torstai 30. elokuuta 2018

Mitä merkitsevät "nuivat arvot" eli Oonks mä joku "Pertsa"?



Luin noin viikko sitten erästä blogia, jota seuraan melko säännöllisesti. Sitä voisi kutsua suvaitsevan ihmisen blogiksi, näin kirjoittaja varmasti itsekin määrittelisi itsensä.

Blogissa oli hauska kuvaus keskivertohenkilöstä nimeltä Pertsa, joka vaikuttaa tavalliselta suomalaiselta mieheltä, perheelliseltä, työssäkäyvältä hetero-otukselta. Kuvauksessa Pertsa meditoi maamme kahtiajakautuneisuutta ja hankaloituneita ihmissuhdekuvioita, etenkin suhdettaan suvaitsevaan kansanosaan, jonka edustajien kanssa on ehtinyt ystävystyä ennen suurta kahtiajakoa. Koska Pertsa on ottanut tehtäväkseen jakaa oikeaa tietoa suvaitsevaisten edesottamuksista ja etenkin punaviherliberaalin eliitin yrityksistä horjuttaa Pertsan arvostamaa kolminaisuutta, ovat jotkin suhteet kärsineet ja ilmeisesti jopa Pertsan perheilmapiiri ja luontosuhde ovat saaneet kolhuja.

En nyt mene yksityiskohtiin, koska en aivan ymmärrä kirjoittajan logiikkaa eli sitä mistä erityisestä syystä hän näkee Pertsan reagoivan extra-suvaitsevien ihmisten toimiin niin voimakkaasti. Tässä kohden blogistin kuvauksesta puuttuu muutama olennainen palanen, niin kuin usein suvaitsevaisten ajattelusta, joten logiikasta tulee jokseenkin sumeaa. Yhden olennaisen asian kuitenkin bongaan kirjoituksesta.

Blogisti esitteli Pertsan arvoiksi kodin, uskonnon ja isänmaan. Hieman myöhemmin hän kutsui Pertsan arvoja nuiviksi. Kirjoituksesta ei täysin selvinnyt, liittyykö nuiviin arvoihin kirjoittajan ajattelussa muutakin kuin edellä mainitut, mutta jäin kovasti pohtimaan, miksi juuri noista arvoista puhutaan suvaitsevaisten keskuudessa nuivina ja miksi niitä niin kovasti kauhistellaan. Liekö kyse lapsuudenkodin tai nuorena koetun heräämisen perinnöstä?

Itse ymmärrän, että nuivuus liitetään yleensä tietynlaiseen perussuomalaisuuteen, siihen "halla-aholaisempaan", toisin sanoen yhteiskunnan avoimuuden ja vastaanottavuuden kannalta vastahankaiseen, traditioissa ja rajoissa pitäytyvään ajatteluun.


*

Aloin miettiä omia arvojani kodin, uskonnon ja isänmaan käsitteiden tai pikemminkin mielikuvien avulla. Seuraavassa pohdin, mikä tekee näistä asioista nuivia ja mitä hyvää tai pahaa on uskoa niihin tai pitää niitä tavoittelemisen arvoisina. Tai oikeastaan pohdin vain, mitä itse niillä ymmärrän.

Koti, mitä ymmärrän kodilla? Koti on minulle ennen kaikkea rakkauden ja yhteisten vastuiden jakamisen paikka, niin konkreettisena tilana kuin mielentilana. Koti edellyttää uskollisuutta, luottamusta, rehellisyyttä ja jatkuvuutta. Koti jaetaan niiden kesken, joita rakastetaan. Rakkauteen kuuluu antamista, saamista, antautumista, omasta itsestä luopumista, mutta myös kasvamista ja kasvattamista sekä rajoja ja luovuutta. Kaikkein konkreettisimmillaan ja syvällisimmillään kotia ovat minulle paikat ja teot, jotka jaan vaimoni ja lasteni kanssa.

Kodin perustaminen ei ole helppoa, ja koti on helppo rikkoa. Kodin henki on suorastaan naurettavan helppo tuhota. Kodin rakentaminen on pitkä, luultavasti elinikäinen prosessi. Se ei ole erityisen helppoa edes materiaalisesti. Olemme vaimoni kanssa esimerkiksi ottaneet asuntolainan, jota maksamme suunnilleen kuusikymppisiksi. Lainaa maksetaan joka kuukausi, rahat on raavittava kokoon aina jostakin.

Tämä pieni esimerkki osoittaa, että kodin hankkiminen ja ylläpitäminen edellyttää pitkäjänteistä työtä, mutta me olemme katsoneet, että sitoutuminen työhön hyvän asian vuoksi kannattaa, sillä silloin voimme asua niin kuin parhaaksi katsomme ja voimme myös tarjota lapsillemme mahdollisimman hyvän kasvuympäristön. Ja jos hyvin käy, voimme jättää lapsillemme kokoamamme omaisuuden, jotta heillä on hieman helpompi aloittaa. Tästä aiheesta voisin jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta kodinhankintanuivuuden perusteet ovat osapuilleen tässä.

Henkisellä tasolla koti merkitsee rauhaa ja lupaa olla oma itsensä, rakkauttakin. Lupa olla oma itsensä merkitsee myös mahdollisuutta kapinoida ja löytää oma tiensä. Kotona ei voi kuitenkaan tehdä mitä hyvänsä, varsinkaan vahingoittaa toista tai toisia. Kotona opitaan erehtymään ja elämään turvallisesti, pyytämään anteeksi ja saamaan anteeksi. Kotona autetaan ja tehdään yhdessä. Lapset tarvitsevat tällaista tilaa, ja myös aikuiset tarvitsevat. Koti ei ole suorittamista vaan elämistä, vaikka siihen liittyykin paljon työtä.

On hienoa, jos kodin vanhemmilla on yhteiset arvot tai ainakin arvot, jotka täydentävät toisiaan ja keskustelevat rakentavasti. Tämä tekee kaikesta myös käytännössä helpompaa ja ennustettavampaa. Eikö Freud määritellyt tavallaan kodin, kun sanoi, että ihminen - pysyäkseen järjissään ja pitääkseen elämästään - tarvitsee ennen kaikkea rakkautta ja mielekästä tekemistä?

Laajemmin ottaen ymmärrän kodilla mitä hyvänsä elämistapaa, jossa toteutuvat kuvaamani kaltaiset päämäärät. Ihmisten seksuaalisella identiteetillä tai orientaatiolla tai sen puuttumisella ei ole minulle merkitystä. Kotiin liittyvä asumismuoto saa olla juuri se, mikä oikealta tuntuu. Koti on kuitenkin perusta, josta koko yhteiskunta nousee.

Joka vastustaa kotia arvona, voi kysyä itseltään, mitä tarkoittaa "Minulle ei ole kotia." tai "En usko kotiin arvona". Mihin silloin uskot?


*


Myönnän nuivuuteni myös siinä, että uskonto on minulle tärkeä elämänalue, sillä se vastaa politiikan ja estetiikan ohi kysymykseen merkityksestä tai vie sellaisen kysymisen äärelle. Ei suinkaan ole niin, etteikö yhteiskunnallisessa elämässä ja kauneudessa itsessään olisi merkitystä tai etteivätkö ne kietoutuisi samoihin kysymyksiin kuin uskonto.

Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka eivät usko tai tarvitse uskontoa. Olen itsekin melko rationaalinen ja etsin ratkaistavissa oleville asioille näkyviä, konkreettisia ja järkiperäisiä, joskin hyvien emootioiden tukemia ratkaisuja. Uskonnollisten kysymysten ja kokemusten maailmassa ihminen kuitenkin peilaa itseään sellaisiin pohjavirtoihin, jotka eivät välttämättä toteudu muualla. Itselleni tärkein uskonto on kristinusko, joskin tunnen sympatiaa myös muita uskontoja kohtaan, en tosin kaikkia, varsinkaan niitä, jotka jo lähtökohtaisesti tuntuvat sotivan ihmisoikeuksia vastaan.

Joku voi aivan oikeutetusti ajatella, että uskominen on hyödyntöntä ja harhaista, lähinnä tulosta kasvatuksesta, nimittäin alistavasta uskonnollisesta kasvatuksesta, josta tulisi päästä eroon. Uskonto on ikään kuin ensimmäinen, maaginen versio tietämisestä, ja tästä varhaisemmasta tietämisestä on nykyisin vain haittaa.

Kysyn silloin vähintään retorisesti: entä maailmankatsomus tai -kuva tai aatteet ja poliittiset ideologiat, eivätkö niidenkin uskomukset ole opittuja, eivätkö nekin vanhene ja osoittaudu toimimattomiksi ja vieläpä uskontoja tuhoisimmiksi, jotkut vanhenevat jopa kymmenissä tai viimeistään sadoissa vuosissa?

Uskonto on joka tapauksessa mielestäni maailmankuvaan tai ideologioihin rinnastettavissa oleva tapa olla. Olennaista uskonnossa on se, että siinä yksilö pysyy yksilönä, mutta samalla ylittää itsensä antautumalla tietylle perinteelle, sen kysymyksille ja ylipäänsä dialogille arvoituksen ja itseään suuremman kanssa. Yksilö ei kadota uskonnossa vastuutaan, kykyään ajatella ja tuntea tai protestoida eikä uskonto vapauta eettisistä kysymyksistä. Uskonto ei välttämättä myöskään anna vastauksia kaikkiin kysymyksiin, mutta pitää kuitenkin yllä kysymystä merkityksestä.

Olennaista minulle on myös, että uskonto ei ole valtaa, itse asiassa sen kysymykset ja ihmettely ovat lääke maailmalle, joka näkee kaiken valtana ja hierarkisten järjestelmien taisteluna - sikäli uskonto vie niiden tuolle puolen toivon ja merkityksen lähteille. Uskonto on myös rakkautta tai ainakin rakkauden oppimista ja seuraamista, ja siksi se rinnastuu kotiin henkisenä ja hengellisenä olemisen paikkana. On kai selvää, etten tarkoita uskonnollista merkitystä jonakin narsistisena projektina, jonka ihminen itselleen keksii viihtyäkseen paremmin olemassaolossa?

Ihminen, jolla ei ole uskontoa, ideologiaa tai maailmankatsomusta, on jokseenkin, miten sen sanoisi, tuuliajolla.


*

Entäpä isänmaa? Se on ehkä vaikein arvoalueista. Isänmaalla ymmärrän kuitenkin jotain konkreettista, esimerkiksi tietyn valtion hallitsemaa aluetta, johon ihmisellä on ollut oikeus ja mahdollisuus syntyä ja johon hänellä on mahdollisesti juuret, usein pidemmätkin sukujuuret. Joka tapauksessa se on alue, jonka yksilö tunnistaa ja jonka hän tunnustaa omaksi maakseen ja jossa hän tahtoo olla, tehdä työtä tavalla tai toisella ja siten rakentaa, arvostaa ja jatkaa tämän maan, sen kulttuurien ja laillisten instituutioiden olemassaoloa siten että siellä on tulevaisuudessakin hyvä ja turvallista elää - kaikilla ihmisillä, jotka monista eroavaisuuksistaan huolimatta kokevat jotain samaa.

Isänmaalla on helppo ymmärtää myös aluetta, joka menee yksiin valtion rajojen kanssa, vaikka tämä ei olekaan universaalisti ajatellen helppo yhtälö. Isänmaana pidän maata, joka huolehtii omistaan ja on niin kuin kaikki isät hyvin hoidetuilla tonteilla ja taloissa, vastuullinen ja sovitteleva, ja näyttää muillekin mallia asioiden hoitamisesta ja oikeudenmukaisuudesta.

Isänmaan tulee olla yhteistyökykyinen ja nähdä omien rajojensa ulkopuolelle, mutta jos rajoja ei ole, asioiden hoitamisesta tulee hankalampaa ja rajaton maa on kohta entinen maa. Isänmaata siis myös puolustetaan, mikäli sitä uhataan. Paras tapa puolustaa maata on pitää se erossa konflikteista.

Isänmaa on myös neuvottelupöytä, jossa ratkotaan asioita siten, että jokaisella on mahdollisimman tasavertaiset mahdollisuudet rakentaa elämäänsä. Lopputulosten yhtäläisyydestä ei kukaan voi mennä takuuseen, kun se ei onnistu edes perhetasolla vaan erilaiset yksilöt päätyvät erilaisiin ratkaisuihin ja saavat elämässään aikaan hyvin erilaisia asioita. Isänmaata pitää voida arvioida ja tarkastella kriittisesti. En tahtoisi isänmaata, jossa kaikki pakotetaan samaksi, maata jossa ei ole yksilöllisyyttä ja maata, jossa jokaisen lopputulos on sama - tämä olisi niitä "kansantasavaltoja", joita olemme tavanneet Neuvostoliitossa ja Maon Kiinassa (niissäkin oli toimeenpaneva eliittinsä ja miltei kaikki perustui valheelle ja yksilöllisyyden tappamiselle).

Se, minkä värisiä lapsia, mihin uskovia lapsia ja miten itsensä kokevia lapsia eli kansalaisia isänmaassa on, on sivuseikka, kunhan toimitaan yhdessä ja käsitetään, mistä isänmaassa pitäisi aina olla kyse: maan rakentamisesta, maan levosta, toisista huolehtimisesta ja auttamisesta sen mukaan kuin maalla on siihen mahdollisuuksia ja edellytyksiä. Isänmaahan kuuluu myös vastuu-ulottuvuus: ei voi rakentaa taloa, josta ei kykene vastaamaan, tai ei voi elää elämää, josta muut kantavat vastuun, näin isossa kuvassa.

Isänmaahan kuuluu myös ajatus jatkuvuudesta. Minusta jatkuvuus ja muutos, joissa kuitenkin säilyvät tietyt ominaispiirteet ja luonteenomaisuudet, ovat parasta.

Suomi isänmaana merkitsee minulle esimerkiksi tietynlaista fyysistä maisemaa ja luontoa. Siinä näen myös feminiinisiä ulottuvuuksia ja sukupuoletonta eroottisuutta ja esteettisyyttä. Tahtoisin, että tämä puoli isänmaasta säilyy - se vaatii ponnisteluja niin rakentamisen kuin ilmastoasioiden suhteen.

En myöskään pidä ajatuksesta, että Suomi olisi mikä hyvänsä sekasortoinen maailmankylä, josta on rauha kaukana ja johon kuuluvat ikään kuin luonnollisina etnisten ryhmien väliset konfliktit ja yhteenotot. En pidä myöskään siitä, että maahan tullaan väärillä papereilla ja valehdellen. Tällaisia maita on planeetta pullollaan, eikä minun isänmaani ole sellainen.

Jos isänmaallisuus tuntuu nuivalta ja naiivilta, kannattaa katsoa niitä turvan ja isänmaan kaipuisia ihmisiä, jotka pakenevat kaameita isänvaltaisia maitaan eli sotien, diktatuurien, sadististen uskomusten ja uskontojen tai vainon, riistämisen ja vastuuttomuuden täyttämiä alueita.


*

Huomaan, että pohtiessani omia mielikuviani nuivista arvoista, en ole kuvannut ainakaan omasta mielestäni mitään kovin kamalaa kolminaisuutta. Ehkä lukija voi halutessaan piirtää varjopuolet kodin, uskonnon ja isänmaan kuvauksiini.

Minun on melko helppo uskoa kotiin, uskontoon ja isänmaahan siten kuin ne olen nopeasti, noin puolessa tunnissa määritellyt.

Jos tällaisiin asioihin uskominen tekee minusta Pertsan, pahan ja mahdollisesti vaarallisen valkoisen tai ehkä pikemminkin "säälittävän" cis-heteromiehen, niin sanonpa sitten ylpeästi: Je suis Pertsa, ja jos minulla onkin tällaiset poliittisesti epäkorrektit arvot, niin mitäpä siitä.


*


PS. Minä en vihaa suvaitsevaisia ihmisiä, joitakin suvakkeja jopa rakastan, en toki heidän suvaitsevaisuutensa vuoksi vaan persoonallisemmista syistä. Yleensä en tosin tiedustele ihmisiltä, ovatko he suvaisevia vai mitä - puhun siis niistä, jotka ilmoittavat itsensä suvaitsevaisiksi. Joskus kuitenkin ihmettelen, mitä jotkut heistä tarkoittavat kodilla, uskonnolla ja isänmaalla ja mitä he tarkoittavat puhuessaan niistä nuivina arvoina ja mistä heidän arvoja ja toisia ihmisiä määrittelevä ajattelunsa kumpuaa. Mitä heillä on tuoda noiden arvojen tilalle tai oheen, sillä siltä haastaminen näyttää? Ei kotia vaan X - ei uskontoa / maailmankatsomusta vaan Y - ei isänmaata / jokseenkin toimivaa kansallista valtiota vaan Z... Tätä utopiaa odotellessa. Ensin pitää kuitenkin hoitaa muutama akuutti juttu, että päästään tällaiseen vapaan muovailun tilaan.



31 kommenttia:

  1. Tämä oli hieno puheenvuoro luonnollisten asioiden luonnollisuudesta. Ihmisen pyrkimyksestä etsiä ja tavoitella onnea itsestään ja läheltään.
    Esimerkiksi omassa kodissaan, suhteessaan Jumalaan ja jonkinlaisesta liittymisestä esimerkiksi syntymämaahan, kieleen, kulttuuriin, omaan ekologiseen lokeroonsa.

    Koska elämme erilaisten julkisten assosiaatioketjujen sekamelskassa, jossa ihmiset keksivät paljon myös kuviteltuja lisämerkityksiä toisilleen ja toistaan sen perusteella mitä itse kuvittelee toisen olevan, on hyvä muistaa, että ihminen on viime kädessä salaisuus. Raotit sitä hieman. Tuollaista se siis on.

    Osa kansasta voi toki olla tyhmempää kun muu kansa, osa voi olla foobikoita ja ties mitä nykymaailmaan virtaviivoihin sopimatonta. Lohduttavaa on, että kukaan ei voi kuitenkaan tietää, kuka se ihminen oikeasti on, joka lausuu sanan, esittää ajatuksen joka ei ole yksi yhteen tämän ajan hengen kanssa, tai äänestää toisin kuin jotkut haluavat.

    Koti. Uskonto. Isänmaa. Oman kielen ja kulttuurin äidinmaa. Halu elää niiden kanssa rauhassa lyhyen elämänsä. En keksi mitään pahaa sanottavaa.

    jope

    VastaaPoista
  2. jope, niin, kun vähän tarkemmin katsotaan ja olisin itsekin voinut kirjoittaa paljon paljon tarkemmin, alkaa hahmottua hyvin erilaisia ihmistyyppejä myös meistä kurjista valkoisista ja myrkyllisistä cis-heteroäijistäkin - ai, emmekö kaikki olleetkaan hakkaamassa ja salaa raiskaamassa vaimojamme ja alistamassa vähemmistöjä, no emme olleet.

    tiedän, ettei myöskään suvaitsevaisista voi piirtää karikatyyriä, jossa kaikki syövät soijaa ja papuja, avaavat rajoja, vastustavat raiskaajien palautuksia kauheisiin maihin ja toivovat (ainakin salaa) lastensa olevan homoseksuaaleja tai transihmisiä tai jos lapset sattuvatkin olemaan heteroita, niin ainakin heidän olisi hyvä mennä naimisiin muslimin kanssa. (osa suvaitsevaisista toivoo näitä asioita, ainakin joitakin näistä asioista, satun tietämään.) jos joku tällaisia toivoo, niin se on hänen asiansa, mutta sielläkin variaatio on suurta.

    eiköhän suurin osa ihmisistä halua rauhaa, toleranssia ja sopivaa tilaa ympärilleen.

    minun pointtini on, että ihmiset arvostavat turvallisuutta, rehellisyyttä ja jatkuvuutta. luulen, että se on yksi iso syy sille, miksi Pertsoja on aika paljon.

    yksi syy sille, miksi en osta puoliakaan suvaitsevaisten ihmisten ajattelusta sellaisenaan, on esimerkiksi globaali tilanne. jos se olisi toisenlainen, olisi ajattelunikin toisenlaista.

    henkilökohtaisesti en ole kiinnostunut oikeiston tai vasemmiston arvoista, etsin lähinnä balanssia elämääni ja tahdon pitää kiinni siitä balanssista, jonka olenlöytänyt. olen siis tylsääkin tylsempi konservatiivi, joka toivoo, että edes osa siitä hyvän maailman muodosta, jota vielä jossakin määrin todistamme, säilyisi tulevaisuuteen - ja toki paranisi entisestään.

    mutta kuten tiedät, luulen että olemme todella pahassa kusessa, ja kohta se alkaa näkyä. en halua olla pessimisti, mutta realisti olen.

    VastaaPoista
  3. "yksi syy sille, miksi en osta puoliakaan suvaitsevaisten ihmisten ajattelusta sellaisenaan, on esimerkiksi globaali tilanne. jos se olisi toisenlainen, olisi ajattelunikin toisenlaista."

    tämä edellinen jonkinmoisella varauksella. jospa vain olisimme 60 vuotta sitten ajatelleet maailmaa hieman tarkemmin, siten kuin viisaat silloin sanoivat, niin ei tarvitsisi miettiä näitä.

    ja taas lapsemme sanovat: kunpa jotkut fiksut päättäjät olisivat vuonna 2018 pohtineet vähän nenäänsä pidemmälle, millaista maailmaa ovat jättämässä perinnöksi.

    VastaaPoista
  4. Tämä on oikeastaan jatkoa tuolle Väestöasiaa tilastoin -päivitykseen ja sen kommenttiketjuun, mutta laitan sen nyt tähän.

    Tänään HS:

    "ILMASTONMUUTOKSEN yhteydessä puhutaan usein pisteestä, josta ei ole paluuta. Sillä voidaan viitata moneen asiaan.

    Jos maapallon ilmakehän hiilidioksidipitoisuus tai lämpötila kohoavat yli tietyn rajan, se voi käynnistää palautemekanismeja, jotka kiihdyttävät lämpenemistä edelleen. Esimerkiksi jos pohjoiset napajäätiköt sulavat ja eteläiset jäätiköt mustuvat, musta vesi ja harmaantunut jää imevät entistä suurempia määriä auringon lämpöenergiaa itseensä, jolloin maapallon lämpötasapaino nytkähtää uuteen pisteeseen.

    ”Piste, josta ei ole paluuta” määritellään usein myös poliittisten tavoitteiden kautta: mihin mennessä toimiin pitää ryhtyä, jotta lämpötila pysyy tietyissä raameissa.

    UUDESSA tutkimuksessaan brittiläiset ja hollantilaiset ilmastotutkijat asettavat kysymyksen seuraavasti: minä vuonna ihmiskunnan pitää alkaa vähentää kasvihuonekaasupäästöjään lisäämällä energiantuotannossaan uusiutuvan energian osuutta merkittävästi vuosi vuodelta, jotta vuonna 2100 maapallon keskilämpö pysyisi siedettävänä?

    Vastaus on vuosi 2035."


    -Hyvä. Mutta missä on piste, josta ei ole paluuta kun puhutaan maapallon kymmenmiljardisoitumisesta ja senkin jälkeisistä miljardeista?
    -Miksi se keskustelu, tai oikeastaan hälytyssireeni, on täysin kuulumaton, mistä tämä hiljaisuus ja miksi juuri ilmastonmuutos ja miksi ei väestö?
    -Väestöräjähdys joka on äärettömällä kasvukäyrällä on maailman vaarallisin ilmiö, vieläkin vaarallisempi kuin ilmastonmuutos, jonka yksi perussyy on sekä väestöjen kasvu että siirtyily.
    -4 miljardia pidettiin aikanaan viimeisenä rajana, jonka toiselle puolelle ei koskaan pitäisi mennä; ohitettiinko paluupiste jo 1980-luvulla?
    -Miksi tätä ilmastonmuutoksen vaarallisinta muuttujaa ei aina edes mainita EDES ilmastokeskustelussa?
    -Miksi vain pertsat puhuvat myös väestöstä?
    -Miten tässä näin kävi että pertsat ovat, tahtomattaan, tiedostavimpia ihmisiä tässä ajassa?
    -Jos ilmastonmuutokseen kriittisesti ja siihen liittyviin tietoihin penseästi suhtautuvaa pidetään ääliönä ja junttina, mitä meidän pitäisi ajatella heistä (tai meistä) jotka eivät maapallon väestökäyrän edessä mieti omiensa ja naapurin lasten tulevaisuutta?
    -Miksi ilmastonmuutokseen ei saa suhtautua huolettomasti, mutta väestöräjähdykseen saa - tai ajattella, että kunhan naiset oppivat lukemaan Afrikassa ja Keski-Aasiassa niin he tekevät vain yhden lapsen nykyisen neljän, viiden, kuuden sijasta?

    jope

    VastaaPoista
  5. jope, taitaa olla niin että hyvä ihminen ei voi oohtpo näitä, koska silloin ihmiskuva ja maailmankuva romahtavat, samoin sortajan ja sorrettavien dialektiikka hajoaa ja hyvyys rajojen ylittämisenä. Ihmiskunta itsessään on yksi suuri transgressio ja sitä on vaikea myöntää ja käsitellä. Proosallisempi selitys on, että kukaan ei osaa / uskalla esittää toimenpiteitä, koska enää niistä on kyse mikäli maailma tahdotaan pelastaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peruspertsoilla on vielä se etu puolellaan, että heillä on jonkin verran jäljellä itsesuojeluvaistoa ja halua suojella jälkeläisiään. Nämä primitiiviset olennot selviävät luultavasti huomattavasti paremmin tosipaikan tullen kuin ihmiset, jotka ovat menettäneet vaistonsa. No, enpä tiedä, eivätpä taida sittenkään... Johtajat joilla ei ole omia lapsia ovat kaikkien vastuuttomampia - kuten juttelimme, Merkel, Macron... Nämä haihattelijat ovat niin kujalla kuin olla ja voi. Siinäpä sitten sosiaalisesti konstruoidaan uusi ihmistyyppi. Ei voi kuin räkäisesti nauraa tälle hyvää tarkoittavalle touhulle. Ei onnistu niin kauan kuin ei tunnisteta ongelmaa.

      Poista
    2. Ei voi kohdata, piti sanoa. Tietenkin tämä on liioittelua, mutta ei kukaan todella tartu asiaan julkisuudessa samassa mittakaavassa kuin ihmisten aikaansaamaan ilmastonmuutokseen.

      Poista
    3. Sorrettavien ja sortajien dialektiikka, se jo kerrottu tarina tähänastisesta tosiaan. Mieluummin mitä tahansa saa tapahtua kunhan omat lempiuhrit saavat jatkaa uhreina ja omat vakiosyylliset kantaa pahiksen kuvaansa.
      No, paha valkoinen toksinen heteromies akselilla Sevilla-Utsjoki eikä hänen valkoinen naisensa enää lisäänny entiseen malliin kun syntyvyyksiä katsoo, mutta uhreja pitää antaa lisää: tilaa, loputtomasti, varauksetta.

      jope

      Poista
    4. Kohta ollaan sen faktan äärellä, että massiivisen syntymän alueet sortavat koko ihmiskunnan sijoiltaan. Valitettavasti tässä on niin monen asian epäsynkka: tiedon, toimien, todellisuuden ja fokuksen... Ei voi tietenkään kolmannen maailman ihmisiä syyttää, koska tuskin tajuavat missä ovat mukana. Varmasti Eurooppa kolonialisoivja riistää yhä esimerkiksi kulutustottumuksiensa kautta, mutta jos asetetaan kuvaan esimerkiksi Kiina, niin mitenkä on? No, Kiina voi olla pelastuskin. Oikeastaan koko Afrikasta voisi tulla kommunistinen manner, jota kommunistieliitti johtaisi - ei mikään eurooppalainen vaan kiinalainen. Alkaisi löytyä rakennetta yhteiskuntiin. No, ehkä Kiina vielä puhdistaa Afrikan ja saamme uusia lehtiä kommunismin mustaan kirjaan - toki se voi tällä kertaa olla ihmiskunnan hyväksi. Nurinkurinen logiikka mutta muu tuskin tepsii tulevan kaaoksen tiellä.

      Poista
    5. Olen pahoillani näistä pohdinnoista mutta jotenkin tätä pitää yrittää sanoittaa. Millainen mahdollisuus olisi totaalinen kaaos - tarkoitan esimerkiksi muutamaa sataa miljoonaa kolmannen maailman asukasta omalla tempollaan siirtymässä Eurooppaan? Voisihan siitä seurata vaikka mitä jännää. Suvakit varmaan hoitavat homman. Palkataan muutama sosiaalityöntekijä niin eiköhän se ole hänessä, uusi uljas yhteisö.

      Poista
    6. Olet oikeassa, väestövaeltajat, nykyiset miljoonat, tulevat kymmenet miljoonat...eivät ole tässä syyllisiä.
      He lähtevät etsimään parempaa.
      Niin lähtisin minäkin.

      Tosiasia taas ettei tämä ole mitenkään rinnastettavissa Amerikan siirtolaisuuteen, mikä on yksi yleinen argumentti. Jos joku ei keksi miksi ei, on syytä ehkä päivittää tietojaan historiasta ja nykyisestäkin tilanteesta. Eurooppa 2020 ei ole Amerikka vuona 1880.

      Kiinalla voisi todellakin olla tuollainen osa. Kiina osaa tehdä päätöksiä ja toteuttaa ne. Se on potentti.

      Miksiköhän muuten Japani ei ole koskaan suvaitsevaisten pahislistassa koskaan? Maalla on ehkä tiukin maahanmuuttopolitiikka kuin milllän muulla (se on Puola potenssiin 5) ja maassa on edelleen voimassa mm. kuolemanrangaistus (jota ei ole pahis Venäjälläkään). TV-uutisten mukaan japanilaiset aikovat hoitaa roboteilla työvoimapulaa esim. vanhustenhoidossa kuin uusilla tulijoilla.
      Kuulostaa karmealta mutta nythän eräs ammattikouluopettaja tuli ulos ajatuksineen, että hän haluaa mieluummin että robotit hoitavat häntä vanhuksena kuin nykyiset näennäiskoulutetut lähihoitajat romuttuneessa ammattikoulusysteemissä. Ongelmia siellä on mm. resursseissa, opetuksen määrässä ja kielen oppimisessa.

      Mua antipertsojen epäloogisuus joskus vaivaa, siis jos jaksan nähdä vaivaa. Tuo Japanin ikuinen kirsikankukkasöpöläisyys vaikka ovat halla-aholaisia politiikaltaan oli esimerkki. On ikään kuin olemassa valmiit listat hyvistä ja pahoista ja ne eivät juurikaan päivity maailman tosiasioiden painosta.

      No, on mullakin lista, keksin juuri. Potentit valtiot ja enemmän tai vähemmän ajelehtivat. EU, ainakin sen läntinen osa, kuuluu jälkimmäiseen. Alue ei kykene tekemään analyysiä, johtopäätöksiä ja päätöksiä. Se ei kykene vastaamaan omasta itsenäisyydestään. Macronit ja macronhahmot (löytyy Suomestakin) pompahtalevat valtaan säännöllisin väliajoin ja kilpalaulavat uniaan ja ideoitaan aina vaalikauden välein. Sen aikana maailma tapahtuu oikeasti.

      jope

      Poista
    7. Itse kyllä toivon hoitajakseni ihmistä, ihmiskasvoja ja käsiä. Jannea tai Jaanaa. Xiania tai Fatimaa. Se on sama. Kunhan ei ole Microsoftin tai Samsungin robotti.
      Mutta se ei tarkoita koko maailman mitassa sitä ettei asioita pitäisi hoitaa oikein.
      jope

      Poista
    8. Onkohan Japanin unohtamisessa kyse siitä, että Japani on kaikkialla, tietokoneissa, yleensä elektroniikassa, autoissa. Siinä joutuisi hyvis ongelmiin, jos Japania pitäisi dissata, tosin onhan USA:kin yhä käytössä ja pakotteitta vaikka niillä on presidenttinä se ihan kamala Trump. Siinä kanssa yksi hyvä vihollinen lisää näille toopeille. Oli ihan maailmanlopun fiilis Facebookissa, kun Trump valittiin pressaksi, onneksi löydettiin syylliseksi länsimainen mies, jota ilman tämä maailma tosin olisi jo tuhoutunut ajat sitten, mutta isälle on sopivaakin kapinoida.

      Poista
    9. Juuri näin Sami. Löytyi se "ruostevyöhykkeen" keski-ikäinen alipalkattu tai työtön ohiolainen tai virginialainen valkoinen ja ruma mies, joka munasi Sen valtaan. Ihme kyllä niitä kamalia juntteja olikin melkein 63 miljoonaa kamalissa farkkuasuissaan. Facebookissa ei ollut niin väliä oliko se mahdollista vai ei, pääasia että oli olemassa niin hemmetin tyhmiä ihmisiä että ne voitiin nimetä ja osoittaa.

      Japani on tehnyt toistaiseksi ainakin selkeän ratkaisunsa eikä lähde mukaan globalismin ihmisaaltoihin. Aika näyttää kumman valinta on kestävämpi. Esimerkiksi Saksan vai Japanin.

      jope

      Poista
    10. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005812117.html

      Muutenkin maailma on kehittymässä siihen suuntaan että kuten edelliseen pahaan, voidaan muutenkin kaikkeen pahaan nimetä syyllinen: mies, mies, mies.

      "Miesvapaa-tilaisuus."
      Miksei miesvapaa maailma kun on kerta lähdetty?

      Tosin kaikki miehet eivät ole yhtä pahoja kuin toiset miehet.
      Toiset ovat vain pahempia kuin toiset.

      Syntymässä saatu ominaisuus riittää. Koska muu-sukupuolen nykyään voi ilmoittaa kirjastonkin lomakkeella, eikö etnisen taustansa ja alkuperänsä voisi samalla teoreettisella perusteella myös vaihtaa, ilmoittaa toiseksi? Tai muuksi. Sitten ei olisi niin paha eikä esim. köyhä ja ruma cis-valkoinen ruostevyöhykeläinen?

      jope

      Poista
  6. Trumpista minulla ei ole oikeastaan mitään sanottavaa. En erityisesti pidä hänen persoonastaan ja touhuistaan, mutta se on sanottava että ei hän vielä ole aloittanut sotaa kuten monet edeltäjänsä. Demokraatit saavat katsoa peiliin, kun hävisivät vaalit. Luultavasti kansa inhosi Hillary Clintonia ja hänen edustamaan asioita enemmän kuin osattiin odottaa.

    VastaaPoista
  7. Minuun ei ole koskaan iskenyt valkoisen heteromiehen syyllistäminen. En ole tuntenut mitään. Syyllisyys on jotain, joka hankitaan omilla teoilla. Valitettavasti ainakin valkoisen heteromiehen etuoikeutettu asema mahdollistaa tällaisen tulkinnan. En voi mitään sille mitä minua ennen on tehty, voin vain vaikuttaa siihen mitä minun jäljeeni jää. Perisynti tai syyllisyys Jumalan edessä koskee kaikkia, se on siinä mielessä reilumpaa kuin jonkin ihmisryhmän syyllisyys apriori.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valtava vallankumous olisi jos puhuttaisiinkin perisynnistä ja synnistä Jumalaa ja ihmistä ja luontoa vastaan eikä luokiteltaisi ihmisiä esimerkiksi niin kuin äärimmäinen feminismi, ideologismi jossa historia painaa ihmisiä joilla ei ole mitään sen kanssa tekemistä tai rasismi.

      jope

      Poista
    2. Vielä. Monet jotka puhuvat valkoisesta etuoikeutetusta miehestä taitavat myös liikkua piireissä, joissa todellakin on paljon valkoisia etuoikeutettuja miehiä. Ja useinhan siellä on silloin myös vastaavia naisia.
      On myös elämänpiirejä joissa ei juurikaan liiku etuoikeutettuja valkoisia miehiä ja he siksikin saattavat ihmetellä koko juttua. Aivoissa niillä ei ole mitään vikaa, ei sen enempää kuin muillakaan.

      Kävin just Akateemisessa, oikea ruuhka. Kaikki siellä vaikuttivat jotenkin etuoikeutetuilta. Kuka oli synnintunnossa on salattua. Kuka uskoi tietävänsä paremmin mitä tulee ajatella pertsoista, sekään ei hirveästi näkynyt päälle.

      jope

      Poista
  8. jope, se mitä maailmassa nyt tapahtuu on yksinkertaisesti synti luontoa, koko planeettaa ja ihmistä kohtaan - myös synti Jumalan edessä jos niin tahdotaan. on aivan lapsellista ja naiivia osoitella yksinomaan valkoista heteromiestä - miksikö? koska se on kaikkien todisteiden nojalla epäuskottava selitys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Synti = transgressio = rajanylitys itsekkyyden nojalla. Ei vain tietämättömyys, vaikka sitäkin on. Synti on ihan hyvä käsite luonnehtimaan ihmistä, vaikka se otettaisiin pois teologisesta kehyksestä. Syntiin auttaa vain parannus eli kääntyminen ja mielenmuutos niin kuin maailman tilaan.

      Poista
    2. Maallisessa mielessä parannusyritykset ja mielenmuutokset ovat epätäydellisiä ja sisältävät transgression nekin. Silti on pyrittävä parempaan.
      Yksi todella hämäävä sana on puhe arvoista. Ikään kuin arvopuhe olisi jotenkin puhtaampaa kuin puhe tai pyrkimys realismiin, korjaaviin mielenmuutoksiin todellisesta tiedetyn tiedon perusteella.
      Palaan tällä ikuisuusaiheeseemme ja tavalla tai toisella aina kommentointuun. Faktoihin jotka kelpaavat faktoiksi ja faktoihin, jotka ohitetaan kuin niitä ei olisikaan ja nopeasti.

      jope

      Poista
  9. Katsokaapa tarkkaan tulevia vaalikeskusteluja. Heti kun aletaan puhua tosiasioista, jotka kaipaisivat nopeasti korjausta (useimmiten epämiellyttävää), alkaa tietyillä tahoilla puhe arvoista. Kyse on retorisesta strategiasta, jolla estetään keskustelu ja myös merkitään raja: näistä asioista ei puhuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niistä ei puhuta, koska silloin joudutaan myöntämään ikävät tosiasiat ja oman toiminnan / näkemyksen perusteettomuus / haitallisuus näennäisen ja lyhytnäköisen mukavan eli "hyvän" ratkaisun takana. Valitettavasti olemme tilanteessa, jossa miellyttävät ja mukavat ratkaisut ovat vähentyneet ja vähenevät yhä mitä pidemmälle mennään.

      Poista
    2. Olet oikeassa. Puhe arvoista voi huonoimmillaan olla tapa päästä karkuun tosiasioita, joista ei haluta tai uskalleta keskustella julkisesti. Niiden (arvojen) taakse pääsee aina karkuun. Iso osa vielä hämääntyy että kun mainitaan käsite arvo, niin silloin on ilmassa jotakin tärkeää ja sen mukaan on keskusteltava.
      Puhe arvoista voi olla pahimmillaan mielten manipulaatiota epämääräisimillään.

      Itse kommentoinkin jo aiemmin, että seuraavissa vaaleissa en valitse ehdokastani lainkaan arvojen perusteella.
      Ryhdyn sille puheelle tietoisesti kuurosokeaksi.

      Ääni sinne/sille missä on eniten paikkaansapitävä tieto maailman/maan/Euroopan tilasta (myös numeerisesti) ja konkreettisimpia ratkaisuehdotuksia.
      Ei mitään "on satsattava koulutukseen", "on pidettävä kiinni hyvinvointiyhteiskunnasta", "on kannettava globaalisti vastuu", "on puututtava eriarvoisuuteen."
      Totta kai noi, mutta mitä ne tarkoittavat?

      Sen sijaan mitä, miten, kuinka paljon, kenelle, milloin ja millä rahalla. Hyvällä ehdokkaalla on nollat lukujen perässä hallussa.

      jope

      Poista
  10. jope, juuri tuota tarkoitin. tuolla ehdottamallasi karsintamenetelmällä vaihtoehdot ovat vähissä - no, ehkä sieltä löytyy sitten ehdokas.

    toisaalta tässä näkee, miten vähän maailmaa voi muuttaa äänestämällä - sanon näin siltikin, että pidän tärkeänä että ihmiset äänestävät.

    VastaaPoista
  11. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005813196.html

    Tuossa on käsitelty arvojen erkaantumista, mutta asian voisi nähdä myös tosiasioiden valossa. On kaksi eri realismia.
    Meillä on ihan sama kuin tuossa jutussa ja siihen suuntaan ollaan menossa koko ajan enemmän. Somea kun selaa, sen näkee. Twitter taitaa olla pahin. Facebook-kuplista en tiedä mitään, mutta olen kuullut.

    Asiahan, jakautuminen, torjuuttiin pitkään puheella, ettei ole kuin yksi ääripää. On siis vaan pahat pertsat ja sitten maltilliset liberaalit, ne jollaiseksi kaikkien täytyisi tulla.

    Meillä Suomessa se ero USA:han että meidän "konservatiivit" ja "taantumukselliset" on niin pieni joukko määrällisesti, ettei sillä ole samaa painoarvoa. Kymmenkunta prossaa. Ja nekin pitää syyllistää, pertsoittaa, tehdä niistä karikatyyrejä.

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oman kokemukseni mukaan Twitter on pahin, mutta Facebook seuraa hyvin perässä.

      Semmoinen tuli mieleen, että kyllä hyvän ihmisen tosiolemus paljastuu aika helposti, kun tulee valintatilanne. Ei hyvä ihminen pitkään emmi. Paljastuu se jo varhemmin ja voi sitä apologian määrää (klassikko toki on tämä: "Neuvostoliitto ei ollut kommunistinen valtio")

      Poista
  12. En ole onneksi facessa. Twitter-tilin voisin perustaa ja postata sinne parodiamielessä juttuja. Luulen kuitenkin ettei niitä ymmärrettäisi parodiaksi, jos aloittaisin maltillisesti.

    Väitän, että 80-90 prosenttia planeetan ihmisistä arvostaa kotia / omaa paikkaa, uskontoa / vastaavaa maailmankatsomusta ja isänmaata / järjestäytynyttä valtiota. Ei vain ole muodikasta tunnustaa sitä, siis tietyissä piireissä. Mutta kuka välittää?

    Mulle on ihan sama mitä hyvät ihmiset ajattelevat, kunhan eivät väitä, että Eurooppa voi onnistuneesti olla väedtöpaisuvan Afrikan ja Lähi-idän varaventtiili, johon puretaan miljoonatolkulla ihmisiä ja vieläpä siten ettei mikään muutu paitsi tietenkin rikkaammaksi. Tämä porukka ei käsitä alkuunkaan mittakaavan ja muutoksen käsitteitä.


    Kaikkein eniten minua haittaavat valehtelu ja todellisuuden pimittäminen. Se mikä alkaa hyväntahtoisella valheella päätyy paljon pahempaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä pistän tän. Tuohon mitä toteat että who cares, on yhdyttävä. Eri asia on jos erärealismista tulee maan tapa esim. Ruotsin malliin. Ja korjausliikkeiden tunnustaminen saattaa olla myöhäistä.

      Itseäkin välillä mietittää kommentoinnin kommentointi, siis yleisesti (ei täällä), sen miettiminen miksi joku on esim. täysin hiljaa väestöasissa, mutta jotenkin on terveellistä joskus ajatuksia pistää ylös, varsinkin kun niissä ei ole mitään pahaa eikä arveluttavaa, ovatpa samalla lailla maltillisia, samantapaisia kuin tuossa toisessa kappaleessasi kirjoitit ihmisistä yleensä.

      Jos taas mittaluokkien ja määrän muuttujien taju puuttuu kokonaan, on kaikkein viisainta jättää dialogi usein sikseen. Politiikkojen ja päättäjien on kuitenkin jaksettava sitä tehdä. Ja tutkijoiden. USA:n ilmapiiri ja tilanne on varoittava esimerkki.

      Siunattua uutta viikkoa jokaiseen kotiin.

      jope


      Poista
  13. jope, toivon ainoastaan tosiasioiden myöntämistä ja järjen käyttöä. ihmiset saavat haihatella aivan niin paljon kuin tahtovat yksityisesti ja hekumoida vaikka millä omatekoisella hyvyydellä, aidolla kommunismilla tai puhtaalla kansallismielisyydellä, kunhan eivät työnnä sitä paskaa toisten silmille.

    tosiaan, hyvän ja siunauksen toivottaminen ovat sitä, mitä meidän pitäisi realismin ohessa toisillemme toivoa.

    ihmisten auttaminen on tärkeää, muuten emme saa planeettaa tasapainoon. auttaminen ei voi kuitenkaan tarkoittaa mitä hyvänsä hölmöilyä, jossa ei mietitä seurauksia pitkäjänteisesti.

    Eurooppa on aikansa yrittänyt elätellä unelmaa, jolla ei ole katetta. unelmat saavutetaan vain yhteistyöllä ja ihmsiä kuuntelemalla, muuten seurauksena on väkivaltaa, olipa se kuinka sofistikoitunutta väkivaltaa hyvänsä.

    VastaaPoista