perjantai 24. elokuuta 2018

Ajattelusta




Ajattelussa, jota eivät tosiasiat ja ristiriidat tosiasioiden suhteen haittaa, on oma viehätyksensä - niin, oma viehätyksensä historiallisten anekdoottien joukossa, joskin kauneimmillaan tällainen ajattelu on varmasti osana taidetta ja filosofiaa, joka koettelee mahdollisen rajoja.

Tällaisen ajattelun pohjalta ei kuitenkaan pitäisi laatia lakeja tai normeja tai yhteiskunnallisia tulevaisuudensuunnitelmia, olkoonkin että pelkkä ongelmiin tuijottaminen, silloinkin kun se on realismia, on musertavaa.

Voisinko minä esimerkiksi vaatia runouteni tai ajatusteni pohjalta joltakulta jotakin? Voin ehdottaa asioita, ilmaista mitä tunnen ja tuumin, ja toivoa, että joku toinen oivaltaa, miten maailman voi nähdä, mitkä ovat sen pysymisen mahdollisuudet ja mitkä asiat sitä uhkaavat.

Poliittinen toiminta, ryhmien ja yhteisten etujen ja asioiden ajaminen vaatisi ennen kaikkea tosiasioiden, mahdollisuuksien ja riskien tuntemista ja tunnustamista. En voi mitään sille, että minusta karkea arkijärki toimii parempana lähtökohtana asioiden muuttamiselle ja hyvän vakiinnuttamiselle kuin utopia tai kirjallisuus, jonka ei tarvitse olla kuin vapautta mihin hyvänsä.

Silti - tältä minusta näyttää - itse ajatus muutoksesta ja muutosvoimasta ajaa osaa aikamme ihmisistä niin, että tosiasiat, arkijärki ja rutiinit, elämän perustat, kielletään.

Tilanne ei olisi kovinkaan vaarallinen, ellei tämä kaikki tapahtuisi poliittisella tasolla, joka vaikuttaa jokaisen elämään.

Niin, mutta voidaan myös sanoa, että kansa - me yksilöinä - olemme antaneet huonolle ajattelulle mandaatin. Tämä on tosiasia, jota kukaan ei voi kiistää.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti