Tulipa vaan mieleen

Tulipa tällainenkin mieleen illalla naamaa pestessä ja näitä viime päivien keskusteluja kelaillessa, että jos ihminen kokee jotkin arvot nuiviksi, hän voisi omaan kokemuspohjaansa nojaten selittää, miksi juuri hän kokee tietyt arvot nuiviksi. Näin hänen ei tarvitsisi projisoida nuivuutta oletettuun ryhmäihmiseen, joka tuskin ajattelee joistakin asioista siihen tapaan kuin tämä projisoiva eliittihenkilö. Asioiden ymmärtäminen helpottuisi huomattavasti.

Suvaitsevainen eliittihenkilö voisi esimerkiksi sanoa: En pidä kotia tavoittelemisen arvoisena asiana, koska... En pidä uskontoa relevanttina, koska... En pidä isänmaan käsitteestä, sillä... Ja kaikkein vähiten pidän näiden asioiden yhdistämisestä, koska... Ja niin edelleen. Sen lisäksi, että hän olettaa asiat nuiviksi jonkin ryhmätunnisteen perusteella - näin kaikki olisi paljon tarkempaa ja mielenkiintoisempaa.

Lisäksi hän voisi sanoa: pidän kotia parempana sellaista ja sellaista väljää sosiaalista elämänmuotoa tai pidän parempana maailmaa, jossa ei ole ennalta määriteltyjä uskontoja tai maailmankuvia tai pidän parempana ihmisten sosiaalista järjestäytymistä, jossa ei pitäydytä sukuihin ja kansallisuuksiin tai muihin tunkkaisiin aikansa eläneisiin viiteryhmiin... Ja kyllähän näitä julistuksia toisinaan kuuleekin: En pidä poliisivoimista, en pidä armeijasta, en pidä koululaitoksesta... Onhan näitä vaikka kuinka. Ymmärrän hyvin, että taustalla on henkilökohtaisia kaunoja ja traumoja ja paljon ulkoa opittua, kenelläpä ei olisi.

Tällainen herättäisi keskustelua ja viihdytystä. Lisäksi saisimme hyvän arvoperustaisen pohdinnan ihmisen omista näkemyksistä eikä hänen tarvitsisi luoda kuviteltua henkilöä, jonka projektion tuottamia fiktiivisiä reaktioita kyseinen eliittihenkilö heijastaa omaan viiteryhmäänsä ja yrittää näin sanoa, että...

Tuskin kukaan pitää mistään asiasta millä hyvänsä perusteilla tai hylkää mitään kertakaikkisesti miettimättä ensin perusteita, saati jos hän käsittelee joitakin asioita arvoina ja vieläpä arvottaa ne edelleen, esimerkiksi nyt nuiviksi. Mikä muuten on nuivan merkitysalue?

Puhumalla suoraan omista asioistaan jokainen tekee palveluksen ennen kaikkea itselleen ja siinä samassa muillekin. Yksinkertaista eikö totta? Tämä ei tietenkään sulje pois sitä mahdollisuutta, että ottaa kantaa jonkun toisen ihmisen sanomisiin ja näkemyksiin.

Ajattelen, että tällainen on hyvä velvoite itsellekin, ei tule puhuttua läpiä päähänsä.

Mutta me ihmiset toimimme usein niin että tiedämme mitä toiset ovat ja ajattelevat, vaikka tuskin meillä on aina kokonaiskäsitystä edes siitä, mitä itse ajattelemme. Sellainen on ihmisluonto, minun ainakin. Meno on sellaista harppomista, vaappumista ja huitomista, onneksi toisinaan myös suoraa kävelyä.