maanantai 13. elokuuta 2018

Käärmeet



Kävin levolle hieman yli puolenyön kuten tavallista. Olin ajanut mökiltä kotiin, päivä oli kulunut terassia maalatessa ja puuesineitä tervaillessa. Olin illan päätteeksi riisunut sukat ja pessyt jalkani. Maatessani sängyllä tuntui oikean nilkan sisäsyrjässä kipua. Arvelin, että olin raapaissut jalan maasta törröttävään juureen tai kiveen. Päätin nousta ylös ja puhdistaa nilkan. Sytytettyäni vessaan valot huomasin kaksi tuttua puremajälkeä; kolmas kyynpurema tälle kesälle. Ehkä huolestuttavinta asiassa on - sen lisäksi että käärmeitä on harvinaisen paljon mökkitontillamme - etten huomaa puremaa tapahtumahetkellä. Olen niin keskittynyt tekemisiini ja ajatuksiini, että ulkopuolinen häiriö jää havaitsematta. Luulen, että käärme oli iskenyt terassin alta kun kohdensin tarkkaavuuteni kaiteiden sivelyyn. Kaiteet ovat jyrkässä rinteessä pääni korkeudella ja paikoin paljon ylempänäkin. Pienen kivun lisäksi en saanut muita reaktioita. Nappasin kuitenkin varmuuden vuoksi auton hansikaslokerosta kolme käärmetablettia.


8 kommenttia:

  1. Olihan tää fiktiota. Olihan.

    Mulla on tää käärmekammo.

    VastaaPoista
  2. Ei ollut. Olen miettinyt että tuleeko mulle käärmekammo kun ei tule enää kunnolla fyysisiä reaktioita. Olen saanut nyt viisi puremaa ja kerran kunnolla tauluun joltakin tapppoampparilta, joka sai naaman kunnolla turvoksiin. En tunne kammoa, mutta ajattelin kyllä siirtää kyyt autuaammille maille tontilta eli yli 1,5 kilometrin päähän tai sitten elonkehässä eteenpäin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On aika kova ja hieno juttu. Käärmeet nilkoissa kiinni, mutta äijä tervaa mökkiä sen kun vaan.

      Sun pitää ne kärmehet tontilta tappaa sellaista ihmisten turvaksi joilla ei ole tuollaisia sietokykyjä tai sitten yrittää jotakin todella legendaarista (jos onnistut):
      tee kyyruno viimeisen päälle, tee se niiden kyykielellä ja resitoi ne sinne naapurin tontille tai kauemmas, jossa näytät niille niille paremmat paikat. Mieti mikä kuva. Mies kulkee hiljaa pitkin rantakaseikkoa runoaan hymisten ja muutaman metrin päässä seuraa miestä puolen tusinan mustan kyyn jono. Se on siis tehtävä!

      Mä taas olen aina pelännyt jonkin verran karhuja. Johtuu näkemistäni unista, joissa ne mua piirittää.
      Kerran aika kauan sitten yhdellä mökillä, jossa suunnassa kuulin karhuja todella silloin liikkuneen, kävin kusaisemassa ikään kuin reviirin mökin ympärille metsään. Ajattelin ettei ne tule kun tietävät, että talossa ollaan.
      Se oli vielä niitä aikoja kun käyttelin alkonesteitä vielä vapaamielisesti. Täydentäminen reviirin merkitsemisen vuoksi oli mukavaa, muistan.

      jope

      Poista
  3. Joo, näin on käynyt jo useamman kerran, että olen tullut purruksi. Olen nyt yrittänyt tömistellä kulkiessani paikoilla, joissa matelijoita saattaa luurata. Sinänsä en niitä pidä pahoina, koska jyrsijäkanta pysyy kurissa, mutta ovathan nuo lasten ja vaimon kannalta ikäviä kavereita.

    Luultavasti pitää vetää pihalla rehottavat heinäalueet vähän lyhyemmiksi, niin eivät viihdy. Olen nyt huomannut, että siellä missä tontilla on sisiliskoja, mutta ei paljon muurahaisia, on myös kyitä.

    Kun alettiin rakentaa mökkiä, kuulin karhun ääniä ja jätöksiä on löytynyt noin 50 metrin päästä tontilta metsästä. En karhujakaan pelkää, mutta toki kunnioitan. Metsässä on välillä sellainen tunne, että joku on siinä aika lähellä. Sen vaan tuntee. Meidän mökkiseudulla on yhtä tiheä karhukanta kuin Itä-Suomessa. Kaatolupiakin oli tälle syksylle myönnetty useampia. Toisaalta saa olla melkoinen erämies, että onnistuu kohtaamaan metsän valtiaan. Ovat ne sen verran ovelia ja kiertävät ihmisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pelkään puolestani noita punkkeja - paljon vaarallisempia tuntuvat olevan kuin kyyt ja karhut!

      Poista
    2. Katsoin muuten juuri sellaisen tiedon, että jos kyy on saalistanut juuri, ei sen puraisu ole hyttysen pistoa pahempi. Myrkyn kehittyminen rauhasiin vie 5 vrk. Ehkä olen ollut onnekas ja saanut tällaisia puremia. Toisaalta kyse voi olla immuniteetista. Aiempina kesinä ei tällaisia ongelmia ole mökillä ilmennyt. Yksi tekijä on kuuma sää ja toinen se, että naapurissa on rakennettu kaivoa. Aina kun joku myllää naapuritonteilla (onneksi asumukset 100 ja 300 metrin päässä), alkavat käärmeet liikkua myös meidän tontilla.

      Poista
    3. Kyllä, totta, punkki on maan vaarallisin luonnovarainen eläin. Punkkipihdeillä on niitä napsittu.
      Todennäköisyys joutua karhun kanssa ongelmiin on olematon. Alitajunta toki siinä tekee tepposiaan.

      Kyitä lähellä, karhuja sopivan matkan päässä. Luonnoksihan tuota kutsutaan.

      Silti empaattisena ihmisenä ymmärrän hyvin niitäkin maaseudun asukkaita, siis niitä jotka on siellä aina, joista ei ole lainkaan kivaa lähettää lapsiaan kouluun reppuselässä sellaisten taipaleiden kautta, joissa on susia nähty.
      Siinä ei pääkaupunkilaisluontoliittolais-tiedottajan power pointit kunnantalon auditoriossa auta, että nou hätä. Sinne vaan, ei ne syö.
      Antaa susien elää, mutta ei ihmistäkään voi kaikkia normaaleja vaistojaan käskeä lopettamaan.

      Itse asiassa taidan kannattaa tietyin rajoituksin erilaisia perusvaistoja, primitiivisiäkin samalla tapaa kuin sitä puhuttua tervettä reviirivaistoakin ihmisessä. Mielestäni ne tekevät ihmisen ihmiseksi, ei kaiken laimentaminen kaikki-käy-kaikkeen-pitää-sopeutua - relaamiseksi.

      jope

      Poista
  4. Joo, ei siinä kovin lämpimät ajatukset susia kohtaan synny kun on lammaslauma aitauksessa kurkut auki. Joillakin paikkakunnilla isännät saivat tarpeekseen, kun koirat olivat hengiltä tai kokonaan kadoksissa. Siirtoistuttivat muutamat sudet niin ettei niitä enää näkynyt sen koommin. Ei minullakaan ole mitään loputtoman ehdotonta aatetta tässä taustalla, vaikka symppaankin metsän eläimiä. Rajat ja reviirit on oltava. Harmittaa tämä metsien pirstominen silti. Osin siitä syystä pedot ovat pihoilla.

    VastaaPoista