maanantai 27. elokuuta 2018
Paholainen luuraa yksityiskohdissa
Huhtasaari: "Tuntuu ajojahdilta, mietin oikeusturvaani." Olisiko ollut helpompaa vain merkitä ne lähteet graduun?
Tämä tapaus on vahva suositus jokaiselle opinnäytteentekijälle, jolla on tulevaisuudensuunnitelmia julkisuudessa. Näin ei pidä toimia.
Huom! Kukaan ei kysele gradusi omaperäisyyden astetta ja arvosanaa myöhemmin, kunhan teet työn oikein. Kukaan ei jahtaa, eikä tarvitse miettiä omia tuntemuksia tai selittää toimintansa - tietoisen tai tiedostamattoman - motiiveja.
Jos olet niin typerä, että huijaat, valmistaudu kohtaamaan jahtaajasi, sillä he kyllä lähtevät perääsi ennemmin tai myöhemmin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Nyt harmittaa. Mulla ei ollut suunnitelmia tulevaisuutta varten, mutta silti merkitsin lähteet. Se oli turhaa. Okei okei... yhden lehden sivun vedin ulkomuistista, kun en jaksanut tarkistaa, lehden päivämäärä on kuitenkin oikein, mutta sivu päin helvettiä. Ei sellaista sivua edes ole, minkä alaviitteeseen merkitsin, minkä älysin jälkikäteen. Ja onko niin kahdessa alaviitteessä, taitaa olla, mutten tarkista (sic!).
VastaaPoista"Keksityt lähdeviitteet urallani" lukee osapuilleen jossain runossani, jonka kirjoitin ennen kuin tein gradun. Runoni säe viittasi erääseen tuntemaani henkilöön, jolla on keksittyjä lähdeviitteitä gradussaan. Hänellä on nyt ura yliopistolla, mutta hän on eri ihminen kuin aiemmin täällä mainitsemani tohtori. Niitä keksintöjä, joita on ehkä kaksi, ei muuten löydä kukaan, historia on siitä jännä ala, että lähdeviitteiden kattava tarkistaminen on käytännössä mahdotonta, vaikka kaikenkarvaiset esitarkastajat muuta uhoavatkin.
Gradua tehdessäni löysin myös erään tamperelaisen tohtorin väitöskirjasta ns. kontekstista eriytettyä lainaamista, jotta tohtorin mieskritiikki saisi lisätukea. Mainitsin asiasta alaviitteessä. Tutkiminen on mukavaa. Lähetin keväällä prof. Siltalalle sähköpostia, että voisin tehdä väitöskirjan, mutta hän ei ole vastannut. Jumalauta jos aikoinaan olisin mennyt Siltalan jengiin, mihin minulle paikkaa suorastaan tarjottiin, niin olisin nyt vähintään jukkarelanderina kirjoittamassa kolumneja, hölisemässä televisiossa ja yleensä olisin menestynyt ihminen, mutta ei, minulle ei kelvannut. Nämä ovat niitä valintoja, joita ihminen tekee. Persoonallisuuteni ei ole sellainen, että olisin mennyt siihen jengiin. Tai mihinkään jengiin. Sanon nyt suoraan, että moni meni, mutta minä olen kova jätkä enkä mennyt. Toimin yksin. Ja siitä on kärsimystä piisannut, voi vittu soikoon. Taidankin siirtää tämän vuodatuksen blogiini, myös.
Sami,
VastaaPoistajos olisi aikaa ja hinkua kaikkien poliitikkojen gradujen syynäämiseen, niin sieltä löytyisi satavarmasti vaikka mitä paskaa. En epäile sitäkään, etteikö tässä olisi kyse Huhtasaaren poliittisesta jahtaamisesta, mutta kun ihan pieni tarkkuus olisi estänyt tämän jahdin. Minusta vaihtoehdot ovat: Laura ei puhu totta tai hän on hieman yksinkertainen.
Muuten, Blanchot'n Kirjallisessa avaruudessa taitaa olla vain yksi alanootti joka mainitsee Heideggerin ja silti koko kirja on keskustelua MH:n filosofian kanssa.
Huhtasaari ei ole yksin tekoineen, mutta katse on nyt hänessä. Ikävä paikka olla.
Voi olla ihan hyvä suunnitelma: vedän tämän yksin ja tulevaisuutta mietiskelemättä.
Muuten vielä, Sami: aika monista akateemisista julkaisuista puuttuu lähdeviitteitä, myös proffien julkaisuista, ja viittausten rakentaman viitekehyksen yksi tärkeimmistä tehtävistä näyttää usein olevan paitsi oman lukemisen ja argumentaation osoittaminen myös omaan poliittiseen viiteryhmään tunnustautuminen. No joo, keksityt lähteet tieteellisissä julkaisuissa olisi hyvä jutun aihe.
VastaaPoistaHuhtasaaren gradun vilpissä ei ollut pelkästään lähteiden merkitsemisestä kyse. Hän lainasi toisten tekstiä myös siihen, missä piti olla omia ajatuksia ja muotoilua, 80% pohdinnasta on toisten tekstiä. Leikkasi ja liimasi edes kirjoitusvirheitä korjaamatta.
VastaaPoistaVanhentunut - minusta tällaiset pitäisi kyllä voida hylätä jälkikäteenkin. Ihan turha kierrellä hänen nyt ja puhua tahattomasta vilpistä, eihän sellaista ole olemassakaan. Nöyryys ja tunnustaminen olisi jo jotain! Sanoisi rehellisesti, että työ ei enää kiinnostanut, väsytti, oli pieni lapsi jne, ja tuli mokatuksi.
Minusta Lauran olisi pitänyt myöntää heti, että ei tehnyt työtään kunnolla. Lähteiden merkitseminen on tärkeä osa työtä. Heti kun ne merkitsee, näkee mikä osa on muilta lainattua ja mikä omaa. Julkisuudessa on nyt esitelty paljon valehtelijoita ja huijareita. Minuun tekee aina vaikutuksen, kun ihminen myöntää tehneensä väärin. Siitä voi alkaa asioiden puhdistaminen ja oikaisu mutta myös tekijän oman mielen puhdistuminen. Selittelyt eivät vakuuta ketään, jos ihmoihm antaa aiheen ajojahtiin. Selvä on sitten, että toisia vaaditaan enemmän tilille kuin toisia, mutta jos ihminen huijaa itseään julkisesti niin ei siinä mikään auta.
VastaaPoistaMarjatta, gradu voi olla vaikka 80 pros toisten tekstiä (karkeasti sanoen), kunhan lukija näkee että aines on asianmukaisesti koottu, dokumentoitu ja lähteet merkitty. Eihän sellainen ole hyvä gradu, mutta paljon on eri aloilla tällaisia referaattigraduja, joissa on hyvin vähän omaa ja silti ne voidaan hyväksyä alimmilla arvosanoilla. LH:n tapauksessa ei ole hyvä tieteellinen käytäntö ja sen minimivaatimukset toteutuneet.
PoistaEikö se tulosten yhteenveto ja pohdintaosa kuitenkin pitäisi olla omin sanoin ja omin päättelyin, usein minämuotoakin käyttäen?
PoistaMiltä se kuulostaa, jos näissä lainaa toisen opiskelijan työtä, vaikka merkitsisikin, keneltä teksti on!
Heikkojen ja parhaiden välillä on tietysti huikea ero vielä yliopistotasollakin.
Jos lähdeluettelosaa on kolmannes lähteitä, joita ei ole tekstissä ja puuttuu niitä, joihin tekstissä viitataan, niin tulee myös mieleen, että miten näitä töitä oikein tarkastetaan!
VastaaPoistaPeruskoulussa tehdään myös tutkielmia lähdeluetteloineen ja opetetaan tutkielman tekoa. Tottakai lähteet myös aina tarkastetaan. Pienimuotoista, mutta sama asia.
En ymmärrä!
Joo, kyllä tuossa tilanteessa on tarkastus jäänyt tekemättä. Työ on palautettu aivan keskeneräisenä ja myös hyväksytty "laittomasti". Kertoo paljon koko prosessista... Ei ole tainnut paljon proffaa kiinnostaa.
PoistaMarjatta, totta kai gradun tiivistelmän pitää osoittaa omat lähtökohdat ja tutkimustulokset, vaikka asetelma olisi muutoin kuinka mekaaninen tahansa.
VastaaPoistaTekijän pitää kyetä valikoimaan tutkimuskysymyksensä kannalta relevantit lähteet. Hänellä pitää olla aito kysymys, jonka tarkastelussa hän pystyy hyödyntämään lähteitä mielekkäästi ja reilussa hengessä (ainakin tämän verran pitää olla itsenäisyyttä, eli että on joku aito tutkimuskysymys ja tutkimusasetelma, jota ei ole plagioitu).
Olen kuullut, että kasvatustieteen gradut ovat usein käytännössä pienellä omalla pohdinnalla ja reflektiolla laadittuja referaatteja alan aiemmista tutkimuksista ja niiden vastauksista johonkin rajattuun kysymykseen.
En ole tarkemmin tutustunut Huhtasaaren graduun, mutta ilmeisesti johtopäätöksissäkin on varastettu toiselta lähdettä mainitsematta.
Jotenkin nolo tilanne, jos ihminen ei edes (muka) tajua menetelleensä väärin. Toinen vaihtoehto on, että ohjaus ja opetus on ollut umpisurkeaa, mutta ei kai se voi noin surkeaa olla, että tekijä voi läpäistä kriteerit tajuamatta alkeellisimpiakaan käytäntöjä.
Sen tiedän, että akateemisten lopputöiden tarkastus ennen Urkundia ja muita plagioinninpaljastusohjelmia on ollut erilaista. Kyllä minä vyöryttäisin osavastuuta myös työn ohjaajalle ja tarkastajille, vaikka tekijä tietenkin vastaa itse työn jäljestä.
Löysin muuten tällaisen äsken:
VastaaPoista"Jyväskylän kasvatustieteen professori Timo Saloviita kommentoi Laura Huhtasaaren pro gradun pohjalta syntynyttä keskustelua. Hänen mukaansa Huhtasaari toimi gradua tehdessään tuolloin käytössä olleiden ohjeiden mukaisesti.
Saloviita kertoi Suomen Uutiselle seuranneensa keskustelua hivenen harmistuneena.
Professori kirjoittaa:
'Kyseisen tiedekunnan professorina voisin todeta, että Huhtasaaren gradussa kyllä esiintyy virheellistä lähteiden käyttöä, mutta tavalla, joka 20 vuotta sitten oli melko hyväksytty tapa opettajankoulutuslaitoksella. Pientä plagiointia ei tuohon aikaan pidetty suuren syntinä. Oppikirjassa ”Tutki ja kirjoita” suorastaan neuvottiin irrottamaan lähdeviitteet lainauksesta ja sijoittamaan ne kappaleen loppuun, missä pisteen outo sijainti ennen sulkumerkkiä sitten muka osoitti, että jossain etäämpänä oli lainattua tekstiä. Huhtasaari näköjään teki, kuten neuvottiin. Cum laude on muuten kiitoksella hyväksytty eikä tyydyttävä.'”
Että tällaista meininkiä Jyväskylässä. Voi olla, että Huhtasaari ei ole ihan niin syyllinen kuin olisi esim. Helsingissä. Huonot ohjeet ja huonot tavat... No, ota tästä selvää.
Huhtasaari olisi voinut edes jotain kai korjata olemalla heti täysin rehellinen. Rehellisyys kannattaa melkein aina ellei sitten aina. Uskottavuudesta kun on kysymys niin aivan aina.
VastaaPoistaVilenillä (kok) oli ihan samanlainen gradu-tapaus ja politiikkouran jälkeen siitä tehtiin mm. suurlähettiläs tärkeälle asemapaikalle. Ihan samalla mitalla ei ole mitattu kuin Lauraa, jonka uskottavuus puolueen johtotehtäviin on mennyt. Sopii kyllä mulle.
Politiikoilla on muutenkin oppisuoritus-statusongelmia. Tiedätte varmasti Pekka Haaviston tapauksen jossa hän hakiessaan ylioppilaskoulutettuna isoa EU-pestiä tuli parannelleeksi omaa akateemisuuttaan. Sen jälkeen asian peittely söi enemmän miestä kuin suora rehellisyys olisi. Olisi vain todennut, että koulutus: ylioppilas. Mutta kokemusta on. Ja sillä selvä.
Pätevä voi olla muutenkin eikä koulutuskaan ole aina tae mistään. Koulutus on aina koulutusta, mutta ei sen antamaa statusta pidä väärin hakea. No, persuilla on nyt puoluejohtajana tohtori, ihan kiva niille kai, mutta ei se ole ratkaiseva asia.
Mitä gradujen hyväksymiseen tulee niin jos miettii jotain 23-vuotiasta opiskelijaa niin kyllä vastuu hyväksymisestä mun mielestä tulee olla ennen muuta myös sillä akateemisella ammattilaisella, sillä joka tarkistaa.
Vähän sama, jos sallitte, kuin auton katsastus. Se on katsastusinsinööri joka päättää kelpaako vai ei, ja jos päästää auton läpi vaikka vaarallisia vikoja on, on vastuu sen inssin, kun kolari tulee.
Lauran ja Vilenin tapauksessa sanktio (jos joku sellaisia haluaa jakaa) tulisi kohdistaa ensi sijassa akateemiseen ammattilaiseen, gradun tarkistajaan eikä vain alkeellisen tutkielman tekoa vielä opettelevaan opiskelijaan. Eri asia jos on täysin tietoinen harhautus.
Mutta enpä tiedä. Eikö näitä mediatuomioita, sometuomioita ja kansalaistuomioita jne. ole nykyään jo ihan liian kanssa.
Kenenkään henki ja elämä tuskin on näiden vuoksi ollut vaarassa.
Häpeä on jo iso rangaistus. Mediassa nostatettu kestohäpeä usein jo kohtuuton.
jope
Graduille hyvä vaihtoehto voisi olla vaikkapa pienen omaan alaan liittyvän korkeatasoisen esseesarjan kirjoittaminen. Siinä tulisi ilmi onko omia uusia ajatuksia omasta koulutusalasta. Tämä ainakin humanistisilla aloilla. Sen rinnalla voisi sitten kulkea vaikkapa tieteellisempi linja varsinaiseksi tieteentekijöiksi pyrkiville.
PoistaMutta esseillekin kova vaatimustaso. Niin tekstin kuin sisällön suhteen.
(kappas, löysin itsestäni vaihtoehtopedagogin, heh)
jope
Jope,
Poistaolen yhä sitä mieltä, että tekijällä on vastuu, mutta kyllä näissä Vilenin ja Huhtasaaren tapauksissa myös oppilaitoksilla. Ne ovat yhtä lailla vastuullisia, ainakin melkein. Eihän tuollaisia töitä nimittäin voi yksinkertaisesti päästää läpi. Tulee mieleen, että onkohan niitä ohjattu ja luettu edes ennen arvosanan antamista - ainakaan kunnolla.
Haaviston juttu on surkuhupaisa. Se ei vain mediaa kiinnosta. Persu on aina persu. Jos vertaan esim. Halla-ahoa ja Huhtasaarta, niin onhan ero valtava - ei johdu mitenkään sukupuolesta vaan ajattelukyvystä.
Haavisto ja Halla-aho osaavat esiintyä ja tietävät asiat, kun taas Aalto ja Huhtasaari ovat lähinnä äänitorvia asialle (kumpikin omalleen).
Tuo essee, jossa tulisi esiin omat ajatukset, on sen verran kova juttu, että akateeminen opinnäytetyö on ihan paperia sen rinnalla.
Nythän muuten eri puolilla on koottu listoja näistä valehtelijoista ja huijareista. Niitä löytyy jokaisesta poliittisesta leiristä tai jokaisen leirin sankareiksi nostamista ihmisistä. Sellainen ihminen on...
Tekijällä on vastuu, ja jokainen tekijä myös tietää tekeekö huonoa vai hyvää, paneutuuko vai petkuttaaako.
PoistaKyllähän jotkut menevät tentteihinkin "kokeilemaan", vaikka ovat vain harpponeet luettavat materiaalit, toiset taas pänttäävät ja lukevat ylimääräistä ja menevät sittenkin tenttiin jännittyneinä, kuten pitääkin.
Muistattehan "tohtori Öhmanin" - vai muistatteko, oletteko te niin paljon nuorempia?
Edesmennyt pidetty Tampere-talon johtaja Carl Öhman oli palannut USA:sta tohtorina, järjestänyt isot juhlat ja kaikki selittäen, että tohtorinhattu on valitettavasti vielä matkalla. No, sitä ei ollut. Keksitty elämä alakoi selvitä vasta kun hän kirjoitti kirjan Strindbergistä keksityin haastatteluin. Selvisi, että lisensiaattityökin oli samaa tyyliä.
Itse en kyllä olisi ikinä uskonut pärjääväni työssäni, jos olisin fuskannut opiskeluissa, olisi ollut koko ajan syyllinen olo ja tunne, että olen valeopettaja.
Minusta Huhtasaari on kupla, ylisuoriutuja, joka ei tunne rajojaan, mikä näkyi hyvin vaalitenteissä.
Marjatta,
VastaaPoistamuistan tohtori Öhmanin - näitä näyttelijöitä on aina.
En ole minäkään saanut Huhtasaaresta kovin luotettavaa kuvaa - odotan poliitikolta asioiden tuntemista ja selkeää ulosantia ja jotain sellaista, että tuntuu hyvältä antaa tällaisen ihmisen (potentiaalisesti) edustaa äänestäjiä. Mielestäni joka puolueessa on näitä lähtökohtaisesti luotettavan oloisia ihmisiä ja sitten on niitä, jotka eivät ole kartalla.
Huhtasaaren kokemattomuus tuli esiin viime pressanvaaleissa. Esiin tuli myös se - monien kiusaksi - että Huhtasaarta äänestettiin enemmän kuin "olisi pitänyt". Luulen, että monet äänestivät asiaa ihmisen sijaan. Jotkut kenties protestoivat, mutta jotkut äänestivät varmasti myös Lauraa.
Totta kai lopullinen vastuu on työn tekijällä, mutta kyllä ohjaajillakin on vastuunsa. Jos työn jälki on noin surkeaa, asia yleensä korjataan mikäli ohjaaja vähänkään lukee tekeillä olevaa työtä. Näin ainakin omalla alallani. Eihän kukaan saa cum laudea tuollaisesta työstä, mikäli ohjaaja on yhtään viitsinyt katsoa, mitä opiskelija on tehnyt. Tai sitten Jyväskylän taso on ollut umpisurkea 15 vuotta sitten.
Tuo arvosana, cum laude, kyllä kielii siitä, etteivät ohjaajat / tarkastajat ole lukeneet työtä juuri yhtään. Toisaalta voi ihan hyvin olla, että Jyväskylän kasvatustieteellisessä tiedekunnassa ei edes anneta alle cum lauden arvosanoja kuin kerran viidessä vuodessa ja gradujen keskiarvo on jossain magnassa. Onkohan laudatureita paljon? Mikä on tilanne nyt ja mikä oli tilanne 15 vuotta sitten?
PoistaHelsingin yliopiston Historian laitoksella (puhun tietenkin Historiallis-Kielitieteellisen Osaston Historian laitoksesta, vai mikä hävytön humanistinen tdk. se tätä nykyä on, enkä valtiotieteilijöiden kamalasta laitoksesta <- hauska huomata, että vanha opittu asenne on minussa yhä) oli ainakin ennen tapana, että laudaturin frekvenssi oli tuollaiset 10 vuotta, niitä ei todellakaan annettu ihan tuosta vaan ja eximia oli sekin harvinainen. Cum lauden sai kun teki työnsä kunnolla.
Näissä arvosanan annoissahan on suuria eroja tiedekuntien ja laitosten välillä, varmaan yliopistojenkin. Turussa klassillisessa filologiassa ei magnaa parempaa käytännössä saanut edellisen professorin aikana, luullakseni nyt on toisin. Hauskaa tässä on se, että meillä on vaimolla magna (latina) ja minulla se seuraava ylemmäs mennessä, vaikka voin sanoa, että graduni on paskempi kuin vaimolla, mutta minä valmistuinkin Turun kulttuurihistoriasta, missä ollaan hövelimpää sorttia. Otan asian esiin toisinaan, kun olen erityisen pahasti alakynnessä.
Näin se Sami on, arvosanatkin ovat suhteellisia, juu.
PoistaSuomen Ateena on pannut painopisteen tutkintojen määrään, ei laatuun.
VastaaPoistaTämähän vain vahvistaa kehittelemääni teoriaa Jyväskylä-salaliitosta:
VastaaPoistaHuhtasaari valmistunut Jyväskylän yliopistosta, Touko Aallolla valmistumispaikka sama ja Keski-Suomesta Arkadianmäelle, vielä löytyy Teuvo Hakkarainen, hänkin on Keski-Suomen ihmisiä.
Panee miettimään...?
Huumori sikseen, sillä Jyväskylän yliopisto on viime vuosina kunnostautunut ainakin kirjallisuustieteen saralla, siis ns. aikuisten oikeasti kunnostautunut, eikä "kunnostautunut".
Sami, tuo jälkimmäinen eli kirjallisuustiedejuttu on totta! Sieltä tulee hyvää kamaa, mitä itse olen tutustunut.
PoistaOlisi kyllä hauska nähdä, mitä Touko on kirjoittanut graduunsa. Ehkä se löytyy jostakin. En epäile lähtökohtaisesti vilppiä, mutta miehen ajatusmaailman valottajana se voisi jotenkin toimia.
Tuota tuota, Touko on yhteiskuntatieteiden kandidaatti (2008) eli gradua ei löydy. Kanditöitä ei varmasti säilytetä 5 vuotta pidempään eli emme saa kenties koskaan tietää, kuinka Touko-poika on käyttänyt lähteitä ja millä metodeilla hän on työnsä laatinut.
PoistaSaakeli... oliko se vain kandi... luin lähteeni (Wikipedia) huolimattomasti! Touko kai bunkkaa tuossa korttelin päässä, jos käyn kysymässä häneltä.
PoistaJa seuraava korjaus: ei enää asu korttelin päässä vaan Rööperissä.
PoistaTaisi laulaa Rööperiin mä kaipaan niin kun hipsi katsomaan mitä jekkuja Iris-tyttö on tällä kertaa keksinyt.
PoistaLuulen, että 2008 lähti politiikka vetämään miestä sen verran, että maisterintutkinto jäi hankkimatta.
Luin pariskunnan tiimoilta Iltalehteä, ja siellä otsikossa Pihla Viitala kertoo, että tuntuu kohtuuttomalta. Asia Argentollakin on vaikeaa.
PoistaArgentolla on muutama kiusallinen asia. Usein kun joku lähtee hillumaan kovasti jotain VASTAAN, kaapissa on luurankoja. Usein, ei tietenkään aina.
PoistaMarjatta, noin se on. Esimerkiksi se, että työn leipätekstin viitteiden ja lähdeluetteloon merkittyjen viitteiden välillä ei ole vastaavuutta, huomaa yleensä nopeasti. Myös kappaleiden ja lukujen sisäisen viittaussysteemin näkee pikaisella silmäyksellä. Yleensä - ja korostuneesti vielä 15 vuotta sitten - proffat varmasti tunsivat oman alansa tutkimukset sen verran hyvin, että olisivat halutessaan voineet estää plagioinnin. Voi tietenkin olla, että kasvatustieteessä tulee niin paljon graduja, ettei näppituntumaa ole samalla tapaa. Luulenpa, että gradu on yksinkertaisesti hutaistu kokoon eikä kukaan ole sitä pahemmin kontrolloinut. Ei ole myöskään Lauralta vaadittu perustekemistä eikä hän ole itse siihen halunnut / osannut panostaa. Arvosanakin kertoo siitä, että työtä on tuskin luettu - mitä nyt on pikaselailtu läpi ja heitetty arvosana asteikon keskivaiheilta niin että kaikille tulee hyvä mieli eikä jälkeenpäin paljon kysellä. No, nyt kyseltiin, kun tuli tämä julkisuus ja vieläpä persujen pressaehdokkuus.
VastaaPoistaHuhtasaaren munaus ja sen kuplan puhkeaminen on kyllä pitkän päälle persujen onni. Siellä on tilalle tulossa koulutettuja naisia, mm. Riikka Purra. LH:lla oli jotenkin liikaa energiaa vääränlaisessa paketissa.
VastaaPoistaJa jos persuja nyt koulutusnäkökulmasta katsoo niin yleiseen mielikuvaan verrattuna niillä on paljon koulutettuja kannattajia. Professeroita, tohtoreita (puoluejohdosta alkaen).
Toki ne ei ole nyt mikään itsetarkoitus sinänsä, kuten Pekka Haavisto tietää (tai on jo oppinut) voi asiantuntevaa politiikkaa tehdä ihan yo-pohjalta.
jope
jope, olen samaa mieltä. minusta Huhtasaari on ollut hieman liian korkealla osaamiseensa nähden. korostan, ettei minulla ole mitään tietoa hänen osaamisestaan muuta kuin sen perusteella mitä olen nähnyt julkisuudessa, haastatteluissa. no, saman voisi sanoa esim. Touko Aallosta, näin ulkopuolisen silmin. kumpikaan ei tee oikeutta puolueelleen.
VastaaPoistapersuilla on koulutettuja kannattajia ja varmasti lisää tulee. asia on niin, että monet - varsinkin Halla-ahon esittämät - jutut ovat arkijärkisiä, perusteltuja ja kunnolla esitettyjä. tämä on melkein harvinaisuus poliitikkojen keskuudessa ja herättää, jos ei täyttä luottamusta, niin ainakin halua osallistua johonkin josta ymmärtää jotain ja jossa on järkeä perinteisessä mielessä. ihmisiin vetoaa normaali järkeily + turvallisuudentunne (sen perusta on sitten vaikeammin määriteltävissä ja taattavissa). niin, en ihmettele, että koulutetut ihmiset äänestävät / protestoivat jne. jos median tukemat puolueet syyllistävät, kouluttavat, sumuttavat jne. ihmisiä ideologialla ja osittaisilla tiedoilla ja silmiensulkemisilla ja paikoin täydellä epäloogisuudella ja toiveajattelulla johonkin mistä normaali ihminen tuntee, että nyt tämä ei ole / mene oikein.
se mitä itse toivon, on ideologioiden määräävyyden tuho poliittisella kentällä: nyt on tullut sitä mukavaa teesiä, tarvitaan antiteesiä (ehkä monenkinlaisia) ja sitten normaalia olemista ja järkevää meininkiä tasapainoa etsiessä (vähän ennen maailmanloppua... he he...)
Tuosta Haavistosta. Minulle ei ole mikään ongelma, jos ihminen on yo-pohjalta vaikka kuinka korkeissa tehtävissä. Hän voisi kuitenkin tuoda koulutupohjansa esiin, jos esim. johonkin paikkaan hakeminen sitä vaatii. Haavistolla on sittemmin ollut muita apuja, mutta on melko selvää, että on vaikea olla esimerkiksi "vieraileva professori" jos on yo.
Ehkä Haavisto ei ole hakenut sellaisia virkoja / tehtäviä, jotka edellyttävät korkeakoulututkintoa - politiikan ja yhteiskuntaelämän alueella sellaisia on kai tarjolla, varsinkin kun on hoitanut luottamustehtäviä ja isoja projekteja eli on näyttöä osaamisesta alueella.
PoistaJuurikin näin. Ei koul. tai muu asema ole välttämättä sen enempää korkoa kuin häpeäkään. Parhaimmassa tapauksessa kylläkin koulutuksesta voi olla iso hyöty, mutta niin voi olla ja usein onkin myös työelämän tuntemuksesta ruohonjuuritasolla.
PoistaGradun on tietenkin tärkeä juttu jos sellaisen tekee tehdä omin käsin ja oikein. Nuoria ihmisiä tulee kyllä asiasta ohjajatakin.
Omani sai aikanaan tiukan arvioinnin ja toiseksi alimman arvosanan. Professori oli laittanut arviontiin virkkeen, sen ainoan jonka muistan, "osoittaa korkeintaan vaatimatonta filosofista osaamista", hah ha...
Sitä se mun filosefeeraus olikin ja on vieläkin, mutta onneksi kaikki muut arvosansanat ( en muista nyt enää tarkasti millainen se loppupaperi oli) olivat ns. paalupaikalla.
Luin lisäksi yliopistossa (työväen jätkä ei taivuta koskaan muodossa: yliopistolla - se on jotenkin ärsyttävä muoto) myös historiaa ja teologiaa. Olin kuitenkin töissä koko ajan eli minkäänlaista opiskelijan elämää en kokenut missään vaiheessa viettäväni. Jossakin Pothanian ruokalassa koin ihan järisyttävää vierautta silloin harvoin kun siellä kävin syömässä. Oli jo sen verran ikääkin että se näytti välillä kuin lastentarhalta.
Kaiken voi aina lukea, omaksua itsekin. Ja hyvää omaksuttavaa maailmassa riittää. Yliopiston hieno kirjastokin on koko ajan kaikille auki.
jope
(Muuten, kun tuli puheeksi tuo Purra, niin käykääpä vilkaisemassa sen blogia dust/bone/politics
PoistaMm. se Trump-sikakuva kuvaa hyvin tätä aikaa. Kamalalla tavalla. Aikaa kun kunniallisuus ei ole kunniassa oikein missään piirissä.
jope)
Jope,
Poistaet kai 90-luvulla ole opiskellut historiaa ja filosofiaa? Silloin minäkin pyörin nykyisellä Helsingin "keskustakampuksella".
(Silloin just. Filosofinen oli kylläkin vain sen ainekirjoituksen/gradun tutkimusote vai mikä se oli. Kampuksella pyörin niin vähän kuin mahdollista. Mun oikea kampus tuolloin oli Rikhardinkadun kirjasto jossa aikoinaan opiskelin paljonkin elämää ja kirjallisuutta noiden "akateemisten" opintojeni ohella. Lainausmerkit, koska en akateemiseksi itseäni miellä. Paras opetus oli siellä ihan ylhäällä, piippuhyllyllä, eng.kirjallisuuden perimmäisessä huoneessa. Joskus oli mukana viiniäkin. Muuta ryhmää ei ollut. Mutta ne oli aikoja ennen nykyisiä absolutismeja. Sori, Vesa, nyt hieno aihe vähän harhailee, mutta Sammylle pitää vastata.)
PoistaJope,
VastaaPoistaajassamme on porukkaa joka on annetusti vapaata riistaa, valitettavasti kuitenkin usein omalla myötävaikutuksella, mutta siis mitään eettistä rajaa ei ole.
Sami, hlökohtaisesti opiskelin 92-98 perustutkinnon ja sitten siihen jatko-opinnot päälle noin 2000-2005.
(Siis ehkä olenkin nähnyt siellä Porthaniassa juuri teidät...ha ha..ja lähtenyt suorin jaloin syömään Vanhan tanssikellarin looshien hämärään. )
Poista