tiistai 25. syyskuuta 2018

Kynnyksellä




Ajattelen itseäni enkä voi olla ajattelematta kaikkia niitä ikäisiäni kaameita 70-luvun taloja, jotka ovat täynnä suunnittelu- ja rakennusvirheitä eli aikalaistietämättömyyttä ja -välinpitämättömyyttä ja hutilointia. Tulee syksy ja märät kelit, kylmä talvi, pommi tikittää. Maanvaraisia betonilaattoja ja tasakattoja, valesokkeleita ja riittämättömiä salaojituksia ja kosteuseristeitä, olemattomia räystäitä ja kaatoja, muovisulkuja, asbestia. Taloja rakennetaan ja kaatuu, lahoaa, joku laajentaa, tekee pintaremonttia, joku siirtää vanhankin hirsirungon, ja siinä missä eilen oli kivitalo, on pelkkä monttu tai alkava niitty tai metsäaukiolle päättyvä tie tai täyteen romua kertynyt piha. Jälleen uusi päivä valmistautuu uuteen kuumuuteen ja hiljaisuuteen, kunnes ansa laukeaa.







6 kommenttia:

  1. Tuli mieleeni että kirjoita proosarunoja otsikolla Taloja.

    VastaaPoista
  2. Näin voisin tehdä! Talot kiinnostavat minua kovasti. Jos olisi ylimääräistä rahaa, alkaisin suunnitella mökkitontille sellaista 50 neliöistä päärakennusta. No, saa odottaa hamaan tulevaisuuteen. Pienemmissäkin puitteissa pärjää. Mutta aina voi kirjoittaa!

    VastaaPoista
  3. Pahoittelen jo etukäteen tätä kommenttia.

    Tai kirjoita otsikolla Talojä.

    Hehhee. Tämä on juuri sitä, mitä ei voi vastustaa.

    VastaaPoista
  4. Sami, taitaa olla jo tuo jä käytetty... Seuraava teokseni sen sijaan alkaa olla kuosissaan. Tätä vakavampaa asiaa, mitä täälläkin on sivuttu. Saa nähdä miten sen käy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinkin tänään Jä-kirjan tekijan Karhupuiston kulmalla.

      Poista
    2. No niin, hyvä. Voisin kyllä kirjoittaa kirjan nimeltä Tönöjä tai Töllejä.

      Poista