sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Miehistä ja naisista



Kun katselen miehiä, joita tunnen, ja naisia, joita tunnen, omassa arkipäivässäni, en näe rehellistä mahdollisuutta soveltaa näihin miehiin sellaista käsitettä kuin toksinen maskuliinisuus, eivätkä tuntemani naisetkaan sellaista miehiinsä sovella. En myöskään näe niitä uhkaavia, aggressiivisia suomimiehiä, joita maamme on puheista päätellen pullollaan. En niinmuodoin näe alistettuja naisia. Kohtaan ihmisiä, jotka yrittävät tulla toimeen. Toki näen epäonnistumisia ja kärsimystä molemmissa sukupuolissa, niitä on liikaa, ja onpa mukaan uinut joku ketkukin, tällainen myrkky, mutta heitä olen nähnyt yksi tai kaksi koko elämäni aikana, kummastakin sukupuolesta. Sellaiset sukupuolittuneet käsitteet kuin toksinen maskuliinisuus eivät kuitenkaan näihin ihmisiin toimi - jokin rakenteellisuus, joita kyseiset käsitteet tavoittelevat, niin se väijyy jossakin todentamattomissa.

Jos olen aivan rehellinen ja ulotan tarkasteluni piiriä, huomaan aivan yhtä paljon valtaa käyttäviä naisia kuin sitä käyttäviä miehiä. Vallankäyttämisellä tarkoitan jotain sellaista, mitä en pidä aivan luontevana ja kohtuullisena kanssakäymisenä tasa-arvoisten ja toisiaan kunnioittavien yksilöiden välillä . Väittäisinkin, että vallantahto ei ole mitenkään ilmiselvästi sukupuolittunutta, vaikka miehet usein faktisesti pitävät valtaa.

Jossakin ulkokehällä on ihmisiä, jotka puhuvat yhteiskunnan muuttamisesta, mutta tarkoittavat sillä vallan haalimista itselleen ja kaltaisilleen. Siellä käy kova kuhina ja mielipiteet ovat varmoja: Nuo toiset tihkuvat myrkkyä ja tuhoavat kaiken. Onneksi tätä porukkaa on suhteellisen vähän, yhtä kaikki kuitenkin liikaa.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti