Vajonneena pimeään, siinä minä olen, niin kokonaan yöhön vajonneena kuin
toisinaan painamme päämme käsiimme emmekä osaa niitä erottaa. Ihmiset nukkuvat
kaikkialla, kaupungin jokaisessa kivisessä ja puisessa rakennuksessa ja kaupungin liepeillä. Onko se
totta? Näyttelemistä, vähäistä näyttelemistä, viatonta petosta se on, että he
olisivat turvassa taloissaan, lujissa vuoteissaan lujan katon alla tai ojentelisivat
itseään lattioille keräämilleen vällyille. Kaikki ovat taivasalla, yöllisessä
metsässä kuin rosvolauma, suuri joukko ihmisiä kokoontuneena samaan paikkaan niin kuin silloin kerran kun oli yö. Jokainen on heitetty
sinne, missä maataan jäistä maata vasten käsi pään alla tai seistään puun kyljessä hytisten aamua odottaen, vain harva hengittää levollisesti syvällä
toisessa maailmassa. Minä valvon, en valvoakseni toisten unta, vaan
tietääkseni, etten voi estää yhtäkään onnettomuutta. He sanovat: jonkun täytyy valvoa
kaikkien puolesta. He uskovat olevansa hyviä ja pahoja, mutta kuolevat jokainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti