lauantai 29. syyskuuta 2018

Länsirannikolla tapahtuu... taas...



2015 Irakista Suomeen tullut 28-vuotias nuori pakolaismies Alaa Albu-Salih ehti kääntyä Porin Teljän kirkkoherran Kaisa Huhtalan rakastavassa huomassa kristityksi, mutta kuten niin usein on huomattu, uskonto ei muuta ihmistä kertaheitolla toiseksi, jos muuttaa ollenkaan: Alaa on epäiltynä suomalaisen yksihuoltajaystävänsä mestaamisesta Porissa, vangittu todennäköisin syin ja häntä tutkitaan myös tuhopoltosta eli murhatun naisen kerrostalokämpän tuleen sytyttämisestä - on suuri onni, ettei ruumiita eli turhia uhreja tullut tulipalossa lisää.

Poliisitutkinnan ratkaistavaksi jää, oliko päänirtileikkuussa ja murhapolttoyrityksessä kyse jälkien peittämisestä vai mistä (murhatussa naisessa on ilmeisesti muitakin ulkoisen väkivallan merkkejä kuin kaulan alueelle kohdistunut väkivalta).

Jotain Alaan kääntymyksen syvyydestä ja ennen kaikkea suomalaisten sinisilmäisestä hölmöydestä kertoo se, että päänirtileikkausmurha tai murha-päänirtileikkaus tapahtui ilmeisesti päivää ennen kuin seurakuntavaalien ehdokaslistat julkaistiin - listoilla todellakin komeilee sitoutumattomien tunnusten alla Alaan nimi.

Mitä helvettiä tällaisessa tapauksessa voi kertoa murhatun yksinhuoltajan lapsille - että tämä kirkosta tuttu nuorimies, joka on ollut äitinne seurassa, irrotti äidin pään ja yritti sitten polttaa hänet asuntoonsa? Entä seurakuntalaisille?

Tämä on taas yksi ja vain yksi tapaus surullisessa vuoden 2015 pakolaiskriisissä, jonka hoitamisessa tai maahan järjestämisessä (ihan miten tahdotte, mutta olettaisin, että Orpo, Mykkänen ja Sipilä junailivat tulijat Suomeen yhteistyössä Ruotsin poliittisten päättäjien kanssa, kenties mukana oli muitakin Euroopan maita) on hyvin monitasoisia epäselvyyksiä, lepsuilua ja suoranaista valehtelua - ja juuri tämä lepsuilu ja kansalaisille valehtelu on mahdollistanut tämänkin turvapaikanhakijan tekemän rikoksen ja muut vastaavat (esimerkiksi Turun terroriteon ja lukuisat viime vuosina tapahtuneet raiskaukset).

Jo nyt kyseisen vuoden sirkus on syönyt uskottavuutta asioita hoitaneilta poliitikoilta mutta myös vaikeuttanut pahasti todellisten hätääkärsivien auttamista ja aiheuttanut kärsimyksiä murhatuille, pahoinpidellyille ja raiskatuille suomalais- tai muille maassa oleskelleille naisille - murhattuja ja raa'asti pahoinpideltyjä on mediasta lukemieni tietojen mukaan vähintään kymmenen ja kahdenkymmenen välillä, luultavasti enemmänkin, raiskattujen määrä lasketaan vähintään kymmenissä.

Jos jotain hyvää tällaisista tapauksista voisi seurata, mikäli niin tahdottaisiin, olisi että raakuudet voisivat lisätä oikeutettua epäluuloa ihmisten motiiveja kohtaan ja saisivat kysymään, miten tällaisia tekoja ylipäätään voitaisiin järjestelmällisesti ehkäistä.

Oma ajatukseni on, ettei voida ehkäistä mitenkään, mikäli maahan päästettävien ihmisten taustoja ei selvitetä mahdollisimman tarkkaan etukäteen. Mikään etuuksien tai palvelujen lisääminen tai suosiminen ei auta, ei ainakaan tässä tapauksessa auttanut, sillä on vaikea kuvitella, että Alaa Albu-Salihia olisi voitu kohdella Suomessa paremmin ja kunnioittavammin. Hänelle hankittiin työtä ja asunto, hänet otettiin mukaan seurakuntaan ja kutsuttiin ehdolle jopa luottamustehtävään. Sitä kotouttamisohjelmaa, jossa Alaakin oli, on käyty ihastelemassa Ranskasta saakka. Minun on toki mahdoton sanoa, millainen henkilökemia muodostui Alaan ja porilaisnaisen välille - se ja Alaan omaksumat ratkaisumallit olivat tietenkin ensisijainen syy tapahtumille. Mitkään ulkoiset puitteet eivät estäneet raakaa surma- ja silpomistyötä.

Yleistasolla: Olisi vihdoin viisasta alkaa toimia pakolaiskiintiöiden pohjalta ja nimenomaan kokonaisten hätääkärsivien pakolaisperheiden asemien turvaamiseksi. Yksinäisten paperittomien sotureiden maahan päästäminen ja kotouttaminen näyttää vaativan sellaisia uhrauksia, ettei siinä ole mitään järkeä ilman todella tarkkaa ennakkoseulontaa, jos silloinkaan. Tämäkin veijari, Alaa Albu-Salih, tuli Suomeen monen turvallisen maan lävitse.

Ne, jotka tahtovat sanoa, että mielenterveysongelmista kärsivät suomalaismiehet, pedofiilipapit ja -nuorisotyöntekijät, hirvet, peurat, porot ja kenties sudet, myyrät, punkit ja karhutkin aiheuttavat enemmän vahinkoa yksilöille ja yhteiskunnalle kuin nämä hätääkärsivät, voivat luonnollisesti pitää mielipiteestään kiinni. Ja ajatellaanpa sotepuuhien ja irtisanomisuojan höllentämistä ajavien toimia ja globaalia kapitalismia ja Suomen luonnonrikkauksien lahjoittamista ja myymistä ylikansallisille yhtiöille... Kyllä, nämä huomautuksen tekijät ovat omalta kantiltaan aivan oikeassa ja osin he puhuvat samoista hölmöläisistä, jotka järjestivät myös tämän niin kutsutun pakolaiskriisin maahamme...

Olivatpa kotoiset asiamme kuinka huonolla tolalla hyvänsä, minusta on silti yhä täysin vastuutonta, että tällaisia yksilöitä päästetään Suomeen. Jo nyt, muutaman vuoden kuluessa, heidän toimiensa tuloksena on ollut satoja pilattuja elämiä, kun otetaan huomioon murhatut, pahoinpidellyt ja raiskatut naiset lapsineen ja lähiomaisineen.

Ennen kaikkea tässäkin tapauksessa paljastuu, mikä hinta sinisilmäisellä hyväätarkoittavalla hölmöydellä on aivan tavalliselle ihmiselle, ei toki sille hyvätarkoittavalle hölmölle vaan jollekin muulle liiaksi luottavaiselle kanssaihmiselle, jonka pää brutaalisti irrotetaan (tai ainakin yritetään nirhata irti - tutkimukset ovat kesken).

Toki hyvää tarkoittavan hölmön sydän pysyy puhtaana, sillä hän on tehnyt vain hyvää, mutta toivoisin että tällaiset tapaukset saisivat myös aikaan jonkinlaista kriittistä ajattelua ja turvallisuusvaatimuksia enkä suinkaan tarkoita sillä muukalaisvihamielisyyttä vaan kriittistä palautetta päättäjiemme ja mahdollisten esikuviemme toimia ja toimintatapoja kohtaan. Toivottavasti myös muutoksia näiden päättäjien poliittisissa toimissa, muutoksia joita on aivan mahdollista toteuttaa, jos niin vain tahdotaan.

Luulen, että tällaiset järkyttävät tapahtumat, vaikka ne toistuisivat uudelleen ja uudelleen, ovat päättäjille, poliitikoille ja ideologeille kaikessa kiusallisuudessaan aivan liian pieniä ja banaaleja, jotta niihin kannattaisi kiinnittää huomiota. Tänäänkin ovat puukot heiluneet vähän siellä ja täällä ympäri Eurooppaa, mutta mitäpä pienistä.


Jos haluatte tarkastaa jutun faktat, löydätte esimerkiksi MTV:n selvitykset asiasta. Lisää löytyy Satakunnankansasta ja monesta muustakin paikasta.



24 kommenttia:

  1. Ei näitä tapauksia ajatellessa enää löydy oikein sanoja, joilla sanoa. Mutta ei ole vaiettavakaan.
    Se tietty osa ihmisistä ei silti muuta ajatustakaan tapahtuu mitä tahansa. Tämä nähty jo niiden Euroopan todellisten rasististen terroritekojen kanssa. Todella monen tekijän takana turvapaikanhakija-ketju. Epämiellyttävä totuus sadoissa laskettavine uhreineen.
    Tietenkin tänne tulee kuka vaan ja millä motiivilla tahansa, kun kutsutaan eli pitämällä pidetään kiinni ns. houkuttelevuustekijöistä.
    Seuraava hallitus tulee lisäämään niitä todennäköisesti entisestään. Muutama kourallinen nyt palautettettuja mukaan annettu toimintatonni kädessään ei ole ollut merkki mistään tiukkuudesta.
    Näitä avoimien tavaratalon ovien hulluja päiviä tullaan nimittämään inhimillisyydeksi ja subjektiivisiksi ihmisoikeuksiksi, vaikka ovat pitkälti luonteeltaan jonkinlaista seurausvapaata anarkiaa.
    Naurettavaa edes todeta, että tietenkin turvapaikka kuuluu sille jolla ei ole muuta mahdollisuutta ja joka on valmis sitoutumaan uuteen lahjana (!) saamaansa elinmahdollisuuteen uudessa maassaan, jonka jäseneksi, ei ulkopuoliseksi, hän haluaa kasvaa ja oppia.
    Onneksi heitäkin on.
    Porin tapaus jäänyt muuten aika vähälle käsittelylle. Kuvasto on Isis-videoista tuttua.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Jos jotain hyvää tällaisista tapauksista voisi seurata, mikäli niin tahdottaisiin, on että raakuudet voisivat lisätä aiheellista epäluuloa ihmisten motiiveja kohtaan ja saisivat kysymään, miten tällaisia tekoja ylipäätään voitaisiin järjestelmällisesti ennaltaehkäistä."

      Voi olla aika pahasti myöhäistä. Olemme sitoutumalla sitoutuneet leikkimään maailmaa, jossa ei tarvita rajoja, koska kaikki on ok ja kaikki ovat liikkeellä hyvillä aikeilla.
      Paitsi tietenkin aina katalat venäläiset...

      No, onneksi jo läntisissä EU-maissa, esim. Italiassa ja Itävallassa pieniä myönteisiä merkkejä. Mutta en usko niissäkään kuin ohimenevyyttä järjen käytössä sillä se suurin valta maan päällä kyllä kykenee hoitamaan tuolllaisen markkinahäiriön pois muutamassa vuodessa. Luomalla vaikka myyttejä populismin noususta.

      Poista
  2. Niin, tämä on jotenkin niin pöyristyttävää ja toistuu kerta toisensa perään - aina murhataan, irrotetaan päätä, raiskataan ja poltetaan - länsirannikolla on näitä sattunut...

    En minä sinänsä syytä näitä naisia tappavia nuoria miehiä tästä, vaikka he ovatkin aivan kuvottavia - tai heidän valintansahan teot ovat, mutta nämä Orpot, Mykkäset, Sipilät ja seuraavaksi kenties Rinteet ja Anderssonit, joita ei vaan kiinnosta muutama uhri (kerrannaisvaikutukset sadoissa). Eivät nämä nuoret miehet ole eläneet niiden mahdollisuuksien arvoisesti mitä heille on annettu.

    Jossakin vaiheessa ihmiset vittuuntuvat aivan kunnolla, mutta kun tietoa näistä tihkuu niin huonosti mediaan, niin eipä paljon vaivaa. Ja kun samalla näistä ei saisi edes puhua. Minusta nämä samaa kaavaa noudattavat raakuudet ovat vain asia, jota ei voi olankohautuksella ohittaa. Tai ehkä voidaan.

    Jotenkin pitäisin sitäkin helpompana niellä, että tulisi jotain mies-miestä vastaan juttuja (perusväkivaltaa), mutta kun uhreina ovat aina sivulliset tai jotenkin omasta identiteetistään ja oikeuksistaan kiinni pitävät naiset, niin tuntuu todella pahalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tule Vesa mies-mies-vastaan tilanteita.
      Suomen miehistö on hedonistisesti impotentoitu. Ei ne havainnoi maailmaa. Tai reagoi siihen.
      Ne juoksee tuolla ulkona koko ajan, mittaa pulssia ja painoa, pelaa tietokonepelejä isot miehet, yrittää kelvata koko ajan naisille tai miehille seksuaalisesti, ne elää netflixissä puolet elämästään, etsii ekologista elämäntapaa ja/tai/eli säästää Laosin ja Kamputsean reissuun että ne olis kuin ne kaksi tv-pelleä, ja seuraa futista illasta toiseen, luullen että Madrid on niiden kotijoukkue, ja mikä pahinta, ne lukee tyttöystävänsä suosituksesta Juha Itkosen kirjoja....ei niistä ole vastustukseksi edes Kaksoisvirran maan varsin pienikokoisille miehille.

      Hah, sori, nyt meni vähän jonkin puolelle vähän....satiiria..ironiaa...en muista miten ne on määritelty.

      Natsit (jotka nyt kiellettiin) idioottimaisissa nordic-saduissaan luen tuon mainitsemaani joukkoon.

      Poista
    2. jope,

      olen suunnilleen samaa mieltä - tärkeintä on tietenkin unohtaa tällaiset asiat tai olla niistä edes tietämättä, eihän sellainen kuulu sivistykseen.

      vaihtoehtona on sitten ideologisesti tiedostavampi eläminen, johon tällaisten pikku kuprujen murehtiminen ei kuulu.

      vastuu jää valtaa pitäville puolueille - niitä ei kiinnosta yksittäistapaukset. eli ei näitä tapauksia ole.

      kuitenkin se miksi esimerkiksi Saksassa Merkelin ja Ranskassa Macronin suosio on hiipunut liittyy tällaisiin vastaaviin tapauksiin, joita on ollut ihan liikaa. kyseiset johtajat ovat suositumpia ulkomailla kuin kotimaissaan. Suomessa tilannetta ei korjata kuin vasta seuraavan hallituskauden jälkeen tai sitä seuraavan. eli katsotaan kahdeksan vuoden päästä.

      Poista
    3. Kaikkea hyvää vain Itkoselle, se tuli vain mieleen jostakin syövereistä, ja en minä muutenkaan mitään kahakointia toivo, en tietenkään, sitä on liikaa nytkin, mutta kaiken pakottaminen yksittäistapauksiksi, uutisvirraksi, joka tulee ja menee ja unohtuu kun tulee taas jotain uutta, estää mielestäni sen tajuamisen mitä pysyvästi on tapahtumassa.

      Poista
    4. En toivo muuta kuin jonkinlaista riskianalyysia päättäjiltä, normaalia järjenkäyttöä. Kun tiedämme melko tarkkaan mitä seuraa kun riskiryhmään kuuluvia ihmisiä otetaan joiltakin alueilta, ei kai ole monikulttuurisuusideologian vastaista ottaa ihmisiä muiltakin alueilta, toista sukupuolta ja niin edelleen. Tuntuu aika monotoniselta tämä nyt harjoitettu auttaminen - ymmärrän että kun tilanne on päällä, on harkintaa vaikea toteuttaa, mutta kun kuvio on suhteellisen selvä niin luulisi että jotain ajatuksia herää. Voidaan hyvin sanoa että kyse on yksittäistapauksista mutta yhtä kaikki tilastot osoittavat selvästi riskiarvot sille miten nämä yksittäistapaukset syntyvät - tai siis tilastot näyttävät sen mitä on tapahtunut, mutta kyllä kai niillä jonkinlainen ennustusarvokin on. No joo, eihän tässä ole oikeastaan mitään päiviteltävää, paitsi sen suhteen, että miten järjenvastaisesti politiikkaa tietyin osin harjoitetaan. Minusta on erittäin ikävää, että lisätään riskejä. Mikään muu ei ole erityisen ikävää, ei etninen rikkaus ja toisenlaiset ihmiset mutta näitä kurkunleikkaajia on kyllä nyt kiintiö täynnä. Rikkaus on sen verran väkevää, että riittää laimeampikin sekoitussuhde.

      Poista
  3. En muuten itse etsinyt tätä casea tietoisesti, vaan vaimoni huomasi sen tänään Mtv:n uutisstriimistä ja aloin vähän tonkia asiaa. Että tällaista tällä kertaa. Ei jää viimeiseksi, eikä ollut tosiaan ensimmäinen kerta. Yhteisiä nimittäjiä näissä raakuuksissa: yksinäinen mies, muslimitausta, Lähi-itä, kulttuuriset perinteet velvoittavat. En tiedä onko tästä kaavasta ainoatakaan poikkeusta. Voisi ehkä herätellä päättäjien päässä joitakin synapseja.

    VastaaPoista
  4. "Kun tiedämme melko tarkkaan mitä seuraa kun riskiryhmään kuuluvia ihmisiä otetaan joiltakin alueilta, ei kai ole monikulttuurisuusideologian vastaista ottaa ihmisiä muiltakin alueilta, toista sukupuolta ja niin edelleen."

    Tuossahan se on.
    Ja se myytti, että "vain miehet ovat riittävän vahvoja lähtemään", ei pidä paikkansa. Maailman pakolaisleireillä on miljoonittain äitejä lapsineen, ja vanhuksia.

    Toki sekin on totta, että mahdollisten tulijoiden jono on ääretön. Asiaa ei voi pysyvästi hoitaa vastaanottamalla, sillä vastaanotettavat eivät tule koskaan tällä vuosisadalla loppumaan.

    Rauhantyö, kansainvälinen pakotus, sodasta kärsineiden maiden jälleenrakentaminen kehitysavunkin tuella sekä todellisen elinkelpoisen infrastruktuurin luominen noille alueille on se ainoa mahdollinen inhimillisyys.
    Muu on pika-apua, kuin moraalista pikaruokaa, joka tyydyttää enememmän länsimaisten ideologistien ja idealistien henkisiä tarpeita kuin vaara-alueilla asuvien konkreettisia. Ja tietenkin Macronin ja Soroksen kaltaisten vallassaolijoiden poliittisia fantasioita.

    VastaaPoista
  5. Saamme nauttia moraalista pikaruokaa vielä monta annosta.

    Riskien minimoimiseksi voitaisiin todella ottaa tänne hädänalaisimpia perheitä kriisialueilta, koska heillä on luultavasti suurempi motivaatio keskittyä perheestä huolehtimiseen - ei ainakaan tule niin helposti tällaisia törmäystilanteita kuin yksinäisillä nuorilla miehillä. Jonkin verran kannattaisi myös suomalaisten naisten ajatella, millaisiin tilanteisiin itsensä päästävät, jos eivät tunne hyvin ihmisiä. Ei pelolle sijaa, mutta normaalia itsesuojelutajua, jota tulee harjoittaa aina.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsesuojeluvaiston puutos tai heikkous lienee se mikä muutenkin todella monella alueella vaivaa sekä yksityisiä ihmisiä että kansakuntia tänä aikana.
      Jollakin tasolla siinä heikkoudessa on makua jo kuolemanvietistä psykohistorialliselta kannalta.

      Poista
  6. Itsesuojeluvaiston puutos on ilmiselvää, se näkyy jo niin laajasti, että täytyy oikein ihmetellä.

    Samoin ihmetyttää tuon irakilaisen (? ilmeisesti ei ole ihan täyttä varmuutta miehen lähtöpaikasta ja kansallisuudesta, vaikka Irakista kertoo tulleensa?) käytös: paperittomalle miehelle katetaan kaikki mahdollisuudet, työpaikka vaikka ei osaa kunnolla kieltä, asunto, pääsy seurakuntaan ja jopa ehdolle sen luottamustehtäviin. Ei tarvitsisi muuta kuin olla ja hoitaa asiansa (varmasti olisi tullut tulkkiapua ja muuta jos olisi hommaan päässyt).

    Luulen, että kaikki meni tuohon saakka hienosti. Virhe oli se, että mies sekaantui keski-ikäiseen suomalaisnaiseen ja siinä tuli sitten ryppyjä rakkauteen. Siinä vaiheessa peto pääsi irti ja loppu on lehdessä.

    Minulle tuli niin kuvottava olo koko jutusta, että aloin oikein etsimällä etsiä vastaavia suomimiesten tekemiä murhia. Löytyihän noita palottelumurhia, kyllä, mutta ne ovat samalla tavalla niin poikkeuksellisia, ettei olo siitä helpottunut. Yhtä kuvottavaa. Ja suomiukot linnaan elinkautiseksi valituksista huolimatta niin kuin oikeus ja kohtuus on.

    Suomalaisilla murhatoimet laukaisevana tekijänä on usein voimakas humala, joka vie estot ja harkinnan. Surmatyöt tapahtuvat usein siis humalatilassa, kun syntyy riitaa. Näissä turvapaikanhakijoiden tekemisssä tapauksissa alkoholi ei näyttele kovin suurta roolia, nähdäkseni, vaan kyse on kunniakulttuurista ja muusta sellaisesta tekijöille käsittämättömästä, johon voi reagoida vain äärimmäisellä väkivallalla.

    Joka tapauksessa tällaisten "identiteetittömien" ihmisten päästäminen maahan on täysin vastuutonta. Koska kuitenkin ihmisiä päästetään maahan, ainakin jonkinlaisena ennaltaehkäisynä voisi määrätä tietyiltä alueilta tuleville varmuuden vuoksi psykologisen kartoituksen ja opastuksen sekä potentiaalisesti vaarallisille tapauksille raivonhallintaterapiaa, koska on aivan varma, että tulijat - mikäli ovat heteroita - tutustuvt suomalaisiin naisiin ja riita- ja erotilanteissa alkavat pahimmassa tapauksessa soveltaa naisiin omista maistaan tuttuja käytäntöjä. Kaikki tulee jostakin primitiivitasolta, niin kuin tulee suomitapauksissakin - taustalla väkivaltaa ja opitut käyttäytymismallit. Kaikkihan eivät murhaa ja paloittele, mutta kyllä näillä Lähi-idän veijareilla on siihen melkoinen riski, kun ovat eläneet yhteiskunnissa, joissa naisella ei ole mitään sananvaltaa mieheen nähden. Mies menettää kunniansa, jos nainen hänet hylkää - tilanne on täysin mahdoton ja käsittämätön lähi-itäläiselle miehelle, joka on varsinainen valinnan tekevä subjekti. Niin, luulen, että jostain tällaisesta totaalisesta vallanmenettämisen tunteesta nämä teot kumpuavat, ja jokainen tällainen teko on liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkin odotettava feministien kannanottoja ja ohjeistusta länsimaisen naisen sanan- ja päätösvalta vs. totaalisen miessubjektin kunniakulttuurit törmäyksissä.

      Ai, vaikea sanoa näistä asioista tuolla ismitaustalla mitään....no, niinhän se olikin.

      Poista
  7. Media tuo mielellään esiin maahanmuuttajien menestystarinoita, ja minustakin on niitä hauska ja rohkaiseva lukea - on hienoa, kun ihmiset onnistuvat saamaan elämästä kiinni! Tosiasia kuitenkin on, ettei näitä menestystarinoita kannattaisi lähteä kirjoittamaan liian aikaisin, niin kuin tässä tapauksessa on käynyt. Sama kuvio on tuttu monesti juuri seurakuntakuvioista, johon tämäkin tapaus liittyy. Yhteisö - nykyisin myös poliittinen ei vain uskonnollinen - tarvitsee menestystarinoita ja -todistuksia oman agendansa tukemiseen. Liian usein lopputulema on sellainen, että sankari onkin jotain muuta kuin on esitetty, ja sitä poseerauksen masinoineet eivät enää kestäkään.

    Kysymys kuuluu: Miksi ei edetä maltilla, realisesti ja järki päässä. Erittäin hyvä kertomus oli taannoin Iltalehdessä afrikkalaisnuorukaisesta, joka oli pelastunut teloitusrivistä perheineen, oli voittanut kohtaamansa rasismin (Suomessa) ja oli nyt jonkin taistelulajin pro (olisiko ollut potkunyrkkeily) ja tahtoi mennä jossakin vaiheessa entisille kotikulmilleen perustamaan potkunyrkkeilykerhoja sikäläisille nuorukaisille ja näin pelastamaan heidän elämänsä. Siinä oli aito ja aidosti liikuttava tarina. Mutta on tavattoman riskialtista, että tuntemattomia ihmisiä, joiden taustoista ja edesottamuksista emme tiedä mitään, hilataan mediaan sopeutumissankareiksi ja päättäjiksi. Näin on tapahtunut myös tämän teloittajaepäillyn kohdalla.

    VastaaPoista
  8. Ja sitten se kaikkein typeristä typerin meemi, kun stockmanneja, fazereita ja finlaysoneja pidetään hyvinä esimerkkeinä(?) miten hienosti kotoutuminen voi onnistua keneltä tahansa.
    He olivatkin aika hyvin verrattavissa meidän turvapaikanhakijoihimme niin uskonnon, koulutuksen kuin taloudellisen tilanteensa perusteella...
    Mutta silti monet tyhjäpäät käyttävät sitä "argumenttina" säännöllisesti.

    Tuo onnistuneen tulijan tai kääntyneen esiinmarsittaminen jossakin esim. srk-tilaisuudessa on kyllä arveluttavaa muutenkin.
    Eikö se että joku opettelee kielen uudessa maassaan, etsii/hankkii töitä ja koulutusta jne. ole nyt ihan ensimmäinen lähtökohta että maassa voi selviytyä eikä mikään kiitosmitalin peruste?
    Uskonnollinen vakamus on sitten taas kai yksityisasia eikä sillä varsinkaan kannata patsastella.

    Toki iloitsen tietenkin jos joku kristityksi kristityn vapauteen ja lahjavanhurskauteen kääntyy, mutta se on kokonaan eri tarina.
    Oli uskonto mikä tahansa tai ei mitän uskontoa ole, on uudessa maassa, pysyvässä tai väliaikaisessa, elettävä lain mukaan.
    (Mun psta kyllä nuoruuden hölmöilläkin saa, taivaanrannanmaalarina tiedän sen, ja vähän pitääkin, mutta sekin on eri asia.)

    VastaaPoista
  9. "Tuo onnistuneen tulijan tai kääntyneen esiinmarsittaminen jossakin esim. srk-tilaisuudessa on kyllä arveluttavaa muutenkin.
    Eikö se että joku opettelee kielen uudessa maassaan, etsii/hankkii töitä ja koulutusta jne. ole nyt ihan ensimmäinen lähtökohta että maassa voi selviytyä eikä mikään kiitosmitalin peruste?"

    Olen nähnyt tällaista toimintaa jo vuosikymmeniä sitten uskonnollisissa piireissä. Joskus esiinmarssitetuista tuli "menestystarina" toisinaan he pysyivät ihan normaaleina ihmisinä eli sellaisina että saattoi sattua mitä hyvänsä, mutta ei ainakaan mitään propagandan mukaista sankaritarinaa. Sitä paitsi, olemme nähneet isojenkin sankareiden sortuvan ties mihin, joten tuollaisten paraatien lopputulos on valitettavan usein katastrofaalinen.

    Vakaumuksella patsastelu tai vakaumuksen esittämisellä patsastelu taitaa olla nykyajan tauti - ja onpa se myös kannattava tauti ainakin niin kauan kuin patsastelija saa nostetta hyvyyden valtavirrassa kellumisestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis silloin esiinmarssitetut olivat "maailmasta pelastuneita", "parennuksen tehneitä" jne. - taustalla saattoi olla vaikka mitä. Sinänsä tämä ei rinnastu nykymedian kuvaamiin menestystarinoihin paitsi siinä, että joku ulkopuolinen käyttää ihmisten tarinaa oman agendansa ja ideologisen tarinan esilläpitämiseen. Minusta sellainen on usein lyhytnäköistä ja typerää eikä auta ketään.

      Poista
  10. Juha, pahoittelut! Tässä kävi sellainen kämmi että kun poistin tuon ekan sinun poistamasi kommentin, niin katosi toinenkin kommenttisi, jossa puhuit siitä, miten pitäisi reilusti keskustella siitä, mikä on ihmisyyden hinta. Siis pitäisi käydä filosofista keskustelua.

    En tiedä saatko kommenttisi vielä tarkasti näkyviin?

    Joka tapauksessa minusta tuntuu, että filosofia näkee myös nämä nyt Euroopassa satoihin ellei tuhansiin (luultavasti tuhansiin) tapauksiin nousseet puukotukset ja murhat ja raiskaukset (jos yhteissumma lasketaan) täysin banaalina sivutuotteena. Niistä ei saa aikaan mitään ison tason filosofiaa Toiseudesta jne. Ne on helppo hävittää muun banaalin väkivallan sekaan. Vaadittaisiin varmasti sitä, että korkea-arvoisen filosofin ja eetikon oma lapsi, vaimo tai vastaava pahoinpideltäisiin / raiskattaisiin / murhattaisiin - tai itse asiassa useamman keskeisen älykön, jolloin asia voisi nousta agendalle. Näin kyynisesti tästä ajattelen. Voihan olla, että jotkut "oikeistolaisajattelijat" näitä asioita jo jauhavat, mutta vasemmistosta en ole kuullut pihahdustakaan. Zizek ehkä voisi sanoa jotain, on sen verran räväkkä kaveri, mutta hänkin luultavasti yleisemmin kytköksissä globaalikapitalismiin ja sotaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tuo ihmisyyden hinta on vaikea ajatus. Ikään ku jokin reaalisen ydin, joka on helpompi ohittaa vastustajan asenteena.

      Poista
  11. Juha, ihmisyyden hinta! Siinä on ajateltavaa. Mitä ajattelet, miten ja millaisilla käsitteillä siihen pääsee käsiksi vai alammeko vain laskea?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Pelkästään laskea ei tietenkään voi, koska hinta on myös kärsimystä puolin ja toisin. En tiedä onko ratkaisua. Mutta se suuri kysymys on varmasti ainakin siinä, voiko hintaa määrittää kansallisvaltion rajoilla. Eli onko turvapaikahakijan tekemä rikos pahempi kun se tapahtuu täällä? Onko meidän enemmän oltava suomalaisten kuin muiden turvallisuudesta? No, käsittääkseni juuri siksi on rajavalvontaa ja turvapaikan hakijoiden arviointia. Vai onko meidän joidenkin mielestä maksettava se hinta ihmisyydestä ja arvioinnin voi kyseenalaistaa? Tähän haluaisin kuulla selkeän vastauksen enkä nähdä koko ihmisyyden hinnan käsitteen projisoimista vastustajan asenteeksi.

      Esimerkki: Joku hakee turvapaikkaa siksi, että on käännynnäinen isissotilas. Yhtä hyvin hän kuitenkin voi olla isisin lähettämä jäsen. Näyttöä ei saada kumpaankaan suuntaan. Tämä asetelma jakaa sitten joukot kahtia. Toinen puoli näkee uhan ja toinen uhan näkijöiden asenteen (kun pitäisi myöntää riski ja se, että haluaa ihmisyyden nimissä ottaa sen).

      Kyse on myös kulttuurisista eroista. Mihin rajat vedetään eli mitä tulijoilta vaaditaan länsimaisen humanismin suhteen? Tai tarkemmin: saako vaatia. Minusta tietenkin saa ja pitää vaatia. Ei sharia-lakia, yksilön vapautta ihonväriin, sukupuokeen seksuaaliseen suhntautumuseen ja kulttuurisiin mieltymyksiin katsomatta... Eli kaiken kulttuurirelarivismin ehdotonta kyseenalaistamista silloin kun puhutaan ihmisyydestä.

      En nyt osaa tuon paremmin jäsentää tätä...

      Poista
  12. Juha, kärsimys on yksi iso pyörre, jota me länsimaat osin valinnoillamme ja tekemättä jättämisillämme ruokimme. Sitten on kärsimystä, jolle emme voi mitään, ainakaan juuri mitään nopeasti.

    Kärsimyksen hintaa en osaa määrittää kansallisvaltioiden rajoilla. On vain niin että ihmiset syntyvät erilaisiin yhteiskunnallisiin oloihin. Parasta mitä voimme tehdä on yrittää muuttaa eri puolilla planeettaa vallitsevia oloja siten, että ihmisten olisi hyvä elää niissä yhteiskunnissa joihin ovat syntyneet ja kehittää niistä parempia paikkoja - tämä ei sulje pois globaalia yhteistyötä ja yhteisten sääntöjen sopimista ja liikettä eri maiden välillä, mutta fokus on paikallisuudessa. Tämän pitäisi olla pyrkimys.

    Kansallisvaltioiden (miten ne sitten ymmärretäänkin) rajojen rikkominen ei liiemmin vähennä kärsimystä - en näe siitä mitään todisteita. Esimerkiksi me voimme auttaa murto-osaa ihmisistä ottamalla heidät tänne verrattuna siihen, että olisimme mukana rakentamassa rauhaa paikan päällä ja mahdollistamalla sen, että yhteiskunnat rakentuvat rauhanomaiseen ja "demokraattiseen" tai ainakin stabiiliin suuntaan (ei kaikesta tarvitse kuitenkaan tulla länsimaista). Siis sama panos siellä tuottaisi paremman tuloksen kuin panos täällä. Ehdoton ei asekaupoille on ensimmäinen lähtökohta, samoin kansalaisten oikeuksien tukeminen, mahdollisuuden antaminen kaupan ja viennin ja tuonnin myötä.

    Toinen asia on järkevä turvallisuussuunnittelu, josta Euroopassa ei näy nyt isossa mitassa oikein järkevää totetusta. Eurooppaan päästetään väkeä, jota ei tunneta. Tänne pitäisi ottaa ainoataan ihmisiä, joilla on selvästi halu sitoutua yhteiskuntaelämään. Ei tietenkään voi olla aukotonta kriteeristöä sille, ketkä tällaisia ovat, mutta jotkut tarkemmat indikaattorit pitäisi laatia. En ottaisi ketä hyvänsä, varsinkaan näitä yksinäisiä susia, paperittomia tyyppejä, jotka valehtelevat alusta saakka melkein kaikessa (ja usein se vielä tiedetään tavalla tai toisella).

    Ihmisiltä pitää voida vaatia normaalia käytöstä. Jos joku ei ymmärrä, ettei hän voi murhata naista siksi, että tämä lemppaa hänet, niin tällainen ihminen on väärässä paikassa. Asialla ei ole edes mitään tekemistä jonkin ismin kanssa, olipa vaikka sitten humanismia. Minä en pidä suomalaiselta naiselta pään katkaisevaa ihmistä potentiaalisena kansalaisena. On pelkästään ikävää, että hän on saanut raahauduttua riesaksemme. Tiedän, että tällaiset ihmiset - myös suomalaiset - ovat oikeusvaltiomme koetinkiviä, erittäin vaikeita sellaisia. Olisin paljon ankarampi tällaisia tuholaisia kohtaan, niin kuin yleensäkin murhaajia kohtaan. Lisäksi luulen, että he eivät välttämättä kotiseuduillaan edes toimisi näin brutaalisti.

    Ihmisyyden nimissä otetuista riskeistä on nyt jo niin paljon näyttöä Euroopassa, ettei mitään lisänäyttöjä sen suhteen tarvita. Näistä tapauksista on vain tullut uusi normaali, ja pahinta on, että siitä ei saisi puhua. Se jos jokin on ihmisyyden kieltämistä.

    Tämä on todella vaikea pallo kaikille. En pidä hyvänä kokeena sitä, että Eurooppa ottaa niin lepsusti ja monotonisin kriteerein ja samaa kulttuuritaustaa olevia ihmisiä sisään. Kaiken avun pitäisi olla myös vastuuttavaa apua. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että ihmiset elävät rinnakkain yhteiskunnissa, mutta se vaatii, että kaikki pitävät kiinni ihmisoikeuksien minimivaatimuksista ja tekevät jotain myös itse oman elämänsä eteen. Onneksi monet näin tekevätkin.

    VastaaPoista
  13. Lisäksi en epäröi hetkeäkään kun sanon: totta kai valtion tulee turvata ensisijassa omien kansalaistensa turvallisuus, joskin sen tulee myös tehdä parhaansa edistäessään rauhaa samoin kuin tukea muita valtioita ja näiden kansalaisia rauhan ja stabiiliuden saavuttamisessa. Kansainvälisten sopimisten noudattaminen on tässä avainasemassa, ei sodan lietsominen omiin tarpeisiin. Itsenäiset ja sivistyneet, hyvin järjestyneet kansallisvaltiot ovat minun nähdäkseni ainoita olemassaolevia instrumentteja, jotka yhteistyössä toistensa kanssa, pystyisivät vastaamaan globaaleihin haasteisiin.

    Harvojen hallitsema "rajaton maailma" on perkeleellinen luomus niin ihmisille kuin luonnolle. Yhteiskuntien hidaskin kehittäminen on parempi kuin kansainvaellusten lietsominen ja vielä jotenkin asioita säätelevien valtioiden murentaminen rahan ja ideologioiden voimalla.

    VastaaPoista