sunnuntai 26. elokuuta 2018

Valkoinen häpeä



Minä puhun omasta puolestani: en tunne valkoisen miehen syyllisyyttä, en ole koskaan tuntenut eikä minulla ole ollut siihen syytä vain siksi että olen syntynyt valkoiseksi lapseksi, varttunut valkoiseksi nuorukaiseksi ja sitten valkoiseksi mieheksi, mutta kerran kainuulaisella leirintäalueella tunsin suunnatonta häpeää, kun pöydässä jossa istuin keski-iän ylittänyt nainen sanoi "neekeri" ja pöydän takana kassajonossa seisoi lihava, pizzaa tilaamaan tullut afroamerikkalainen nainen. Sana, jolla suomalainen itsekin hieman tukevoitunut nainen ei tarkoittanut tuota kassajonon naista vaan jotain aivan muuta, nimittäin oikeuttaan käyttää "täysin luonnollisia sanoja", osui kuitenkin heti ainoaan mahdolliseen ihmiseen, joka tuossa tilassa tuolloin sattui vastaamaan sanan tarkoitetta. Rusentelin jäätelötikkuni ja poistuin aaltoilevan Oulunjärven rantaan ja kasvojani poltteli syvääkin syvempi häpeä.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti