perjantai 10. elokuuta 2018

Sofismin aika



Eikö aikamme olekin sofistinen, kysyi turhautuneena kaverini, joka oli yrittänyt keskustella sen sijaan, että olisi heitellyt irtofraaseja jonkin poliittisen agendan suojista. Hän ei ollut sopinut keskusteluun aitoine kysymyksineen ja tarkennuksineen.

Niin, kyllä aikamme on mielestäni sofistinen, vastasin. Se perustaa mielipiteeseen, vieläpä valikoituun mielipiteeseen eikä tietoon. Jotkut uskovat tieteeseen ja edistykseen, ja niin minäkin uskon. Mutta ongelma on siinä, että sofistisessa ajassa tiedolla ei ole paljonkaan painoarvoa. Tieto ilman järkevää käyttöönottoa eli soveltamista on turhaa.

Ajattelen näin: Tietoa hyödyntävän politiikan sijaan meillä on erilaisia oikeistolaisia, vasemmistolaisia ja keskustalaisia populisteja ja elitistejä, jotka kukin pelaavat ainoaa peliä, joka sofismista irtoaa: ne pelaavat tunnepanoksilla ja tahtovat valtaa sen sijaan että alkaisivat niveltää tietoa maailmasta toimintaansa eli hoitaisivat yhteisiä asioita. Oikeistolainen, keskustalainen ja vasemmistolainen populismi ja elitismi eivät eroa laadullisesti toisistaan juuri mitenkään paitsi että tietyt populismin muodot ovat - jos mahdollista - vielä lyhytnäköisempiä ja typerämpiä kuin toiset.

Väitän jälleen kerran, että vain hyvin harvoissa tapauksissa puolueet, jotka kuitenkin merkittävältä osalta vaikuttavat yhteiskuntien kehitykseen, hyödyntävät kaikkein kriittisintä tietoa maailmasta. Tämä johtuu siitä, että se tietäisi ikäviä uutisia kuluttamiselle ja globaaleille mekanismeille ja omaksutuille käyttäytymistavoille, jotka vähitellen jauhavat murskaksi luonnon ja kaikki merkityksekkäät yksiköt, joilla elämää voidaan pitää yllä.







4 kommenttia:

  1. Kuten blogini lukijat tietävät, olen usein niin innostunut ja huolimatonkin kirjoittaja, että saatan kirjoittaa epäselvästi ja filosofiaan liikaa villiintyen ja siitä olen aiheellistakin palautetta saanut ja välillä ainakin yritän ilmaisuani korjata. Blogistani voi kukin mielipiteensä tarkistaa... (kirjoittaminen lehtiin pakottaa onneksi aina tarkaksi, kolumnitkin blogisrani löytyvät). Epäselvään retoriikkaan ja sofismiin en kuitenkaan tietoisesti pyri, vaikka siitäkin on syytetty.

    Tuntuu että sofismisyytökset ovatkin liian usein tehokasta mitätöivää retoriikkaa, sofismia siis itsessäänkin. Se, ettei halua lukea toista "sofismin" läpi, on ajan henki... tai varmaan aina ollut inhimillinen puolustusreaktio. Arvojensa suojelemista. Sen vain huomaa siitä, että sitten taas lukija, joka vain haluaa, ymmärtää saman tekstin pointit ainakin rarpeeksi hyvin. (Ks. Vihavaisen blogissa postaus Jyväskylän mielensäpahoittajat.)

    Jos näin nyt sitten on, onko meillä toivoa saavuttaa aitoa vuoropuhelua noin niin kuin laajassa mittakaavassa? Itselläni on toki myös hyviä kokemuksia, esimerkiksi juuri epäselvyyttäni kritisoineiden kanssa vuorovaikutus toimii, ainaki itse niin uskon. Ja omassa blogissani ja täällä mielipiteensä ja kritiikkinsä on voinut sanoa rakentavassa ja luovassa hengessä. Vesankaan kanssa en aina ole samaa mieltä.

    Minusta juuri ristiriidoissa ja paradokseissa todellisuus realisoituu. "Ottaa kipeää." Jossain mielessä sanat ja kuvat ovat aina sofismia suhteessa tunteisiin ja arvoihin, siihen reaaliseen, joita ihmisen on hirveän vaikea muuttaa. Lähes kaikkea muuta voi periaatteessa tehdä vapaasti mutta ei tuntea. Ja arvot ovat tunteisiin elimellisesti kiinnittyneitä.

    Ehkä nykyinen tieteen populaari kritisoiminen voisi olla sofistisuuden yksi osatekijä.

    VastaaPoista
  2. Juha, minusta on mukava, että emme ole aina samaa mieltä! Sitä voi kutsua keskusteluksi, vaikka joskus tuntuu että riskeeraa jotain kun sanoo mitä ajattelee. Sun blogi on varmasti harvinaisuus tässä ajassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Siihen pyrin, että sopivassa määrin täytyy kipua kestää. Muuten on älyllisesti epärehellinen. Toisaalta: on vältettävä aiheuttamasta tietoisesti kipua muille.

      Poista
  3. Olen samaa mieltä. Joskus tulee itse lähdettyä keskustelun pyörteisiin sellaisella vauhdilla, että ei mieti kyllin tarkkaan että ei sano sellaista mikä raastaa toisia. No, sinua ei voi tällaisesta syyttää.

    VastaaPoista