tiistai 3. heinäkuuta 2018

Tervo ja Saisio ja asian liepeiltä



Kun nyt vertaan kahden suomalaisen romaanikirjailijan Jari Tervon ja Pirkko Saision kykyä osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, niin onhan tasoero aivan valtava. Tervo pelaa varman päälle ja liikkuu mukavuusalueellaan. Mediaväen ja tiedostavien ihmisten tapaan hän suomii Yhdysvaltojen kieltämättä kieroa presidenttiä - ei kovin rohkeaa ja omaperäistä, täytyy sanoa. Saisio puolestaan sanoo mitä ajattelee ympärillään elävien ihmisten joukkovoimasta, joka unohtaa hurmoksessaan logiikan ja vastuun, ja tekeepä Saisio asiansa selväksi huomattavan monivivahteisesti ja suhteellisuudentajua osoittaen. Tervo on viihdyttäjä, Saisio keskustelija.

Saisio, entinen taistolainen, on oppiva ja ajatteleva ihminen. Tervo, entinen viihdyttäjä-kirjailija, jatkaa polulla, jolle on lähtenyt, vahvistaen samalla polulla viihtyviä. Demokratiaa, kohtuullisuutta ja ihmisoikeuksia puolustava Saisio on älyllisesti ja eettisesti valovuoden päässä tietoisesti vastakohtia lietsovista ja omassa viihtyvyydessään viihtyvistä ihmisistä. Jotkut heistä kutsuvat itseään vapaaehtoisesti jopa suvakkihuoriksi. Aika näppärän ironinen temppu, mutta en ole ihan varma, miten tuolle  ironialle lopulta käy, vaikka tarkoitus on vahvistaa myönteisesti ne piirteet, joista suvaitsevaisia (nais)ihmisiä pilkataan.

Viimeksi mainituista tulevat mieleen menneet ajat, jolloin tietyt ihmiset kutsuivat itseään houkiksi Jumalan tähden. Tällä nimityksellä he tahtoivat ilmoittaa, että kulkevat tietään välittämättä siitä, että saavat osakseen pilkkaa. Ajat ja ihmisten käsitykset integriteetistä ovat muuttuneet. Nykyisin ihminen voi ilmoittautua ylpeästi maallisen tai poliittisen mahdottomuuden kannattajaksi.

Minusta yhtäkään ihmistä ei pitäisi kutsua suvakkihuoraksi. Kieltäisin tällaisen häpäisyn mahdollisuuden myös ihmiseltä itseltään.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti