Googlailin
tietoja Afrikasta ja törmäsin Verkkouutisissa (varustettu Vastuullista
journalismia -logolla) tällaiseen
uutiseen vuodelta 2014, jossa käsiteltiin Suomen kehitysyhteistyön
kohdemaita.
Ingressi kuuluu
"Kansanedustaja Jörn Donnerin mukaan perusteet, joilla Suomen
kehitysyhteistyön kohdemaat on valittu, ovat hämärän peitossa". Itse juttu
alkaa näin:
"Eduskunta puhui
keskiviikkona kehityspolitiikan vaikuttavuudesta ja johdonmukaisuudesta
tehdystä valtioneuvoston selonteosta.
Rkp:n ryhmäpuheenvuoron pitänyt Jörn
Donner totesi, että hyvin harva Suomen pääasiallista tukea
vastaanottava maa voi 'katsoa itseään peilistä täysin rehellisin ilmein', jos
oikeusvaltion periaatteita seurattaisiin. Jos niistä pidettäisiin kiinni, ei
ainoakaan vastaanottava maa voisi tulla kyseeseen.
Donnerin mukaan sitä suuremmalla syyllä Suomi on yrittänyt korostaa niin sanotun kansalaisyhteiskunnan kehitystä. 'Missä määrin tämä on onnistunut, jää usein hämärän peittoon', hän totesi.
Donnerin mukaan sitä suuremmalla syyllä Suomi on yrittänyt korostaa niin sanotun kansalaisyhteiskunnan kehitystä. 'Missä määrin tämä on onnistunut, jää usein hämärän peittoon', hän totesi.
Hänen mukaansa kaikki kyseiset
maat sijaitsevat Nepalia lukuun ottamatta Länsi-Afrikassa.
– Miksi muuten nämä maat on
valittu, on jäänyt minulle hämärän peittoon. Parannuksena menneisyyteen voidaan
kuitenkin todeta, että kahdenvälisen kehitysyhteistyön kohdemaat aikoinaan
kaikki olivat vasemmistodiktatuureja, ilmeisesti siksi että Suomessa vastaavat
työntekijät elivät romanttista kuvitelmaa siitä että sosialismi aina ja
kaikkialla pelastaisi maailman köyhyydeltä, Jörn Donner sanoi."
Mitä nämä kehitysapukohdemaat tarkalleen ottaen
olivat? Entä ne maat, joissa vallitsi alun perin vasemmistodiktatuuri ja joita Suomi-sosialistit kannattivat? Olisi hauska tietää näistä diktatuureista, samoin kuin
kehitysyhteistyön kohdemaiden myöhemmistä vuosikymmenistä lisää.
Usein virallinen tarina Afrikan
epäonnesta keskittyy ensisijaisesti länsimaiden kolonialismiin ja sen jälkeen
riistokapitalismin aiheuttamiin traumoihin ja yhteiskuntien rampauttamiseen.
Totta kai kolonialismin jälkeisistä vuosikymmenistä (tai miltei koko
1900-luvusta ja 2000-luvun alusta) on tietoa vaikka kuinka, mutta minua alkoi
kiinnostaa myös nämä vasemmistodiktatuurit, jotka yhtä lailla tuhosivat
yhteiskuntia vuosikymmeniksi, suurin osa kaiketi 1970-1990-luvuille saakka, jotkut nykyaikaan asti.
Osaako joku vinkata tarkemmin hyvää luettavaa? Itselle tulevat mieleen marxilaisuuden pohjalle rakentanut Zimbabwen Mugabe, Malawin Hastings "Koko kansan" Banda, Etiopian Mengistu
Mariam, mitä muita näitä sosialismin sankareita on?
Kysymys kiinnostaa minua siksi, että ajattelin Kiinan kansantasavallan olevan ehkä kyvykkäin Afrikan
asioiden jeesaaja. No, kiinalaiset eivät olekaan enää mitään perinteisiä kommunisteja (onko sellaisia?), vai
käykö heidänkin kanssaan niin että sosialisoivat voitot ja rahtaavat ne
maanmiehilleen ja kaiken kukkuraksi aiheuttavat väestöpakoja ensin Afrikan sisällä ja sieltä sitten Eurooppaan?
"Usein virallinen tarina Afrikan epäonnesta keskittyy ensisijaisesti länsimaiden kolonialismiin ja sen jälkeen riistokapitalismin aiheuttamiin traumoihin ja yhteiskuntien rampauttamiseen"
VastaaPoistaNoin varmaan joissakin teoreettisissa suuntauksissa ja näkökulmissa jossa kolonialismi on jonkun muun kehyksen (välttämätön) tuki- ja taustateoria, kehikko, jota ilman kuvio kaatuu, mutta käsittääkseni kyllä varsinaisessa historiankirjoituksessa on esillä ollut aina koko tarina, myös se mitä tiedetään maanosan historiasta ennen siirtomaa-aikaa ja orjakauppaa. Pulkkinen, Matti, viittaa mm. siihen paljon RHK:ssa, jossa muutenkin esillä se kuinka kehitysyhteistyökonkarit jakoivat itse(!) itsensä realisteihin ja idealisteihin työssään. Vähän sama kuvio kuin mitä täällä sun blogissa on kelattu.
Mikä olisi Afrikan kehitystaso ilman noita vasemmistolaisvetoisia kansallisvaltioita ja sisällissotia, se jää arvailuksi.
Kuubahan on yksi suurimmista Afrikan poliittisista kolonialisteista, nehän leikki siellä NL:n kanssa sota- ja vallankumouspelejään kyynisesti, mutta koska Kuuban brändi on niin hyvä (?), ne pääsee aina kuin koira veräjästä, kun kolonialismista puhutaan. (Mulle Kuuban brändi chillaavana rentona sosialismina tropiikissa on kusetusta, olihan sen johto halukas kolmanteen maailmansotaan (1962) ydinasein jotta "vallankumous" etenisi.)
Kiinassa ei ole kommunistista enää kuinka yksipuoluejärjestelmä. Ihmisten elämä on arjessa täyttä kapitalismia. Ja yritysten. Koko infran. Afrikka ja Kiina voisi olla hedelmällinen mahdollisuus ja lisätä ihmisten elämän inhimillisyyttä Afrikassa.
jope, minua kiehtoo tavattomasti tämä Afrikan monimuotoisuus ja sen historia, myös kolonialismia edeltänyt ja sen jälkeinen.
VastaaPoistaniin, teoreettisemmissa esityksissä kolonialismi ja kapitalismi ovat maailman vihollisia numero 1, joista voi syyttää aivan kaikkea, joskin jokainen varmasti tajuaa, että niihin verrattavia sortojärjestelmiä ja pahantekijöitä löytyy myös kommunismista ja islamista, muiden muassa. ja tietenkin nämä kaikki sulassa sovussa ja sekaisin.
oikeasti, Afrikka kiinnostaa hirveästi, koska sen ihmisten liikkeet varmasti tulevat ratkaisemaan meidän planeetan kohtalon tai ovat ainakin valtavalla volyymillaan yksi iso tekijä siinä.
joo, tiedän, Kiinan kommunismi on valikoivaa ja monin paikoin nimellistä, mutta onpa siellä kuitenkin jonkinlaisena pohjarakenteena.
Kun olemme väestöstä puhuneet paljon niin yksi mielenkiintoinen juttu on se, miksi tämän kolmeen miljardiin nousevan maanosan väestön määrä oli e n n e n eurooppalaisten tuloa pinta-alaan verrattuna aivan käsittämättömän pieni, maantieteellisesti katsottuna maanosa oli käytännössä lähes asumaton, ihmisiä oli todella vähän.
VastaaPoistaEn tarkoita todellakaan, että eurooppalaiset toivat mukanaan hyvää, mutta väestö alkoi nousta hitaasti vasta siirtomaa-aikana, 1800-luvulta alkaen monista eri syistä, mm. uskontokulttien vaikutuksen vähenemisen kautta.
Afrikan ongelmia ei voi ratkaista siirtämällä 2000 miljoonaa ihmistä sieltä muualle. Ajattele epäinhimillisiä kuvia Ceutasta ja muualta Espanjan ja Afrikan rajalta. Niissä kaaoksissa on kysymys toistaiseksi vain tuhansista, korkeintaan kymmenistä tuhansista ihmisistä.
Asiat voidaan ratkaista vain Afrikan maanosassa. Ja se ratkaisu on löydettävä.
Niin, vieläkin käytössä olevaan pinta-alaan nähden väkeä on Euroopassa ja Aasiassa paljon tiheämmin (no ei ehkä Venäjällä) kuin Afrikassa. Aasiassa elätetään isot määrät ihmisiä paljon tiheämmin asutetuilla alueilla kuin Afrikassa.
VastaaPoistaMaaperässä on rikkauksia, kasvuolosuhteet ovat monin osin ihanteellisia. Syyt ovat noissa yhteiskunnissa, osin niiden historiassa ja sen repaleisuudessa. Ei niin etteivätkö pahat valkoiset miehet olisi siellä mellastaneet ja mellastaisi osin vieläkin, mutta selitys on aika väsynyt kaiken kaikkiaan. Afrikka on niin monta vuosikymmentä jäljessä oikeastaan kaikessa olennaisessa - teknologiassa, koulutuksessa - että en näe hirveän suurta muutoksen mahdollisuutta laajamittaisesti. Toivon, että olen väärässä.
Jos porukkaa alkaa tulla sieltä valtoimeneen - puhun nyt kymmenistä ja sadoista miljoonista - Eurooppaan tulevina vuosikymmeninä, mikä on aivan mahdollista, aika moni maa muuttuu sellaiseksi natsivaltioksi, että siinä ei sitten todellakaan säästellä paukkuja ja piikkilankaa. Näin luulen. Voi olla, että EU repeää samalla. Kenties "EU-sosialistiset" maat, kuten Ranska ja Saksa, sitten ottavat afrikkalaiset luokseen, mutta jo nyt näkyy rajanveto Euroopan sisällä. En usko, että nykyinen kolmannenmaailmanmaahanmuuttomyönteisyys jatkuu Euroopan moottorivaltioissakaan. Voi käydä myös niin, että eteläeurooppalaisten muuttoliike suuntautuu Pohjolaan.
Afrikan väkimäärän lisääntyminen on ainakin osin kaiketi seurausta länsimaiden väliintulosta (osin juuret kolonialismissa, myös terveydenhoidossa, lääkinnällisessä avussa ja ruoka-avussa).
Poista