torstai 13. syyskuuta 2018

Touko Aalto



Kirjoitin juuri tänään edellisen postauksen kommenteissa, että Vihreät luultavasti himmaavat Aallon kohta puoliin. No, Aalto jää nyt ilmoituksensa mukaan sairaslomalle uupumuksen vuoksi. Todella ikävä juttu, että nuori mies uupuu tai palaa loppuun. Toivon vilpittömästi, että Aalto saa voimansa takaisin ja itsensä kuntoon.

Niinistö kehiin, taisin sanoa tuolla aiemmin, niin tulee jälkeä - onko se edes mahdollista puoluesääntöjen mukaan, eipä taida olla? Poistin tästä Emma Karia koskevan spekulaation, kun en tiedä mitään Vihreiden sisäisistä järjestelyistä. Aaltoa ei mielestäni kannata enää vaivata puheenjohtajuudella, elleivät Vihreät aio nihiloida itseään. Luulen, että Aallon sairasloma on puolueelle ensimmäinen askel vakavammin otettavan johtajan etsinnässä, enkä ihmettele vaikka joku strategi olisi lomaa väsähtäneelle Aallolle ehdottanut.

Vihreiden kokonaiskonsepti on epäselvä ja isompiin käytännön toimiin valjastettuna jokseenkin epärealistinen. Aalto personoi tätä epärealismia kaikin tavoin, jopa niissä apokalyptisissa ympäristöpuheissaan, joissa ei saanut faktoja oikein. Veikkaan syöksykierrettä.

2 kommenttia:

  1. Aalto sanoi ettei kenenkään pidä vaarantaa terveyttään työn vuoksi. Ihan oikein, vaikka jotkut joissakin ammateissa siihen edelleen joutuvat pienillä palkoilla. Mutta se on eri asia. Ratkaisu oikea kuitenkin Toukolle, paljon lepoa ja rauhaa. Varmaan suurella osalla henkinen paine on joissakin työelämänvaiheissa ollut rajan lähellä, tai ylikin. Itsestä täytyy silloin pitää ensimmäisenä huoli.

    Samalla tuli mieleen minkälaisen (samanlaisen) myrskyn kohteeksi on joutunut esim. Huhtasaari. Ihme että se on kestänyt kaiken itseensä kohdistuvan. Tuskin onkaan.

    Kaikki tämä mielestäni alleviivaa sitä, että politiikkoja pitäisi arvioida vain faktojen, tekojen, päätösten, pyrkimysten, tavoitteiden jne. perusteella, ei yksityishenkilöinä.

    Jos mennään jopa ulkonäön, ihonvärinkin, tukanvärin, eleiden, ilmeiden, käden koon, oletetun henkisen iän pilkan puolelle kuten aika moni julkinen ihminen meillä että varsinkin kansainvälisesti on mennyt, ollaan jo niin kaukana ihmiseen kiinni käymisessä, että sen jälkeen aiheellinenkin moraalin vaatiminen oman inhon kohteelta on jo umpikujassa. Viittaan tällä tietenkin maailman tällä hetkellä julkisimpaan henkilöön. Ja vaikkapa ns. vauvapalloihin, joilla viha viedään huippuunsa.
    Pitää olla tarkkana, ja lasken tämän koskemaan tietysti myös itseäni.
    Vain tiedot ja arvot ja niiden soveltaminen reaalitodellisuuteen on politiikkojen suhteen ratkaisevaa. Muu ei ole edes kehällistä.

    VastaaPoista
  2. jope, tuo on totta. ihmisiä pilkataan estoitta esim. ruumiinominaisuuksien jne. mukaan jos vaan tyyppi ja hänen edustamansa kanta ei miellytä. se ei ole reilua.

    ihmiset aistivat heikkoudet ja typeryys näkyy tietenkin teoista. trump on saanut osakseen oikeutettua kritiikkiä tonneittain, mutta sitten tulee sitä ihmisten pilkkaamisenhaluista ja katkeraa sontaa, joka ei kuulu asiaan.

    Huhtasaari on saanut varmasti paskaa miljoonasti enemmän niskaansa kuin Aalto, ainakin mitä voi julkisuudesta ja median asenteesta päätellä. Luulen, että Huhtasaari on turnauskestävämpää laatua kuin Aalto, vaikea sanoa, kun mielestäni heidät on pantu vähän väärään rooliin - sinänsä Huhtasaari oli sellainen yllättävä veto ja osin odotusten vastainenkin kun hänet asetettiin pressaehdokkaaksi.

    Molemmat ovat töppäilleet eivätkä ole olleet täysin tehtäviensä eli politiikanteon tasalla. No, Aalto oli vieläpä puheenjohtaja ja tehtävässä, joka ei hänelle näin ulkopuolisen silmin sopinut ollenkaan. annettiin kuitenkin koettaa.

    Huhtasaari ei ollut kovin uskottava presidenttiehdokkaana, mutta sitäkin piti koettaa.

    VastaaPoista