lauantai 23. kesäkuuta 2018

Lupiineita ja supikoiria



Kesäpaikkansa kuistilta hän katseli, kuinka lupiinit valtasivat niityn; vain muutama leinikki kukki pihatien reunassa. Miten vaatimattomalta niiden hehku näyttääkään, hän tuumi ja kiskoi kukat pois. Supikoira oli tehnyt jo kolme poikuetta. Alkukeväästä se oli majaillut lahonneen riihen alla, ja sen lauma hävitti pikkulintujen pesät lähimetsistä ja sorsat lammesta. Hän ihaili sinisten, pinkkien ja valkoisten kukintojen sävykkyyttä ja leikkasi niitä kuistinsa maljakkoon. Kaikkea ne puuhailevat, hän tuhahti lukiessaan lehdestä kyläyhdistyksen toimista ikivanhojen kukkaketojen säilyttämiseksi. Maailmassa ei ole vieraslajeja, on vain nimiä, joita asioille annamme, hän sanoi katsellessaan kuvajaistaan eteisen peilistä. Ilta oli tyyni. Pellolta lehahti varisparvi tuoreelta haaskalta. Varikset, hän huokasi, rakastan niitä, miten rakastankaan niiden luonnollisen oikeudenmukaisia ilmiantoja.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti