perjantai 10. elokuuta 2018

Omenat ja banaanit


Olen jokseenkin tyytyväinen siihen, että minulla on selkeä ja intuitiivinen käsitys siitä, mitä rahalla saa. Aamulla saatettuani tyttäreni kouluun kaivelin taskunpohjia ja löysin läjän kolikoita, 3,95. Menin kauppaan, koska ajattelin että vanhemmalle kotiin jäävälle tyttärelle pitää jättää mökkiviikonlopun ajaksi jotain muutakin syötävää kuin se mitä pakastimesta ja kuivakaapista löytyy. Otin pussiin seitsemän puolalaista omenaa ja poimin hedelmähyllyltä neljä kolumbialaista banaania. Yhteensä ne tekivät 2,90. Olin arvellut hinnat kuta kuinkin oikein ja että saan vielä litran maitoa. Kassalla ostosten yhteishinta oli 3,85. Lähdin iloisena kaupasta tavoittelemani saalis mukanani. Tiedän, että jos isommasta ruoasta olisi ollut puute, olisi alle neljällä eurolla saanut tyttärelle pari kolme hyvinkin maittavaa ruoka-annosta.

Kävelin kotiin ja mietin. Miksi juuri minulla oli nuo rahat, ja mistä kaikesta on seurausta se, että on paikka, johon voin kävellä ja ostaa kaikkialta maailmasta tuotua ruokaa suhteellisen edulliseen hintaan. Tämä logiikka oli vaikeampi hahmottaa kuin hintatietoisuus. Mitä enemmän tilannetta ajattelin, sitä isompiin kysymyksiin se vuosi. Olen varma, että asiat tulevat muuttumaan. Yltäkylläisyys ja helppous ei ole kiveen kirjoitettua.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti