torstai 23. elokuuta 2018

Jordan Peterson



Katsokaapa nämä pari videota ilman sarvia ja hampaita. Aika hauskoja vai mitä? Proffa on tulossa marraskuussa Suomeen uuden kirjansa tiimoilta.

Aspen Ideas Festival -keskustelu

Perinteisempi TV-haastattelu





19 kommenttia:

  1. JP:stä sain ensi vinkin kirjailijakollegasi blogista joskus. Sen jälkeen siitä tullut iso ilmiö rapakon takana, enkä ihmettele. Sen verran maailma sekaisin, että tuollaista aikuisen ajattelevan miehen ääntä tarvitaan. Kuunneltavia ajatuksia, saa tosiaan nähdä miten meillä otetaan vastaan. Kuka uskaltaa tai haluaa kätellä?

    Viime aikoina olen kuunnellut autossa Yle puhetta kotimatkalla. Olen luullut, ollut sittenkin naivissa uskossa, että kun meillä täällä ja Juhan blogissa, ja joissakin liberaaliagendan äärikirjoituksissa on käytetty käsitettä toksinen maskuliinisuus, se on vitsi tai jotain poikkeuksellista äärtä.
    Nyt mä kauhiast hämmästelen kun ko. käsitettä noissa kuuntelemissani ohjelmissa on käytetty paljon (ja ei sekään vielä mitään), mutta myös aina ja tosissaan(!). Maailma on muuttunut siltä osin ainakin ko. kanavalla puhuvien ihmisten suissa ihan toiseksi.
    Itse näitä kuunnellessa ja Petersoniakin ajatellessa mietin, että käsite - aikuinen maskuliinisuus -siten, että käsite aikuinen sisältää tässä yhteydessä laaja-alaista tietämistä tai kiinnostusta asioista ja vastuun ottamista niin lähipiiristä kuin maailman tilasta ILMAN ideologioiden tai hegemonioiden painolastia, voisi olla todella kova sana. Ikään kuin vastamyrkky (sic) valmiille miehen malleille kuin myös niille ismeille, jotka haluavat myrkyllisyyttä hokemalla luonnollisen mieheyden, aikuisuuden, ja miksei naiseuden myös, patologisoida teorioillaan ja omien assosiaatioketjujensa perusteella johdatella muidenkin ajattelua.

    Hitto, onneksi en ole nyt 25-vuotias. Sen ikäistenhän täytyy hajota b ja c-luokan teorioiden popularisointien viidakossa ja siihen kaiken tuomitsevaan someensa.

    jope

    VastaaPoista
  2. jope, jos ei mennä ihan poliittisimpiin aiheisiin, on yle puhe todella viihdyttävää ja valistavaa seuraa (ja voi olla politiikka-aiheissakin) pitkillä automatkoilla - opin yleensä hirveästi. kun ajan yksin mökille (harvoin), kuuntelen aina puheohjelmia.

    se ovatko "toksinen maskuliinisuus" tai "patriarkaatti" ihan niitä terävimpiä käsitteitä, joilla työstetään yhteiskunnallisia ongelmia laajassa mittakaavassa, voi vastata ainakin länsimaiden osalta: eivät ole, pikemminkin ne sotkevat asioiden ymmärtämistä. voi olla, että niillä päästään haluttuihin asenteisiin, mutta auttavatko ne selittämään, mikä maailmassa on vialla? enpä oikein usko.

    en kiistä, etteikö niillä pärjää tietyssä kielipelissä, esimerkiksi akateemmisessa pitkällekin kun pysyy tietyssä piirissä, mutta se piiri on elämän kokemisen ja ymmärtämisen kannalta melko rajoitettu - ja ei muuten usein kuvaa todellisuutta kovin luotettavasti.

    on maailmankolkkia, alueita, valtioita ja yhteiskunnallis-uskonnollisia käytäntöjä, joihin käsitteet "patriarkaatti" ja "toksinen maskuliinisuus" käyvät jokseenkin ongelmattomasti, ainakin osin, mutta kritiikittömästi niitä käyttämällä missataan muutamia todella tärkeitä pointteja ihmisolennosta ja yhteiskunnistakin - näitä juttuja Peterson (mm. hän) tuo esiin.

    En ole lukenut P:n kirjoja, joten en tiedä millaisen "kokonaisteorian" hän asettaa marxilaispohjaista kulttuurikonstruktivistista identiteettiajattelua vastaan, ehkä ei mitään, mutta hieman amerikkalaiseen (kanadalaiseen?) tyyliin hän kuitenkin tarjoaa muutamia hyviä, aikuisen miehen neuvoja ihmisille, jotka miettivät vastuuta ja merkitystä.

    videot, jotka olen katsonut, kuulostavat maalaisjärjeltä ja perustelluilta tutkimuksellisestikin, joten tuollainen on todella raikasta valtahierarkioihin ja uhreihin perustuvan analyysin jälkeen.

    itse pidän monia humanistisen alueen teorioita mielenkiintoisina ja tärkeinäkin, sanottakoon se. osa niistä tulee sukupuolentutkimuksen alueelta, kyllä, mutta en aina ihan kritiikittä osta sitä, miten ne pyrkivät ratkaisemaan ongelmia. Monista tavoitteista olen kyllä samaa mieltä, mikäli puhutaan ihmisten auttamisesta ja ihmisoikeuksista.

    Vastuullinen aikuisuus on kai se, mihin Peterson ihmisiä ohjaa - minusta se on häipynyt jonnekin horisonttiin erilaisten ryhmäidentiteettien positioimisen tieltä, vaikka ajassamme kieltämättä on paljon vastuullisia ja myös niitä toisia vastuuttavia ihmisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitan, että jos toksinen maskuliinisuus käsitetään selitykseksi sille, millainen on länsimainen mies ja patriarkaalinen ajattelutapa, niin se on melko summittainen ja tylsä instrumentti. En toki väitä, etteikö tutkija tai ajattelija saisi sillä haluamiaan tuloksia aikaan. No, voidaan sitten lähinnä arvioida, kuinka h y v ä ä ja uskottavaa ajattelua tuollaisella käsitteellä saadaan aikaan.

      Poista
    2. Vielä hiukan: ko. käsitteet (patriarkaatti ja toksinen maskuliinisuus) voivat olla tehokkaitakin jos määrittelemme ne riittävästi ja ymmärrämme mihin niitä voi käyttää ja mihin ei. Mikä tahansa käsite on uskoakseni tällainen.

      Jos taas oletetaan, että valkoinen mies (pelkän ihonvärinsä ja länsimaisen sivilisaation historian vuoksi) on syyllinen johonkin toksisuuteen ja patriarkaalisuuteen apriori, niin se on oikeastaan vain surkeaa ajattelua, hyödyllistä ennakkoluuloa ja oikeastaan myös vallankäyttöä ja rasismia, varsinkin ellei käsitettä suhteuteta maailmanlaajuisesti, jos aivan tarkkoja ollaan.

      Poista
    3. Halusin kommentoida tähän, koska nuo kommenttisi etenkin tuosta kielipelistä, käsitteiden käytöstä ja niiden suhteesta miehiin tai sukupuoliin sattumalta koskettavat niitä ajatuksia, mitä aiemmin tänään ihan muissa yhteyksissä ajattelin.

      Luin nimittäin tämän: http://www.lily.fi/blogit/tiina-feminist/hipsterimiesten-salattu-sovinismi , ja rupesin miettimään että miksi tuollaiselle trendifeminismille (en ole kyllä joskus enää varma onko muunlaista feminismiä enää olemassakaan...), jonkatyyliseen varmasti "syyllistyvät" myös naiset, on miesten kohdalla oma terminsä mutta ei naisten? Vai onko sovinismille vastinetta tai vastakohtaa? Ei ainakaan yleisessä käytössä, kun en ole sellaisesta kuullut, sillä feminismihän, vaikka sen voi ymmärtää monella tavalla ja on siis laimentunut ihan huonoksi termiksi ja täten myös osittain huonoksi asiaksi, ei sitä ole.

      Tuli mieleen myös mansplaining -termi. Sehän viittaa käytökseen, jota pätemiseksikin kutsutaan. Minusta on hassua / väärin / outoa, että miesten kohdalla käytös sukupuolisoidaan ja otetaan käyttöön mansplaining -termi, mutta silloin kun naiset käyttäytyvät samoin, eli suhtautuvat puhekumppaniinsa ylimielisesti tai alentuvasti - ja tätä kyllä esiintyy, hoitoalalla olleena olen nähnyt monta kertaa että vanhempi nainen pojittelee harjoittelijapoikaa ja puhuu tälle tavalla, joka sukupuolten ollessa toisinpäin olisi varmasti jonkun mielestä sovinismia tai mansplainingia, mutta kun kyseessä on nainen joka puhuu pojalle, se onkin vain korkeintaan rasittavaa käytöstä tai pätemistä. Miksi siis huono käytös miesten kohdalla sukupuolisoidaan, mutta ei naisten?

      Tai ehkä naisten huono käytös jotenkin sukupuolisoidaan joskus kun sanotaan että joku käyttäytyy kuin bitch tms., mutta niin puhutaan lähinnä kännissä ja/tai alemmissa sosiaaliluokissa, enkä tiedä puhutaanko nykyään niin paljon niin, ja puhujina monesti naiset toisista naisista. No, yläasteellakin tytöt kutsuivat toisiaan huoriksi ja pojat toisaalta toisiaan vitun homoiksi, en nyt tiedä liittyykö tämä mitenkään feminismiin tai sovinismiin.

      Mansplaining, hipsterisovinisti, patriarkaatti -termejä taas kuulee enemmän kai akateemisten ihmisten puheissa, etenkin sellaisten naisten ja miesten jotka haluavat profiloitua fiksuiksi ja ajatteleviksi - tähän ehkä viittasit osittain tuolla kielipelillä, ja tätä ehkä koskettelee myös tuo linkittämäni teksti, joka siis mielestäni osittain koskee ihan olemassaolevaa ilmiötä eli hipsteripipertäjien tekofeminismi, mutta ei tunnista samaa trenditietoisuusfeminsimiä esiintyvän myös naisten keskuudessa, ja muutenkin oudoksuttaa, että yksilöiden huono käytös pitää yleistää ja liittää joihinkin miehiä arvottaviin termeihin, koska arvotustahan noihin patriarkaatti/sovinismi -termeihin kuitenkin liittyy, ne ovat eräänlaisia haukkumasanoja nekin.

      Poista
    4. Hyvää pohdintaa näistä käsitteistä ja käyttäjistä MM! Luultavasti jokainen tunnistaa oman viiteryhmänsä käsitteistä ne, joita kannattaa käyttää ja suosia. Sitten taas käsi sydämelle: kuinka moni tunnistaa käsitteet jotka puuttuvat. On hyvä puhua näitä juttuja auki, koska käsitteet todella vaikuttavat maailmankuvaan ja sitä kautta myös siihen mitä pidetään arvokkaana ja mitä karsatetaan.

      Poista
  3. Yle puhe on varmaan paras kanava juuri tuossa oppimismielessä. Totta.

    Mutta joskus kun ne nuoret toimittajat ryhtyvät poliittisiksi, saattaa töksähtää.

    Tuo mun pointti liittyi siihen, että käytetään myrkyllisyys-käsitettä joka sekä arvottaa vahvasti että patologisoi.
    Jokainen tajuaa ettei vakavasti keskusteltaessa voi sanoa, että tuo ja tuo on "ihan sairasta".
    Kuitenkin viime vuosina sairausluokitukset ovat yleistyneet typerryttämään keskustelua ilman mitään rajaa.

    Puhun nyt fobia-sanasta, patologisen pelon käsitteestä (siis itse asiassa sairaudesta) joka liitetään nykyään asian jos toisen perään.
    Homofobia, islamofobia, ksenofobia esim.

    Miten kukaan oikeastaan voi sairausluokitella eli patologisoida ketään (ja millä ammattitaidolla) kuviteltujen ominaisuuksien (niiden omien assosiaatioiden toisesta) tai pelkkien jossakin keskustelussa esiin tulleiden sanojen perusteella? Fobia-luokittelu kuuluu mielestäni psykiatrille. Voi toki epäillä pelkoa esim. mutta diagnoosi fobiasta on ihan eri juttu.
    Eikö toksisuus kuulu ainakin tavallaan tuohon ryhmään? Se mua häiritsee (jos nyt mua juuri nämä edes häiritsee).

    Hyväksyn nuo teoriat ja ihan minimitassa tiedän niiden perusteetkin.
    Itse en jaa kuitenkaan arkiajattelussani ihmisiä sukupuolen, ihonvärin, kulttuuritaustan, sukupuolen, kulttuurin historian perusteella tms. Mulla on omani. Rikkaat ja köyhät oli maantieteellinen sijainti maailmassa mikä tahansa.
    Rikkaat pärjäävät aina ja kaikkialla muuttuu maailma tai ei. Rikkailla on aina etumatkaa ja piilopaikkansa asioiden konkreettiselta kohtaamiselta. Vapaa valintakin toimii niissä piireissä paremmin. Rikkaus on toki suhteellista eikä ole jakautunut maailmassa tasan, rikkailla oma universuminsa.

    Tänään kuulinkin juuri Yle puheessa (hyvä keskustelu siellä ) olevani suurinpiirtein (!) ajatuksiltani jonkinlainen sosiaalikonservatiivi. Harmi että sosiaalikonservativismi-foobikoita on ainakin noin 90 prosenttia äänestäjistä. :)

    jope

    VastaaPoista
  4. jope, fobiat, toksisuudet jne. ovat todellakin diagnostisia käsitteitä. kannattaa olla varovainen miten niitä käyttää. ylipäätään lääketieteellinen ja diagnostinen käsitteistö on tullut osaksi arkipuhetta: usein ihmisen, hänen persoonallisuutensa ja käyttäytymistapojensa, jopa hänen uskomustensa analyysia. tietenkin yhteinen nimittäjä on useimmiten se, että toinen on toksinen, foobinen jne. samat käsitteet harvoin pätevät itseanalyysiin.

    VastaaPoista
  5. Kuulin radiosta sen Porin jazzin erotetun toimitusjohtajan haastattelun. Suora ja myönteinen nuori mies, ei selitellyt tapaustaan parhain päin.

    Hän sanoi sen sijaan, ettei häntä ole haitannut se, että häntä arvostellaan sen perusteella mitä hän sanoo tai on sanonut, kirjoittanut tai edes se, mitä tulkintoja ihmiset hänestä sanomisen, kirjoittamisen perusteella tekevät. Tai mitä hän on joskus sanonut.

    Mutta puhui fiksusti, että pahalta tuntuu se, kuinka ihmiset
    tuomitsivat hänet sen perusteella mitä hän heidän mielestään o n ihmisenä.
    Mielestäni tässä ajassa on sitä, että on siirrytty suoraan ihmisen arvostelemiseen eikä hänen ajatuksiensa.

    Luodaan karikatyyrejä, keksitään esim. tarinoita siitä millainen on esim. "persu" ja miten hän kokee muut. Tiedetään mukamas kuka ja mikä hän on. Hänen pelkonsa, "fobiansa", motiivinsa, taustansa ja tunteensa todella pienten tiedonsirpaleiden perusteella. Ville Ranta voi vaikka piirtää sitten sen kuvitellun irvikuvan (sadannen kerran) tai vastaavat somettajat.

    En väitä, etten olisi itsekin syyllistynyt tähän. Mua saa potkaista ja lujaa jos kuvittelen vaikkapa täällä tietävänäni kuka toinen ihminen on sen perusteella mitä hän on vaikkapa poliittisesti.

    (Ulkona se ns. ihana ilta. Ikkunasta kantautuu sisään Taiteiden yön äänimaailmoja. Haltioituminen on hieno asia kuten ystävämme Ranta kirjoitti. Voisin olla mukana mutta aikainen herätys. Nukkuminenkin on kiva asia. Parhaimmillaan taiteiden yö sekin. )

    jope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Tiedoksi että sulkujen sisällä mainittu Ranta viittaa eri henkilöön, ei ole siis sarjakuvapiirtäjä.)

      Poista
  6. Rantoja ja Rantoja, kyllä (en itse ole hirveästi loukkaantunut niistä Ville Rannan jutuista, joistakin albumeista muistaakseni pidinkin jonkin verran - tosin en ole niin tarkkaan niitä enää katsonut). Itse syyllistyn usein karikatyyrien piirtämiseen, juuri sillä tavalla, kun kyseessä ovat ne toiset. Niin, eivätkä ne toisetkaan, eivätkä sitten ne toisetkaan kaikissa suhteissa ole niin kaukana minästä. Tässä pitäisi harrastaa enemmän itsetutkistelua.

    VastaaPoista
  7. Lukivinkki: Ihan lillukanvarsi asiana kokoluokaltaan, mutta Tervon uusimman kirjan HS:n arvostelun kommentit sinne aika pitkälle. Esim. kommentti naiskuvien tolkullisuuteen ( vs. kriitikon ääni).
    Miten vapauttavaa, että ihmiset jaksavat ajatella.

    Edellä mainitsemani irvikuvat menevät yhä useammin yhä kauemmas maalista. Ei ajattelua saatu Itä-Euroopastakaan nitistettyä, miten sitten näissä olosuhteissa meiltä? Ei mitenkään. Ihmiset joiden ajattelua ei voi ohjaamalla hallita ovat hieno juttu. Myönteistä jos mikä.

    jope

    VastaaPoista
  8. Mä luin myös tuon arvostelun ja jonkun muun. Oli aika nuivaa se vastaanotto Maestron uudelle kirjalle. Joku ei nyt ihan avaudu
    lukijoille noissa teoksissa. Mutta varmasti jotkut myös tykkää.


    Joku kommentoija ehdotti, että taitaa mennä muiden mielipiteet Tervon henkilöstä vihapuheen puolelle, kun kirjailijaa kutsuttiin siviilielämän öykkäriksi silloin kun on viihteellä. No, eihän tuollaiset henkilöön menevät arviot kuulu kirja-arvion perään, mutta eivät ne tainneet olla aivan tuulesta temmattuja. Tervo osaa olla poliittisesti sensitiivisen ihmisystävän roolistaan huolimatta hyvin arrogantti kanssamatkaajaa (miestä tai naista) kohtaan jos on hieman ottanut - ehkä kommentoija oli kokenut tämän. Ehkä tämä oli nyt hieman pahansuopaa. Pitää ainakin selata Tervon Aamen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervo oli siinä sivuseikka, täydellisiin aikalaisiin ei kannata ruutia tuhlata, mutta usein ilahduttaa se kommentointiketju. Ikään kuin demokrattisen puheen tila. En kylläkään tiedä mikä on kommenttien taso niissä jutuissa, jotka ei käsittele näitä tiettyjä asioita, koska luen kommentit vain kiinnostavista aiheista, mutta usein nappaa kommentit hyvin palan alkuperäisen jutun sapluunasta ja tarjoaa jotain muuta. Siellä on sellaisia ajattelun veijareita että olen alkanut tuntea itseni todella tyhmäksi (kun en ole tullut ajatelleeksi) mikä on mulle ihan oikein, ja varmaan tottakin:) Tai sitten niillä on vain aikaa miettiä päivät pitkät.

      jope

      Poista
    2. Tervo kirjoitti 90-luvulla rasistisia juttuja kolttasaamelaisista, ai niin, ne olivat romaanihenkilön ja romaaniminän juttuja, ei varmaan ollenkaan Tervon omia mielipiteitä. Tervo on ylimielinen vittuilija, ei muuta.

      Poista
  9. "Petersonin Neuvostoliitto, eli tässä tapauksessa läntisen maailman totalitarismin ydin on postmodernismi, joka on ulottanut lonkeronsa suureen osaan maailmaa. Sen perusasettamusten tolkuttomuus on itse asiassa aivan ilmeistä jokaiselle terveen järkensä säilyttäneelle, mutta ei suinkaan niille tuhansille nuorille ja vanhemmillekin, jotka kansoittavat läntisen maailman humanistisia tiedekuntia.
    Joku Lacan tai Derrida ovat avoimesti nihilistisiä ja kaikessa olennaisessa primitiivisiä ajattelijoita, jotka julkenevat redusoida koko inhimillisen elämän valtataisteluksi ja maailman konstruktioksi, jolla ei ole muuta pohjaa kuin ihmisten halu niin tehdä."

    Tämä Vihavaisen blogista, Olennaisesta -kirjoituksesta.

    Siinä identiteettipolitiikka-juttu menee ehkä harhaan, mutta muuten osuu mielestäni monessa kohdassa oikeaan paikkaan.
    Pakkohan tämä JP:n kirja on lukea.


    jope

    VastaaPoista
  10. jope, Peterson korostaa, ettei hänen projektinsa ole ensisijaisesti poliittinen, vaan yksilöllinen, psykologinen. Hän kyllä hyökkää melko voimakkaasti konstruktivistista uusmarxilaisuutta vastaan ja sen identiteettipolitiikkaa vastaan, koska näkee sen lähtöoletuksissa niin pahoja virheitä.

    Petersonin käsitys ihmisestä poikkeaa niin voimakkaasti marxilaisesta, että en ole ihan varma kohtaako Peterson riittävästi niitä, joita kritisoi. Hän lähtee toisaalta luonnontieteelliseltä ja psykologiselta pohjalta, toisaalta lukee jungilaista ajattelua ja eksistentialismia osaksi omaa merkityskysymykstään.

    Minusta marxilainen käsitys todellisuudesta pätee vain osin. Sillä ei voida sanoa mitään merkitystasosta, jota Petersonkin käsittelee. Ajatus ihmisen identiteetistä hyvin pitkälti sosiaalisena konstuktiona ja "yksilöstä" (jos sellaista vanhanaikaisessa merkityksessä edes on) ryhmänsä edustajana, jotka ovat postmodernistisessa ja nykymarxilaisessa ajattelussa olennaisia, ovat minusta vain osaltaan oikeassa. Niillä helposti redusoidaan oleminen (myös yksilön oleminen ja merkitys) osaksi sellaista dynamiikkaa, joka jättää käsittelemättä syvimmät kokemukselliset asiat. Minua kiehtoo Petersonin maanläheinen ja järkevä lähestymistapa, joka myös säilyttää persoonan ja vastuun. Tämä on varmasti aivan hirveää "porvarillista" paskaa marxilaiselle, mutta näin vain on. Jännä nähdä, miten JP otetaan vastaan ja millaiseksi alt right -tommyhellsteniksi hänet leimataan, jotta hänen kritiikkiään ja ajatuksiaan ei tarvitsisi ottaa todesta. toivon tietenkin, että näin ei käy ja miestä maltetaan kuunnella tietyn "amerikkalaisuuden" takaa.

    VastaaPoista
  11. Minun arvoasteikollani Kierkegaard, Nietzsche ja esim. Bonhoeffer lyövät laudalta Derridan, Foucault'n ja Lacanin (joka on varsinainen humpuukimestari) niin ajattelunsa valovoimaisuudessa kuin kirjoittajina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistava kolmikko (K, N, B) ja hyvä kiteytys mulle tuo mitä kirjoitit. JP joko lynkataan juuri noin tai sitten ohitetaan, saas nähdä kumpi. Taidan ostaa kirjan.

      Kierkeä olen lukenut viimeisen vuosikymmenen aikana ja se kieli on juuri mulle, Niitse kaikessa ensimmäisyydessään on mulle ihme kyllä aika tuntematon vaikka keskeisempää ajattelijaa on vaikea kuvitella.
      Boenhoeffer jonkin verran tuttu ja Rintalan Marian rakkauden kautta jonkinlaisena fiktiivisenä autofiktiona ja ne ajtuksetkin sitä kautta. Filosofiassa olen kaukana esim. siitä mitä Juha ja sä.

      Poista