keskiviikko 1. elokuuta 2018

Vihreät




Vihreät / De Gröna, se vastuullisempi vitsipuolue.

Minulle nyky-Vihreät on lähes synonyymi älyvapaille tunnereaktioille. Tulee mieleen omat teinit. Idealismi on ymmärrettävää, mutta onhan se myös aivan äärimmäisen rasittavaa, jos toiminta ei suhtaudu mihinkään mistä ollaan selvillä kokonaissyiden tai seuraamusten tasolla.*

Anarkia sinänsä on sokeaa huitomista, ei argumentti minkään puolesta tai mitään vastaan.

Älykästä, harkittua ja itsensä riskeeraavaa toimintaa arvostan puolueeseen ja ideologiaan katsomatta.


* Kun vihreä ajattelu ei enää sisällä käsitystä väestönräjähdyksestä ja järkevistä keinoista sen hillitsemiseen, vaan pikemminkin vapaaehtoisesti jättää ottamatta koko asian huomioon sekä kiihdyttää räjähdykselle luonteenomaista muuttoliikehdintää ja samalla ympäristön kuormittumista, ja kun se vaihtaa luonnon kokonaisuuden monimuotoisuuden suojelun erilaisten ihmisryhmien (sinänsä arvokkaiden) identiteettiprojektien suojeluun, joskin tällöinkin epäloogisesti, on pohja pitkälti pois. Minulla ei ole mitään syytä pilkata vihreää vakaumusta. Mutta sille on syytä nauraa, että vihreiden jutuissa on vihreyttä vain nimeksi, ja sille, että heidän kykynsä ajatteluun muistuttaa usein huonoa vitsiä.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti