sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Uskommeko todella ilmastonmuutokseen?



Uskommeko ilmastonmuutokseen? Karkeasti sanoen uskomme siten kuin Saatana uskoo Jumalaan. Siis uskomme, että tällainen voima on olemassa, olemme sen kohdanneetkin ja tiedämme, että tuomiopäivä koittaa mutta ei se paljon menoa haittaa, päinvastoin - helvettiin pitää saada niin paljon porukkaa kuin mahdollista.

Puhun nyt ihmisen aikaan saamasta ilmastonmuutoksesta. Toimimme jatkuvasti vastoin tietoamme, koska henkilökohtainen tyydytys, uteliaisuus, uran edistäminen tai oma mieliala ovat tärkeämpiä kuin planeetan hyvinvointi.

Otetaan vaikkapa lentomatkailu ja muutama vertailukohta niihin pahimpiin asioihin eli autoiluun ja lihansyöntiin - nehän ovat yleensä kaameimpia peruskuluttajan valintoihin liittyviä ympäristönkuormittajia, jotka tuhoavat paitsi luontoa myös kaukanakin meistä asuvien sorrettujen vähäosaisten ja tulevaisuuden ihmisten elinehtoja.

Pari esimerkkiä. Suomessa pysyvä lihansyöjäpahis saa napsia sikaa ja nautaa kahdeksan vuotta, jotta tuhoaa ympäristöä yhtä paljon kuin kerran Bangkokiin lentävä kasvissyöjäystävänsä. Kannattaa visualisoida se lihakasa silmien eteen ennen kuin klikkaa itselleen matkan booking.comista. Nelihenkisen perheen kaukomatkan ympäristökuormituksella ajaa autoa kymmenen vuotta eli 170 000 kilometriä. Junalla saa rampata Helsingistä Rovaniemelle 120 kertaa, toki myös vaihtoehtoisia reittejä voi käyttää ja ottaa kotimaan moninaisuus haltuun. Kaiken lisäksi lentomatkailu korkealla ilmakehässä on paljon pahempaa kuin polttomoottoriliikkuminen maan pinnalla.

Tarkoitukseni ei ole syyllistää tai loukata vaan huomauttaa tosiasioista. Jos alamme miettiä näitä asioita, jotka varmasti jo tiesimmekin, huomaamme nopeasti, ettemme välitä paljoakaan ympäristön pilaamisesta tai köyhimpien ja haavoittuvampien alueiden asujista, saati omien lastemme ja lastenlastemme tulevaisuudesta.

Ihmisiä kannustetaan kansainvälisyyden ja maailmankuvan avartamisen nimissä matkustelemaan, ja nielemme helposti tämänkin syötin, sillä elämme matkustelu- ja liikkuvuususkonnon aikaa. Oletko matkustellut ulkomailla? Ai et, mikähän sinussa on vikana?

Saa kuitenkin olla aika hyvät maisemat tai todella painokas konferenssipaperi, jotta olemme asioiden tolan tiedostaessamme valmiit maksamaan hintana paitsi ympäristötuhot myös ilmastonmuutoksesta kärsivien ihmisten massasiirtymät, joista myöskin myöhemmin maksamme järkyttävän hinnan.

Jos olemme aivan rehellisiä, suurin osa matkailusta on sitä, että ihminen täyttää omaa elämäänsä elämyksillä, joita ei pysty ilmeisesti muutoin kuin tällaisen ympäristönvaihdosstimulaation avulla hankkimaan - melkoinen hevoskuuri mielentilaan. Tässä ei näytä olevan eroa eettisesti korkeatasoisten ja matalamielisten ihmisraukkojen välillä; yhtä köyhää on henkinen elämä ja elämänkehän kunnioitus, kun mielihyväperiaate käskyttää lähtemään lentoon ja avartamaan pääkopan sisäistä tilaa.

Lentomatkailu on toki vain yksi asia, mutta on vaikea keksiä keinoa, jolla yksittäinen kansalainen voisi tehokkaammin kylvää tuhoa. Matkailun jättämiä hiilijalanjälkiä on miltei mahdoton neutraloida, vaikka eläisi muutoin kuin fakiiri.

Valtiot eivät tahdo puuttuu lentoliikenteeseen verotuksellisesti, koska se pitää yllä rahavirtoja, vientiä ja turismia. Kansalaisten pitäisi harjoittaa itsehillintää, mutta toisaalta kaikki ovat eri puolilta vahvistetun turismin tai vaihtoehtoisesti omaehtoisempien ja "eettisempien" matkasuunnitelmien pauloissa. Tähän kaikkeen tulisi saada järkeä. Välttämätöntä liikkumista ei tietenkään tule rajoittaa, mutta muuta, etenkin tätä hupiliikkumista kyllä. Tässä olisi konkreettinen mahdollisuus esittää luontoa tuhoavan kapitalismin kritiikkiä eikä kanavoida sitä poliittisesti hallitusohjelmien haukkumiseksi tai muuksi huolestuneeksi puheeksi.

Uskommeko todella ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen vai onko se osa nykyihmisen pakollista ilmastouskontoa, jolla todellisuudessa ei ole paljoakaan merkitystä? Ehkä uskomme tässäkin periluterilaisesti armoon: ihmisen teoilla ei ole lopulta merkitystä. Ainoaksi kysymykseksi jää, keneltä pyydämme tässä tapauksessa anteeksi. Maailman murjomilta, köyhiltä tai omilta lapsiltamme ja heidän lapsiltaan on turha pyydellä anteeksiantoa.



*


Luovutin tämän puheen sähköpostitse Touko Aallolle osaksi ilmastonmuutoskysymystä käsittelevien apokalyptisten puheiden sarjaa - siitä hieman provosoiva ote. Jos hän vastaa, kirjoitan pientä korvausta vastaan muutaman puheen lisää. Saa nähdä lähteekö kannatus nousuun. . .







14 kommenttia:

  1. Matkustaminen, matkustamis-kultti, niin kuin joku ulkopuolelta tuleva tarkkailija havaitsisi helposti heti, on pohjoisen pallonpuoliskon nykyinen pääuskonto. Se tehokkain oopiumi.

    Mun yksi ajatuksistani on ollut pitkään, että kun vertailen (tahtomattakin) ihmisiä joille kirjallisuus on valtavan merkityksellistä ihmisiin, joille kirjallisuus ei merkitse mitään, en huomaa mitään laadullista varsinaista eroa. Tietämätön on edelleen tietämätön, viisas viisas.

    Telkussa madventures-niminen ohjelma jossa kaksi matkustamis-kultin pappia paasaa matkustamisen avartavuudesta (ja mieluummin sinne kaukomaille) on puhunut läpiä päähänsä pitkään, siitä miten hyväksi ja avaraksi ihmiseksi maapallon kiertely tekee. Niinkö? Ovatko kaikki Kamputseassa ja Balilla käyneet nyt sitten varmasti laajakatseisempia kuin ihminen joka tuntee vaikkapa itäisen Suomenlahden ulkosaariston.
    Ja kun kuuntelen ihmisiä jotka ovat tulleet juuri matkalta ja uusi on varattu (koska uutta on heti saatava), huomaan saman kuin tuossa mitä kirjoitin kirjallisuudesta: tietämätön on edelleen tietämätön, viisas viisas. Matkustaminen ei näytä tuottaneen suurta laadullista muutosta.

    Onhan mahdollista, että arvioin väärin ja sekin että kommentoin näin, koska happamia sanoi kettu.
    Mutta se, että on lukuisia maita joiden bruttokansantuotteesta yli 90 prosenttia perustuu turismiin/matkailu-kulttiin/maaniseen liikkumiseen planeetan pinalla, on totta ja ei voi olla kestävää.
    Luin juuri että esim. Pariisissa on kaupunginosia, joissa alkuperäisasukkaita ei enää oikein edes ole, asunnot ovat huoneistohotellien ja hotellien hallussa. Kyllä tämä vakavasta riippuuvuudesta kertoo. Ja siitä, että näillä matkustushuveilla jotakin haudataan.

    Mulle ei tulisi mieleenikään nyt arvostella kenenkään tuntemani ihmisen matkustusta enkä uskalla todellakaan sanoa, että olen rajoitanut omaa matkailuani, koska niinkään ei ole, mutta tälläisen havainnon matkailusta uskallan kirjoittaa ja todelliselta se näyttää.

    Siirtyilkää planeetan pinnalla: https://www.flightradar24.com/60,15/6

    VastaaPoista
  2. (Omaa matkustamisen rajoittamista mulla ei ole, koska ei ole oikein ollut matkusteluakaan. Siinä olen jäävi. Meidän lapsi 15v. ei ole vielä koskaan lentänytkään. Se ei ole ansio, niin vain on käynyt. )

    VastaaPoista
  3. jope,

    tämä on sellainen sokea piste jossa kaikki olemme. matkustelu-uskonto jyllää. on aivan käsittämätöntä, miten hyväksymme tämän polttomoottoriliikkumisen muodon eli nielemme kamelin mutta etsimme sitten pölyhiukkasia vainotaksemme niitä.

    matkailu ilmeisesti avartaa, mutta on täytynyt olla melko ahdasta siellä pääkopassa, jos ei ymmärrä mikä sen avartumisen hinta on.

    minäkin olen matkustellut aiemmin, mutta olen - jopa oman perheen sisällä kränää aiheuttaen - pääosin lopettanut lentämisen. se on aivan oikeasti eettinen dilemma, joka vaivaa.

    miten helppo valinta olisikaan jättää lentolippu ostamatta. se merkitsisi maailman tilan parantamisen kannalta paljon enemmän kuin kuukausilahjoitukset ja palopuheet. eikä vaatisi kuin vakaan päätöksen siitä, että myös me hyvinvointi-ihmiset osallistumme jotenkin maailman kärsimysten lievittämiseen.

    VastaaPoista
  4. "tämä on sellainen sokea piste jossa kaikki olemme. matkustelu-uskonto jyllää. on aivan käsittämätöntä, miten hyväksymme tämän polttomoottoriliikkumisen muodon eli nielemme kamelin mutta etsimme sitten pölyhiukkasia vainotaksemme niitä."

    Sama koskee väestöasiaakin. Jollakin kivalla kampanjalla yritetään hoitaa asiaa, joka vaatisi aivan toisen kokoluokan kampanjoita.
    Itse liikuskelin Euroopassa jonkin verran nuorempana miehenä.

    Mutta avartavuus asiaa perustelen vielä sillä, että ihminen voi ihan hyvin käydä Indonesiassa, Keniassa, Egyptissä, Brasiliassa, Intiassa... tajuamatta väestötilannetta.
    Ja mikä on yleisin kommentti matkustukseen liittyen: Siellä oli tosi hyvä ruoka.
    Ruoka ja matkustaminen. Siinä on nykyajan ihmisen speksit.
    Ja eikö kirjallisuuskin liitetty messuilla juuri noihin?

    Luen, matkustan, syön hyvin. Olen siis ihminen.

    VastaaPoista
  5. jope, juuri sillä pistin tämän ilmastonmuutosuskontoasian esille, että ihmiset älyäisivät mihin kaikkeen asia liittyy ja voisivat kilvoitella edes tämän uskon alueella, kun tuo väestöasia on liian kova totuus.

    ihmisen hyveellisyys ja hyvyys... niin, siitä olisi kyllä paljonkin sanottavaa. valitettavasti on niin, että tyhmyys kumoaa sen.

    VastaaPoista
  6. "Tosi hyvä, erilainen ruoka" taitaa olla myös monikulttuurisuuden painavin peruste. Ja se että "oppii sietämään erilaisuutta". Jospa nyt opittaisiin sietämään ihan ensin niitä naapureita ja kanssamatkaajia, niin siinäkin olisi kylliksi.

    VastaaPoista
  7. Minulla on paljon ystäviä ja läheisiä, jotka matkustelevat minkä ehtivät. En usko, että he loukkaantuvat näistä sanoista. Lentomatkustaminen varsinkin on kuitenkin asia, jolle voi halutessaan tehdä paljonkin, jos siis haluaa.

    VastaaPoista
  8. Minäpä en oo lentänyt vuoden 2008 jälkeen, eli täysi-ikäisenä en kertaakaan! Aina kun sanon tämän niin kaverit ovat monttu auki.

    Mieluisin matkakohde ja matkahaaveilun kohde viimeiset vuodet on ollut kotoinen Joensuu, jonne päästäkseni olen mm.järjestellyt työvuoroja samalla haaveellisella tahdonvoimalla kuin työkaverit päästäkseen lontooseen tai indonesiaan. Sielläkin (jns) on tosi hyvä ruoka. Mutta olen huomannut olevani hieman erilainen muihin ikäisiini verrattuna, etten niin osaa haaveilla ulkomaankohteista - pääasiassa siksi, että vähätuloisessa perheessä kasvaneena koen ulkomaat luksuksena, johon normi-ihmisellä ei ole varaa, vaikka eihän matkustus enää mitään luksusta ole, mutta lapsuudessani oli.

    Ehkä vaan en sitten välitä avartumisesta, vaan palaamisesta pienempään, entiseen, lapsuuteen, täältä ison kaupungin kaaoksesta. Mielestäni mieleni avartuu kyllä kun olen siellä, avaudun, täällä hulinassa olen sulkeutuneempi.

    Olisikin mielenkiintoista pohtia kaupunkiympäristön koon vaikutusta ihmisen mieleen: elävätkö ihmiset isoissa kaupungeissa enemmän kuin kuplassa, mikö on oma kokemukseni. Tietysti vaikuttaa muutkin asuinolot ja se, missä on kasvanut.

    Oikeasti haluaisin kyllä nähdä jotain maailmaakin vielä joskus. Mutta ajattelen, että matkakohteiluun verrattuna ulkomailla ihan kunnolla asuminen, työskentely, olisi oikeasti avartavampaa, jos se nyt on mikään mittari; ainakin antoisampaa, ja ehkä eettisempääkin?

    VastaaPoista
  9. MM,

    voin yhtyä täysillä tuohon mitä sanot! Erittäin hyviä ja perusteltuja ajatuksia ja valintoja.

    Ihmiset ovat erilaisia, se on tietenkin myönnettävä. Eettiseltä kannalta olisi kuitenkin erittäin tärkeää romuttaa tämä matkustelu-uskonnon kyseenalaistamaton asema. Ei kiusaksi ihmisille, vaan terveydeksi meille ja luonnolle.

    Ulkomaille muuttaminen on ilman muuta paljon eettisempi ratkaisu kuin ramppaaminen edestakaisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myös minulla vuosi 2008 oli viimeinen lento, kunnes tänä vuonna sorruin yhteen kirjailijatyömatkaan, tosin vain Euroopan sisällä. En voi ylpeillä tällä asialla, mutta juuri tietoisuus asioiden huonosta tolasta on saanut peruuttamaan matkoja, joita olisin saanut ilmaiseksi erilaisten kutsujen myötä.

      Poista
  10. Ikävä totuus (ja samalla jollakin tapaa lohdullinen?) että köyhät ihmiset eivät voi oikein ekologisiin ratkaisuihin osallistua, länsimaissakaan. Jos ei matkusta, jos ei aja autoa, shoppaile, niin en kyllä menisi heille lihansyönnistä enää puhumaan yhtään mitään. Tai huonelämpötilan alentamisesta.
    Ihan samaan tapaan kuin ei pidä mennä naputtamaan myöskään kansainvälisyyden ja kaiken globaalin iki-ihanuudesta.
    Rikkaat voivat tinkiä vaikka kuinka paljon, keskiluokkakin aika paljon.
    Kun sun Vesa juttuja ja ratkaisuja on tullut luetuksi, teet varmasti riittävästi ja sen ylikin. Älä ota enää lisäpainoja niskaasi.

    MM, oli todella ilahduttavaa lukea sun juttuja. Työväenkodista olen minäkin ja se identiteetti on hyvä pohja, kunhan ei vaida niitä juttuja uusiin arvoihin iän myötä tilanteen ehkä muuttuessa: working class hero is something to be. Ja mun kohdalla ilman vasemmistoa ja sen ajan myötäilyä.

    VastaaPoista
  11. Yksi todella käytännön esimerkki elävästä arkistosta liittyen huonelämpötiloihin. Paljon puhutaan siitä, että alentakaa jne.
    Villaa vaan päälle ja rakkaus lämmittää....aina voi harrastaa vaikka seksiä.
    No, kaikki eivät voi pattereistaankaan päättää. Äitini eli viimeiset vuotensa kasikymppisenä (ennen hoitokotia) palellen VVO:n vuokratalossa madallettujen lämpötilojen objektina. Yhtiö säästi tietty rahaa ja ainahan voi vetää myös ekokortin. Hyvät, mummot, näin tämä on ekologista, kun te tv:tä katsoessa palelette, maailma säästyy.
    Rikkkaat voivat alentaa tai ylentää patterilämpötiloja mielensä mukaan. Voivat suunnitella itselleen ekotaloja, ostaa kalliita ekoautoja, asentaa aurinkokennojaan, syödä ekoruokaansa joogansa jälkeen ja antaa samalla ymmärtää, että näin minä pienennän hiilijalanjälkeäni.

    Kun köyhä eläkeläinen tai muu matalan toimeentulon ihminen ostaa ison kasan porsaankyljyksiä paistaakseen ne voissa, uskon että Jumala hymyilee.

    VastaaPoista
  12. Myös minä olen työväenkodista, vaikka en ehkä ihan perinteisimmästä. Äidin puolelta kyllä täysi työläinen (tosin suvussa on ollut jopa Ruotsin hovissa vaikuttanut hovipuhuja), isän puolelta taas pienmaanviljelijä / maallikkosaarnaaja. Suunnilleen näillä (miinus se isoisäni pientilallisuus) jatkettiin lapsuudenperheessäni paitsi että isä etevänä miehenä on keksinyt vaikka mitä ja ollut myös liike-elämässä ja kunnallispolitiikassakin mukana.

    Minä olen sitten monien 70-80-luvuilla koulunsa käyneiden joukosta jatkanut akateemisiin opintoihin ja päätyyn saakka.

    Sydämeltäni olen yhtä lailla työläinen kuin akateeminen.

    VastaaPoista
  13. jope, hyvä ja koskettava kertomus! rakastan mummoja.

    VastaaPoista