maanantai 6. elokuuta 2018

Kyyt



Kesä toi kyyt mökkitontille. Varsinkin mansikkamaan seutu sisiliskoineen ja rupikonnineen ja kivenkoloineen ja onkaloineen houkutteli niitä. Viimeisenä iltana olin astua käärmeen päälle. Se livahti jalkani alta betonisen reunuksen suojaan. Ruskea ruumis hämärässä säikäytti vaistomaisesti. Aiemmin kyy oli lähellä rantaa.

Sain kesän aikana kaksi puremaa. Niitin heinikkoa kuumassa ilmassa paarmojen ja mäkäräisten pörrätessä ympärillä. Hakattuani juuri aiemmin halkoja olin ilmeisesti niin täynnä adrenaliinia, etten edes huomannut kuinka kyy oli purrut minua kumpaankin sääreen. Vasta myöhemmin tajusin, että hampaiden jäljet olivat aivan symmetriset ja samalla korkeudella - kyse ei ollut mäkäräisistä tai paarmanpuremista.

Ihmeekseni en saanut juurikaan oireita, vaikkakin pieni bakteeritulehdus puremista seurasi. Se hoitui muutamalla mökille mukaan otetulla kortisonitabletilla.

Kyy on iskenyt minuun ainakin kaksi kertaa aiemmin. Ensimmäisen kerran sain osuman käteen lakkasuolla, ja toisella kertaa kohteena oli jalka, kun olimme kalastamassa Ahvenanmaalla. Aiemmilla kerroilla purema aiheutti kuumeenkaltaisen tilanteen ja väsymyksen. Tuolloinkin huomasin puremat vasta illalla rehkittyäni koko päivän.

Ehkä alan tulla immuuniksi kyiden myrkylle. Seuraava hommani voisikin olla vieraileva käärmepastori kalifornialaisissa seurakunnissa, joissa hullut taikauskoiset leikkivät matelijoilla osoittaakseen olevansa Jumalan voitelemia ja erityisessä suojeluksessa. Toki mukana pitäisi olla suomalaiset kyyt, jotta temput onnistuisivat.

Aivan alun voi kääntää näinkin: Kesä toi ihmiset mökkitontille.

















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti