. Ruotsissa tällä hetkellä iso uutinen: noin 250 merkittävän kulttuuri-ihmisen lista, jolla he vetoavat ( = hybridivaikuttavat? infosotivat?) huomisen vaalituloksen muuttamiseksi mieleisekseen.
    No, se on tietenkin demokraattinen oikeus, vaikka vähän harmittaa että Micke Perps... on listalla:)
    Onko tuollainen ryhmäesiintyminen sitten vaikkapa Suomen oloihin sopivaa, en tiedä. Vai olisiko se niin, että tässä on kynä ja tässä on paperi, jos et allekirjoita, et ole enää meitä.
    Ja ketä edes vaaleissa tuolla tavalla vastustettaisiin meillä? Persuja? Jos ne todella on pahinta mitä maailmassa on, niin...

    Mutta silti ajattelen, että entäpä jos luottamusta ihmisiin enemmän. Ja vähemmän väärinäänestämisen fobiaa.

    Toivon ettei meillä tuollaista käsivarsinauha-politiikkaa aleta harjoittaa. No, somessahan se on jo osittain todellisuutta.

    Ehkä sodista on jo niin kauan, että ihmiset näkevät ääri-ilmiöitä sielläkin missä sitä ei ole. Toleranssi on niin heikko.

    Jos joku polttaa autoja, puhuu ja tekee rasistisia tekoja, potkii kadulla ihmisiä, uhkaa väkivallalla, vihapuhuu, on soitettava poliisille. Jos joku levittää tahallisesti väärää tietoa, se on paljastettava, mutta antakaa nyt ihmisten ajatella ja tutkia maailmaa ihan vapaasti ja vaihtaa demarit niin halutessaan vaikka sd:hen. Pahempia asioita tapahtuu koko ajan. En osaa kauhistella.

    VastaaPoista
  7. Kulttuuri-ihminen ei välttämättä tiedä, mitä kadulla tapahtuu eikä tahdo tietää. Älykköjä en minäkään ole nähnyt aikoihin, vain näitä samanmielisiä pässejä, jotka pelkäävä leimaantumista.

    Pulkkinen kuvasi Romaanihenkilön kuolemassa "harvinaista tilannetta", sitä, että ihminen näki. Suomalaiset kirjailijat pysähtyivät Tsekkoslovakiassa kuselle ja toinen sanoi pellon yli tähytessään: kato, keskitysleiri.

    "Suomalainen kirjailija" toki on jonkinlainen evoluution pahnanpohjimmainen, mutta silti kuvaava hetki. Pahnanpohjimmainen: etuoikeutetussa asemassa oleva turhanvalittaja, joka muistaa aina, siis aina, potkia alempiaan ja mielistellä ylempiään. Samanarvoisuutta tai tasa-arvoisuutta hän ei edes tunne. Semmoisesta ei älykköä saa kirveelläkään, vaikka kirvestä kaveriin pitäisikin soveltaa, on se niin vittumainen hahmo.

    Hölmö ei myöskään uskalla tulla suoraan esiin, vaan myrkyttää nimettömästi ja rakenteiden kautta ja rakenteisiin hän totta tosiaan kuuluu (sinne hänet vielä haudataan). Voisin kertoa useita nimiä, joista ei ole muuta kuin haittaa enkä toivo heille mitään hyvää, koska heille minua ei ole olemassakaan. Yritän vain unohtaa heidät.

    VastaaPoista
  8. jope,

    minusta ruotsalaisilla on kaikki oikeus toimia noin - tuo nimilistojen kerääminen on toki osoitus sellaisesta ryhmäkäyttäytymisestä, josta itse en hirveästi pidä, varsinkin kun demarit ovat munanneet monin tavoin yhteiskunnallisen keskustelun. se on sitä korrektia kuria jota täälläkin varmasti ensi vuonna nähdään.

    epätoivo vallan menettämisestä saa ihmiset tekemään mitä hyvänsä. uskon, että mukana on myös ideologisesti vilpittömiä ihmisiä. en ole nyt lukenut lehtiä hetkeen, mutta näköjään tästä on mainin Ilta Sanomissa: listalle pantu nimiä lupaa kysymättä.

    https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005820286.html

    "Asia sai yllättävän käänteen, kun alkuperäisellä nimilistalla olevat jääkiekkoilija Börje Salming ja mediapersoona Jan Scherman ovat julkisuudessa kertoneet, etteivät he ole hyväksyneet nimiensä julkaisemista. Myös kaksi muuta henkilöä ovat vetäneet nimensä listalta.

    – En ikinä ottaisi julkisesti kantaa ja menisi mukaan tuollaiselle listalle. Se on periaatteideni vastaista, kommentoi Scherman SVT:lle."

    No, tässä on sama kuin persujen kohdalla taannoin: uskottiin heidän tuhoavan kulttuurintekemisen edellytykset ja tietenkin koventavan yhteiskunnallista ilmapiiriä.

    Ihmiset pelkäävät tosissaan asemansa puolesta. Kertooko puhdassydämisestä ideologiasta vai sittenkin taiteilijan epävarmasta asemasta yhteiskunnassa? siis siitä, että oma asema on niin heikko, että pelätään jopa tietyn poliittisen puolueen voivan kumota sen. Tietenkin jos oma missio on ollut esimerkiksi kulttuurivallankumous vasemmistolaiseen malliin, niin kyllähän siinä maailma romahtaa...

    VastaaPoista
  9. Sami, eiks mekin kuuluta näihin pahniksiin? Kirjailija tekee mitä tekee, ei pitäisi oikeastaan ollenkaan vilkuilla sivuilleen toisiin, sillä se jos jokin pilaa kaiken. Jos alkaa tollottaa, että mitä tuo sai, millaiset kritiikit, apurahat, suositukset jne. niin sellaiseen hajoaa. Pitää vaan tehdä minkä miehen / naisen täytyy tehdä. Eli sinä sitä Sotis kakkosta kohti!

    VastaaPoista
  10. (Juu, tuossa mielessä Pulkkinen on sanonut neljässä kirjassaan melkein kaiken. Myös se viimeinen on todella kova. Siinä pääpaino ylimystön, eiku älymystön suhde Israeliin, tai oikeastaan faktoihin, jotka asioihin liittyvät.)

    Sen verran otan takaisin kommenttini (7.03) cooliutta, että jos olisi meillä tilanne että vihreillä olisi yli 20 prosentin kannatus ja olisi mahdollista, että vihreistä tulisi pm-puolue (Toukolla tai ilman), taitaisin olla minäkin yhtä kauhuissani kuin Ruotsin kulttuuri-ihmiset nyt sd:stä. Voisin sortua ihan samaan, ja olen kai sortunutkin jo. Mutta hienoa että kullakin on vain yksi ääni.

    VastaaPoista
  11. jos Ville Niinistö saa vallan takaisin, vihreät voi nousta mutta ei ikinä varmasti 20 prossaan - voisiko tällainen tilaisuus siunaantua ennen kevättä? jos ruorissa on Touko tai Emma, ei toivoa. minä en ole millänsäkään Toukon tempaisuista vaan siitä, että hänessä ei ole johtaja-ainesta eikä uskottavuutta. paha juttu puolueelle, jos asiat ovat noin.

    VastaaPoista
  12. Ketähän sitä äänestäisi eduskuntavaaleissa? Tulee ihan se sketsi mieleen: saisko rahana? Otso Kantokorpea äänestin näissä kuntavaaleissa, vaikka puolueensa oli se inhokkilistani jaetulla kakkossijalla oleva sakki. Äänestin koska tahdoin näyttää että voin äänestää ystävää vaikka hänen aatesuuntansa olisi mikä. Minua hämmästyttää, että joku voi olla avoimesti natsi, kommunisti, vasemmistolainen, perussuomalainen, vihreä tai vaikka anarkisti. Ymmärrän, jos salassa vähän diggailee idioottiaatetta, mutta että avoimesti... sehän on sama kuin menisi Senaatintorille masturboimaan. Sitäkin varmaan tehdään. Minä olen pelkästään kussut Alexanderplatzin suihkulähteeseen. Se on elämäni merkittävin poliittinen teko. Ai niin kuuluin vihreisiin vuoden verran viime eduskuntavaalien jälkeen, kun ajattelin että siellä olisi sitä luontoa, mutten jaksanut etsiä eli sen verran on julkisesti käteen vedelty.

    VastaaPoista
  13. Sami, olen äänestänyt laidasta laitaan mutta pitänyt vaalisalaisuuden. Yleensä olen antanut ääneni henkilöpohjalta mutta viime aikoina strategisesti, ikään kuin sillä olisi jotain merkitystä. Vaalit ovat huippuviihdettä, ja kaipa niillä on murrosaikoina todellista arvoakin. Ensi keväänä paska lentää ja listoja kerätään. Porukka runkkaa minkä ehtii, yksinkertaisesti ja julkisesti. Saa nähdä miltä näyttävät huolestuneet ja närkästyneet joukkorunkkaukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luultavasti provosoidun ja äänestän jotenkin protestanttisen protestoivasti kaikkea yleistä ja hyvää vastaan - en tarkoita tällä sitä, että kirjoitan vaalilappuun Aku Ankan tai piirrän kirkkoveneen. Saa nähdä. Ei tule olemaan helppo valinta.

      Poista
  14. Kun sanoo äänestävänsä jotakin, se sisältää ulkopuolelta tulevan ajatuksen ja kyseenalaistuksen, että ai, sä kannatat niitä, miten sä voit hyväksyä sen mitä ne...

    Mutta eihän se niin mene. Itse valitsen keskeisimpien väitteiden perusteella vaikka lillukanvarret olisi vastoin ajatteluani.
    Tällä hetkellä on vain yksi politiikko, joka on puhunut väestöpommin seurauksista ja jolla on myös samat numerot kuin väestötutkijoilla.
    Jos vaalit olisivat nyt, ääni menisi ilman muuta sinne, vaikka mun maailmankuva on monessa kohdissa erilainen (myös tärkeässä krist. asiassa ). Jos parempi ehdokas löytyy, tilanne voi muuttua. Ja joo, ei löydy hän vihreistä. Itsekin olen äänestänyt noin puolta tusinaa puolueista. Yksi tuttu sanoikin, että liikkuva äänestäjä on demokratian tae. Muutenhan ei vaaleilla olisi mitään merkitystä.

    VastaaPoista
  15. jope, liikkuva äänestäjä on paras äänestäjä.

    on todellakin valitettavaa, että Halla-aho on ainoa, joka puhuu rehellisesti siitä, mikä on maailman väestöpommi. Muut ovat joko unessa tai unelmissa siitä, että saavat pysyä vallankahvassa.

    Minusta tilanne on törkeä, että vain "paskasakki" pystyy puhumaan asiat niin kuin ne ovat.

    Yhteiskunta tarvitsee kuitenkin vastavoiman, antiteesin hyvien hymistelylle ja pään piiloon pistämiselle.

    Jos tätä ääntä ei ole ja asioita pakoteta esiin, ihmisten tietoisuuteen, ei synny myöskään sivistyneitä korjausliikkeitä.

    Tätä on poliittinen dialektiikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paskasakki on ennenkin aloittanut tosiasioiden puhumisen.

      "Yhteiskunta tarvitsee kuitenkin vastavoiman, antiteesin hyvien hymistelylle ja pään piiloon pistämiselle."

      "Jos tätä ääntä ei ole ja asioita pakoteta esiin, ihmisten tietoisuuteen, ei synny myöskään sivistyneitä korjausliikkeitä."

      Noin! Mutta on olemassa mielenhallinnan tekniikoita joilla siitä äänestä tehdään piipitystä tai patologiaa, fobiaa.

      Poista
  16. Fobiapuhe pitäisi rajata asioista jotain tietäville vastuullisille psykiatreille koskemaan yksilön mielensisäisiä asioita - julkinen ideologinen fobiapuhe on aivan huvittavaa, koska sen tarkoitus on leimata eikä hoitaa tosiasioita.

    VastaaPoista