keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Aamu



Aamu on kirkas niin kuin sateen jälkeisinä päivinä usein on. Juon kahvia ja lähden kohta leikkaamaan ruohoa. Kirsikkapuu on täynnä punaisia, vielä puoliksi raakoja marjoja. Niitä on tuulen pudottamana puun juurella ruohon seassa. Siellä kasvaa myös ahomansikoita. Lapsena puhuimme metsämansikoista, mutta tämä talo on rakennettu vanhaan lehtoon ja aholle. Täällä on yhä kuin yllätyksinä paikan omia kasveja, kortteita, horsmia, siankärsämöitä. Ne puskevat esiin sieltä täältä. Kuulin joskus, että talojemme takana virtaavan ojan eli puron reittiä muutettiin hieman, kun taloyhtiömme tonttia valmisteltiin rakentamista varten. Nyt taimenet nousevat ojaan. Kun kotoa on kesällä pois vaikkapa kuukauden, on kirsikkapuu alkanut levittäytyä juuriversoina ympäri pihaa, samoin vadelma puhkoo nurmea.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti